Tämä viikko alkoi niin että oltiin miehen kanssa molemmat kotona. En muista olenko maininnut että hän on tällä hetkellä 3 kuukauden lomautuksen loppusuoralla ja päälle on vielä kuukauden loma. Hänellä on siis ollut sen vuoksi hiukan tekemisen puutetta välillä ja siksi onkin viettänyt niin paljon aikaa tuolla meidän mökkipaikalla Lapualla. Meillä kotonahan siis joka paikka kiiltää kun ikkunat on pesty, samoin vessat ja pesuhuone sekä järjestelty kaikki kaapit ja laatikot. Hiukan on itellä ollut jopa huono omatunto kun ei oo jaksanut edes normaaleja siivoja tehdä.
Aika rauhallinen alkuviikkohan meillä oli. Saunottiin sunnuntaina ja puhuttiin samalla pitkään asioista koska ei oltu nähty yli viikkoon. Toki joka päivä nyt yhteyttä pidetään mutta olihan se kiva taas nähdä ihan livenä. Mä olin kaivannut miehen läheisyyttä koska se jotenkin vaan rauhoittaa mua. Eikä se suukottelukaan tympeältä tunnu 😊 Käväistiin kirppiksellä katsomassa miltä meidän paikassa näyttää ja viemässä vähän lisää tavaraa.
Töissä on edelleen koko ajan jotain akuuttia juoksevaa asiaa. Paljon tähän aikaan kysellään esimerkiksi hukkaan menneitä päättötodistuksia kun haetaan koulutuspaikkoja ja todistusta tarvitaan. Niiden kanssa puljaamista, vähän siivoiluakin jo, oppilastietojärjestelmän ajan tasalle laittamista ja tietenkin tänään yhteishaun valintajuttuja. Valintakirjeiden lähettelyä ja sen sellaista. Paljon on kaikenlaista puuhastelua yleenä vielä pariksi viikoksi koulujen päättymisen jälkeen, sitten alkaa rauhoittua ja viimeisinä päivinä ehdin yleensä arkstojuttuihin ja siivoilujen pariin.
Mies lähti eilen siis takaisin mökille. Meillä on ens lauantaina siellä avoimet kylät tapahtumapäivän puitteissa kaikenlaista häppeninkiä niin sitä valmistelua hän jo lähti tekemään. Sekä puuhailemaan vähän remonttihommiakin. Musta tuntui aikaisemmin tosi hankalalta jäädä yksin kotiin mutta nykyään tuntuu ihan kivaltakin olla yksin kotosalla. Voi tehdä tai olla tekemättä mitään sillä vaikka mies ei todellakaan kyttää mun tekemisiä eikä huomauttele vaikka istuisin sohvalla kaiket illat mutta onhan se nyt ittelle vähän epämkavaa. On siinä tunne että jos nyt jotain edes touhuis.Ihan hullua sinänsä. Anyway, olen siis reipas tyttö nykyään ja osaan nauttia omasta seurastani.
Huominen on vapaapäivä. Mulla on ylityötunteja aika tavalla varastossa ja niitä koitan pitää pois ennen kesälomalle jäämistä. Siihen on muuten vielä 8 työpäivää. Uskomatonta että sieltä se vaan lähenee. Mä oon myös menossa huomenna lääkäriin näyttämään selkääni yllättäen ilmestynyttä pattia. Se on ollut siellä kohta varmaan kuukauden verran. Ei ole lähtenyt pois mutta ei valtavasti suurentunutkaan. Välillä sitä kuumottaa välillä kutiaa ja toisinaan tuntuu hiukan kipeältäkin. Luulin aluksi että se on jonkun eläimen pistos mutta siinä ei näy mitään pistoskohtaa. Se on lisäksi väriltään tummahko joten tottakai meikäläisellä alkaa mielikuvitus laukata mikä se voi olla. Harmittaa että siitä kun kävin näyttämässä tuota työterveyshoitajalle on mennyt kaksi viikkoa ennenkun pääsen lääkärin puheille. Yksi aika jo peruuntui ja toivon todella ettei enää peruunnu. Mun on saatava tietää mikä se on.
Näissä tunnelmissa kohti huomista viikonlopun alkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti