STANDUPPIA, GAALAA JA YSTÄVIÄ

Tämä viikonloppu on mennyt Jyväskylässä. Perjantaina töiden jälkeen kohtuu tiukalla aikataululla kotiin ja suihkun kautta hiuksen ojennukseen sekä vähän naamaa kuosiin. Juhlavaatteet päälle ja menoksi. Käytiin pitkästä aikaa kattomassa Stand up meininkiä. Kyseessä oli Paviljongissa järjestetty Stand up show jossa oli 4 koomikon lisäksi vielä Kalevauva.fi. Illan juonsi aina hyvä Mikko Vaismaa ja tälläkin kertaa Mikon osuudet oli lähes parasta antia. Muut koomikot oli Jape Grönroos, Matti Patronen, Tuula Kuosmanen ja Teemu Vesterinen. Tuulaa lukuunottamatta oon kyllä kaikkia edellä mainittuja nähnyt telkkarista mutta livenä en ketään. Niin paljon kun mä stand upista tykkäänkin ja nytkin varasin oikein nessut mukaan jos oikein pitää iloitkua tirautta, niin tällä kertaa anti jäi jotenkin vaisuksi. En oikein tiedä miksi mutta jokaisen setti oli vain osittain nauruhermoja kutitteleva. Jostain syystä tuntui, ettei oikein tullut sellasta flowta koko shown aikana että olis saanut nauraa katketakseen. Sitä paitsi, reilun puolen tunnin kuluttua oli jo tauon paikka ja se lopunkin sitten jotenkin katkaisi sen fiiliksen. Kalevauva.fi oli kyllä todella hyvä.

Show kesti kaikkiaan pari tuntia minkä jälkeen lähdettiin sitten suuntimaan kohti ravintola Sohwia missä Akin vanhin tyttö oli töissä. Oltiin menossa hänen luokseen yöksi joten siksi mentiin sinne odottelemaan vuoron loppumista. Juotiin siinä sitten parit drinksut odotellessa. Paikka oli oikein viihtyisä ja kiva. Sopivasti jotain pikku silmänruokaa sielä täälä ja musiikki ei pauhannut niin lujaa etteikö olisi pystynyt keskustella. Kurkkaa Sohwiin täältä Aki opetti tytärtään tekemään meidän Pöhölöksi nimeämän drinksun jotka tuossa kuvassa näkyykin. 3cl jallua, 1cl jägermeisteria, jäitä ja spriteä lasi täyteen.

Hyvin nukutun yön jälkeen herättiinkin sitten aurinkoiseen aamuun. Oli juhlagaalan aika.

Kyseessä oli JKU:n 80v gaala jossa Aki sai parikin palkintoa ansioistaan lähettäjä harrastuksensa tiimoilta. Ai että mä oon kyllä ihan ylpeä tuosta siipastani. Hienoa että on tuollainen intohimo johon jaksaa laittaa paukkuja ja sitoutua ihan vapaaehtoisesti.

 Juhla kesti lähes 5 tuntia kaikkineen sillä palkittavia näin juhlavuonna oli normaalia enemmän. Tilaisuudessa palkittiin urheilijoita lapsista aikuisiin asti. Myös monen eri sektorin toimitsijoita kuin myös yhteistyökumppaneita. Vaikka gaala oli noin pitkä, niin ei kuitenkaan yllättäen kovinkaan puuduttava. Välillä oli reilun puolen tunnin kahvitauko missä tarjolla oli voileipäkakkua perinteisen täytekakun asemesta ja se oli kyllä iloinen ylläri. Jaksoi paljon paremmin istua sen jälkeen.

Koska oltiin päätetty olla tehokkaita ja ottaa Jyväskylän reissusta kaikki irti niin juhlan jälkeen me lähdettiin vielä kyläilemään ystäväperheen luo missä ollaan käyty viimeksi toukokuussa. Olin ihan järkyttynyt kun sen tajusin. Mihin tämä aika menee kun ei mihinkään kerkiä?? Ihan kamalaa. Reilu pari tuntia siinä meni kuulumisia vaihdellen. Olikin vaihtamista sillä ei olla oltu missään yhteydessä tuohon puoleen vuoteen mitä nyt yleensä sentään ystävien kanssa yrittää olla. Kysellä kuulumisia aina silloin tällöin jos ei ehdi näkemään.

Kotimatkalla pysähdyttiin vielä Akin äidin luo ohimennen. Kotona oltiin sitten lopulta yhdeksän aikaan ja tuntui kyllä aikalailla väsyneeltä olo. Oli ehkä vähän turhankin intensiivinen pläjäys tuo reissu. Mutta tulipa kyläiltyä :) Tänään uni piisaskin sitten puolille päivin ja koko tämä päivä on mennyt ihan vaan oleskellessa. Mitään ei oikein oo saanut tehtyä, mutta eipä se haittaa. Huomenna taas alkaa hektinen työviikko jonka lopussa häämöttää pikkujoulut. Näillä näkymin ainoat sellaiset.

Että sellanen viikonloppu tällä kertaa.

rakkaudella,
Sartsa

HIKOILUA KISAKAHVIOSSA

Tasan viikko on vierähtänyt viime postauksesta ja tuntuu, että siitä olis jopa paljon kauemmankin. Johtuu ehkäpä siitä, että niin paljon on ehtinyt tehdä ja touhuta tässä välissä. Aika on aina yhtä mystinen ja outo käsite, en lakkaa sitä koskaan ihmettelemästä. Kun kattoo eteenpäin niin muutaman viikon päähänkin tuntuu kovin kaukaiselta mutta taaksepäin vuosi sitten oli kun eilinen. Jos kohta sitten taas kun paljon tapahtuu niin eiliset asiat tuntuu tapahtuneen 2 viikkoa sitten.

Keskiviikko olikin mulla niin hässäkkäinen päivä että voisin oikeastaan kopsata tähän suoraan tekstin, minkä kirjoitin fb sivuilleni. Hengästyttää lukea sitä näin jälkikäteen 😀

Nukahdin vihdoin aamuyöllä lihasjumin ensin valvottamana. Heräsin heti 7 jälkeen hel**tilliseen poran pärinään. Käyrät hypähti sen verran että vihdoin kun sain pungerrettua itteni alas sängystä (kun ei toinen lapa suvaitse ottaa yhtään vastaan eikä mitään ponnistamista, niin alas tulin suorin vartaloin kun hylje konsanaan.. Auts!! ) etten viittiny sen kummemmin verenpaineita edes mittailla. Kirjasin vihkoon vaan että yläpaine marssis ja alapaine kuun tienoolla. Soitto ensiapuun, lääkärihenkilö ottaa vastaan il lem mal la. Sitten soittaa kiinteistövälittäjä, näytänkö ostajaehdokkaalle paikkoja (taloyhtiön, ei omiani). Toki toki, piti sinne kauppaan kylläkin... Auto ei lähde käyntiin, yläkerran leskirouva tulee hätiin. Kertoo omat, naapurien, entisten kummin kaimojen ja mahdolliset tulevat asiat. En ehdi sinne kauppaan... Mentävä jo kohti Jyväskylää ja kökkähommia.. Sielä vierähtää aika jos toinenkin, pakko lähtiä sinne lääkärille. Juamat unohtuu joten välis piti pysähtyä tankkaamaan, matkaevääksi pitakebab 🤣🤣 Hyvä idea syödä semmosta ajaes, olsitta nähny ku olin ottaaki myöten siinä kastikkeessa.. Nauroon itelleni niin että itku tuli. Siitä sitte lääkärille joka reilu tunti myöhässä otti mut vastaan ja tuputti mulle väkisin jonkun Riston lääkereseptiä uusittavaksi. En hualinu!! Mun siis piti tänään pakata 4 päivän kamat, käydä kaupas ja tiskata. Kuten hokaat, askartelin kaikkea muuta. Miks???? Siks että en osaa sanoa EI. Näiden sanojen saattelemana totesin vaan että oon kylmän juomani ansainnu 

Tekstin höysteenä oli alla oleva kuva...

 Siinä siis lyhykäisyydessään mun keskiviikko. Mä ihan oikeesti sisäisesti ensin kirosin että kaikkiko nyt pitää tulla samaan syssyyn mutta sitten oikeestaan kirosin kaikista eniten itteäni että miksi mä en taas voinut sanoa EI. Kun mulla olis ollu siihen jopa ihan pätevä syykin. Mä oon luonteeltani kuitenkin sellainen, että autan jos vaan suinkin voin ja aika usein jopa omalla kustannuksellani ja jos mä kieltäydyn niin siihen tarvii ainakin olla mun itten mielestä erittäin pätevä syy. Noh, meni se päivä noinkin. Oikeestaan tuosta siis alkoi Kalevan kisa rupeama jota kestikin sitten koko loppuviikko sunnuntaihin asti.

KISAKOTIMME HOTELLI ALBA:

Torstaina me oltiin jo puolen päivän aikaan lunastamassa huonetta hotelli Albasta joka oli meidän kisakotina. Hotelli on aivan loistavalla paikalla Päijänteen rannalla ja huoneesta olikin aika kivat näkymät.

Huone oli aika pieni verrattuna monien isompien ketjuhotellien vastaaviin mutta vältti meille ihan loistavasti.

Ensimmäisenä hotellissa huomio kiinnittyi todella ystävälliseen vastaanotto henkilökuntaan. Meidät otettiin tosi lämpimästi vastaan ja palvelu oli muutenkin koko yöpymisen ajan todella moitteetonta. Joustavaakin, kun yks ilta istuttiin iltajuomilla terassilla ja jutustelu jatkui hiukan myöhempään niin että henkilökunta olis laittanut jo terassin oven lukkoon niin huikkaskin meille vaan,että jos laitatte sitten lähtiessänne tämän oven lukkoon. Ei ajanut meitä pois vaikka ois hyvin voinut...
Suosittelen tutustumaan Albaan vaikka täällä  Aamupalakin oli ihan riittävän kattava meikäläiselle.

Ekan aamun kattaus meidän pöydässä :) 

Vipana päivänä vähä maltillisemmin

Kaiken kaikkiaan voin kyllä suositella Albaa jos Jyväskylässä on majoituksen tarvetta. Ainoa miinus tulee siitä, että huoneessa ei ollut kovin tehokas ilmastointi. Etenkin näillä helteillä sai kyllä aamulla herätä jo valmiiksi ihan iho märkänä. Toisaalta, hikistä oli koko päivä muutenkin olit missä olit.

Torstaina siis alkoi kisarupeama. Mulle ei ollut listassa merkattu työvuoroa torstaille ollenkaan mutta koska kentällä ei juurikaan tapahtunut mitään tuikitärkeää niin lupasin mennä kattomaan josko kioskilla tarvittais apukäsiä. Päädyin sitten tekemään täyden vuoron. Kuinka ollakaan. Mutta oli kyllä hauskaa. Porukka oli aivan mahtavaa ja me tultiin hyvin juttuun. Alkukangertelujen jälkeen kun saatiin kaikki hommat rullaamaan niin meillä sujui kyllä kaikki tosi hienosti. Meidän kioskin vastaavatkin oli just sopivalla asenteella matkassa eli ottivat vastaan ideoita ja ajatuksia kaikilta.

Päivä oli hikinen mutta meni tosi äkkiää. Ihmeemmin jaloissakaan ei tuntunu mitenkään pahalta. Muistin juoda paljon vettä ja yritin muistaa myös syömisen vaikkakaan nälkä ei kyllä ollut missään vaiheessa. Meille tarjottiin tosi hyvät toimitsijasapuskat joka päivä.

Perjantaina mun työhuki oli 9-15 ja sen jälkeen istuinkin sitten koko loppuillan katsomossa. Tunnelma stadionilla oli aivan loistava. Yleisö eli hienosti mukana ja urheilijat teki huikeita suorituksia.

Pika-aidat oli perjantain kohokohtia

 Illalla sitten keräännyttiin porukalla istumaan lasillisille näköalaterassille kertaamaan päivän tapahtumia.

Maisemat oli kyllä kohdallaan

Lauantaina mun työvuoro oli merkattu myöskin 9-15 mutta väen vähyyden vuoksi mä jäin sitten tekemään vähän ylimääräistä. Taisin siirtyä katsomoon joskus 17:40 paikkeilla. Silloinkin piti vaan lähteä koska halusin nähdän kisoja, vaikka porukkaa oli edelleen hiukan liian vähän. Syy oli se, että jotkut vaan jätti tulematta vaikka olivat ilmottautuneet porukkaan. Asia jota mä en voi millään ymmärtää saati sulattaa. Jos kerran lupaat niin sitten ilmestyt paikalle tai ilmoitat hyvissä ajoin mikäli on tullut joku este. Piste!! Päivä oli aikalailla kiireinen heti aamusta alkaen ja monta tuntia menikin kahvinkeittimen äärellä seisoessa. Mutta mukavassa porukassa ja iloisia ihmisiä palvellessa aika meni kun siivillä.

Lauantaina katsomossa saatiin pikkasen vettäkin niskaan

Sunnuntaina sitten mun työaika listalla oli merkattu 11-19, mutta Akin kun piti olla kentällä jo aamulla klo 9 ja meidän tietty piti luovuttaa huone jo lähtiessä niin menin minäkin töihin heti aamusta. Tarkoitus oli avata 10 aikaan meidän kahvio, mutta mä menin jo laittamaan kaikki paikat valmiiksi. Kassat kuntoon, täydennykset paikalleen ja laitoin kahvit tippumaan valmiiksi että kun mulle tulis kaveri 9:30 niin saatais alkaa heti kahvin myynti. Niinkun tehtiinkin ja kauppa alkoi käydä ihan samantien. Vipa päivä meni siis työn merkeissä kokonaan. En ehtinyt lainkaan katsomoon mutta onneksi meillä oli screeni josta saatiin myös jännittää kisatapahtumia. Syömässä mä kävin välillä, mutta muuten keittelin tuntikaupalla kahvia. Jännää miten sitä menee jopa helteelläkin. Kuten jo aiemmin mainittin niin toimitsijaruoka oli kyllä tosi hyvä joka päivä. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, yritin ainakin syödä kovin terveellisesti lautasmallin mukaan joka päivä että vatsa olis voinut paremmin. Eikä ongelmia kyllä ollutkaan.

Kaiken kaikkiaan oli kyllä tosi mukava kisarupeama ja etenkin noin hyvässä porukassa kun meilläkin tuolla kahviossa oli niin aika meni tosi nopeasti. Keli oli kyllä siinä mielessä haastava, että oli muutenkin hellelukemat ja meillä tuolla teltassa tietenkin asteet kohos entisestään. Hiki virtas purona selkää pitkin ja helmeili otsalla vaikka ei olis tehnyt mitään. Muistutettiin toisiamme juomaan koko ajan ja mulla oli esim rusinoita eväänä niin hyvin pärjättiin.

Että sellanen viikonloppu tällä kertaa! Hellettä on luvattu piisaavaan tällekin viikolle joten nautitaan niistä...

rakkaudella,
Sartsa