OLIHAN TAAS VIIKONLOPPU

Perjantainen lääkärikäynti toi toisaalta toivottua infoa mutta toisaalta narun pätkiä jäi myös iloisesti tuuleen heilumaan. Tutkittiin aika tarkasti tuo patti, otettiin mittojakin. Lääkäri kyseli todella tarkasti kaikki taustat mm milloin huomasin patin, onko se ollut kipeä, onko kasvanut kuukauden aikana ja niin edelleen. Myös kaikki taustasairaudet selviteltiin. Mitään tyhjentävää selitystä tuohon ei kuitenkaan löytynyt. Lipoomaksi hän nyt sen tässä kohtaa arveli mutta ultratutkimus kertoisin tarkemmin patin luonteesta. Tietenkään meidän työterveyssoppariin ei kuulunut ultra eikä edes mahdollinen patin poisto joten mulle suositeltiin siirtymistä teekoon puoleen. Lääkäri oli sitä mieltä että hänen mielestään asia ei ole mitenkään kiireellisyysasteeltaan pahin mahdollinen ja sanoi että syytä liene huoleen koska tässä kohtaa mikään ei viittaa siihen että kyseessä olisi mitään vakavampaa. Loppukaneetti "toki aina joskus tulee yllätyksiä" veti tietenkin maton kaikkien edeltävien puheiden alta. 

Soittelin teekoo ajanvaraukseen välittömästi kun tuolta lääkäriltä lähtin. Oletin että kun kyseessä ei kiireellinen asia ja vielä kesäaika että mulle tarjotaan aikaa parin kuukauden päähän. Yllätys olikin melkoinen kun hoitaja sanoi että hän laittaa tämän lääkärin työlistalle heti maanantaille. Silloin olisi oletettavasti jo tämä työterveyslääkärin sanelukin nähtävillä ja voisi olla mahollista että teekoo lääkäri voisi sen perusteella tehdä mulle suoraan lähetteen ultraan eikä siis vastaanottoaikaa tarvittais. Lupasivat maanantaina palata asiaan ja soitella. Sitä nyt siis odotellessa. Viikonlopun aikanakin patti on kutissut jonkin verran mutta muuten siitä ei ole ollut vaivaa. Edelleen siis epätietoisuudessa joudutaan elää vähän aikaa. Toivon tietenkin pääseväni ultraan mahdollisimman nopeasti.

Ajelin siis perjantaina mökille valmistelemaan lauantaista avoimet kylät päivää. Kylällä tapahtui monenlaista kun mökkinaapurissa oleva kylätalo toimi tapahtuman pääpaikkana. Me laitettiin taas pop up kahvilakioski sekä kirppis pystyyn. Tarjottiin lihakeittoa ja vohveleita. Oltiin ihan yllättyneitä miten paljon porukkaa tuli paikalle. Lihakeitto teki kauppansa ja ihmiset olivat hyvällä fiiliksellä. 

Mä seisoin sellaiset 7 tuntia putkeen kun olin kahvilan kassan takana ja se kyllä tuntui illalla jaloissa ja alaselässä. Olin lisäksi niin kertakaikkisen poikki etten meinannut pysyä millään hereillä vaikka oltiin laitettu sauna päälle. Sohvalla pilkkiminen on mulle todella harvinaista kaikista uniongelmistani huolimatta mutta nyt meinasin ihan täysin nukahtaa. Onneksi oltiin ehditty laittaa sauna päälle niin jaksoin sinne raahautua.

Eikä siinä mitään, saunan jälkeenhän tietenkin piristyi kummasti ja päätettiin lähteä testaamaan meidän uusi notskipaikka joen rannassa. Siellähän aika kuluikin upeissa maisemissa ja kesäyön rauhassa puoleen yöhön makkaraa paistellen. En keksi täydellisempää tapaa päättää todella hektinen ja touhukas päivä kun linnunlaulua kuunnellen, tuleen tuijottaen ja joen virtaa katsellen.

Tämä sunnuntaipäivä on ollut kyllä aikamoisen nihkeä. Aamulla teki mieli vaan jäädä sänkyyn makoilemaan ja kun sieltä väkisin kömmin ylös niin kroppa tuntui jonkun muun omalta. Joka paikkaan koski ja olo oli muutenkin hiukan kipeä. Vatsassa väänsi ja pääkin oli kipeytymässä.  Sama olo on jatkunut koko päivän. Ehkä tässä vaan alkaa olla nyt jo niin väsynyt ja kun mennään kohti loman alkua niin alkaa hiukan kroppa ilmoitella että rauhoittuminen onkin paikallaan. Tää kevät on ollut monella tapaa tosi rankka ja loma tulee enemmän tarpeeseen kuin koskaan. Vielä siis 8 päivää kun jaksan niin sitten saa kuukauden olla ja keräillä itseään. Jaksaa, jaksaa..

rakkaudella,

Sartsa

JOKILAAKSON MATKAILUPUUTARHA LAPUALLA

Haluan palata vielä toviksi jouluvierailuun kotikonnuille Lapualle. Tänä vuonna olosuhteista johtuen ei ollutkaan niin montaa paikkaa vierailtavana kun yleensä. En uskaltanut mummaa tai muita iäkkäämpiä sukulaisia käydä tapaamassa lainkaan vaikka he varmaan itse olisivat kovasti toivoneet. En yksinkertaisesti uskaltanut enkä halunnut ottaa sitä riskiä että tartutan heihin mitään pöpöjä. Niinpä aikaa säästyi muuhun ja onneksi on paljon sellaista kivaa mitä voi tehdä ilman suurempia kontakteja. Lapualla on aivan upea retkikohde ihan keskustassa aivan Tuomiokirkon naapurissa. Kyseessä on Jokilaakson matkailupuutarha jossa nähtävää piisaa niin kesällä kun talvellakin. Oon kerran muutaman kuvan postaukseen tainnut laittaakin kyseistä paikasta kesällä. Ohitin sen kuitenkin aika kevyesti niin tehdäänpä vähän laajempi päivitys asiasta. Akia en oo syystä tai toisesta sinne vielä ehtinyt aiemmin viemään mutta nyt korjattiin tapanin ajelulla sekin asia. Matkailupuutarha siis sijaitsee vanhan kouluni pihapiirissä ja sinne on istutettu satoja kukkia ja muista kasveja joita kesällä voi ihailla ja ehkä ottaa vaikka vähän vinkkiä omaan puutarhaankin. Omana alueenaan on myös englantilaistyyppinen hyötykasvitarha sekä lukuisista omenapuista koostuva omenapuutarha. Joka puolella on kauniita istutuksia ja hauskoja ideoita miten vanhaa voi käyttää uudelleen ja valjastaa ihan toisenlaiseen käyttöön. Kesällä alueella on myös lampaita ja kaneja sekä sorsia laumoittain sillä niille riittää ruokkijoita. Omien lasteni rippikuvia on otettu myös kyseisessä paikassa sillä siellä kauniita kuvauspaikkoja riittää. Kahvila Nukkeruusu palvelee myös alueella. Kaikenkaikkiaan kiva vaikkapa jaloittelupaikaksi pitkän ajomatkan varrelle. Jos on vain ohikulkumatkalla. Voi kesällä vaikka piknikille piipahtaa laiturille tai lukuisille muille kauniille taukopaikoille keinuista penkkeihin.

Näin talvella tietenkin kasvit ovat talviunessa ja lumipeiton alla mutta itse puutarha on kaikkea muuta kun talviunessa. Hauskaa nähtävää on joka puolella ja näin aikuisenakin oli kiva vielä bongailla vaikka tonttuja pitkin puutarhaa. Niitä oli siellä paikassa jos toisessakin. Alla muutamia kuvia alueelta. Suosittelen ehdottomasti pistäytymään. Ja jos olet muualta niin samalla kun jätät auton kirkon ja Jokilaakson puutarhan väliselle parkkipaikalle niin voit piipahtaa tutustumaan kummassakin. 

Viitat ohjaavat tapahtumatorilla kulkijaa

 

Yksi tonttuveijari piti tiukasti kiinni oksista

Kaivon uusi elämä

Maakellarilla oli oma vahtitonttunsa

Lampaat ovat talven poissa niin uudet asukkaat olivat vallanneet tilan

Ihana uusiokäyttö vanhalle koneelle

 

Nämä ja paljon muutakin hauskaa löytyy siis kyseisestä puutarhasta. Lapsille oli näköjään postilaatikko mihin oli voinut pudottaa joulupukin postia ja pieniä siellä oli nytkin innolla tonttuja bongailemassa. Tosi kiva koko perheen paikka siis kyseessä. Vahva suositus!

rakkaudella,

Sartsa

LOMA JATKUU KOHTEINA MM. KUOPIO,VARKAUS,LAPUA

Jahas, voikohan jotain mun loman sujumisesta ja etenkin ajan kulumisesta kertoa se ettei päivityksiä ole tullut tuon alun jälkeen lainkaan. Ehkäpä juuri näin. Mulla on nyt kohta kolmas lomaviikko loppusuoralla ja musta rehellisesti tuntuu että tarviin kohta lomaa lomasta. Nää pari viikkoa on ollut nimittäin aika hektisiä. Eka viikosta olin jo kirjoittamassa että se sujui tosi rauhallisissa merkeissä ihan vaan kotona mutta pikku vilkaisu kalenteriin näytti ihan jotain muuta. Keskiviikkona olin Jyväskylässä yleisurheilun gp kisoissa kahvion tätinä koko illan. Siinä tiesi tehneensä kun taas suunnilleen työpäivän pituuden verran oli jalkojensa päällä. Mukavaa oli, kuten aina. Talkoohommien kautta on jo ehtinyt tulla mukavia uusia tuttavuuksiakin tuolta JKU:n porukoista.
Viikon lopulla sitten lähdettiin vähän kun ex tempore Kuopion suuntaan ja tuttuun Rauhalahteen. Tarkoitus oli ensin mennä telttailemaan jonnekin mutta jatkuva sateen uhka sai sitten turvautumaan mökkiin Rauhalahdesta. Ja hyvä niin, sillä sateisessa kelissä itsensä olis saanut teltassa vaan vilustutettua. Kamat siis autoon kun Aki tuli töistä ja eikun matkaan. Mökkivarauksenkin tein vasta matkalla autosta. Matkalla Kuopijjooon me tietty taas geokätköiltiin vaikkakin mahtavat maisemapaikat ja - kohteet jäivät tällä kertaa näkemättä.

Me otettiin pikkuruinen 2 hengen mökki joka palveli meidän tarkoituksia ihan loistavasti.

Pikkuruinen mökki sopi meille tähän kohtaan oikein hyvin

 Olimme perillä vasta klo 20 jälkeen joten illalla ei siinä ihmeempiä enää touhuttukaan. Kävimme kiertämässä leirintäalueen läpi ja olin iloinen ettei ainakaan vielä satanut vettä. Järvimaisemaa ois katellut vaikka kuinka kauan.

Komia näkymä Kallaveelle

 Iltapala oli hiukan normaalista poikkeava sillä pätkispullat ja oluet ei ihan joka iltaiseen settiin istu. Vaikka alue olikin tupaten täynnä caravan väkeä, tai juuri siitä syystä, keittokatoksissa oli ihan hyvin tilaa istua ja kokkailla. Mökkiin mentiinkin sitten vasta puolen yön aikaan.

Iltapalaa ;)

 Lauantai-aamu aukeni vielä aika lämpöisenä. Aurinko yritti kovasti päästä pilvien takaa loistamaan mutta lopulta sitten sade kumminkin voitti. Onneksi vasta iltapäivän puolella.

Aamulla aurinko vielä pilkisteli

Aki nukkui työviikon väsymyksiään pois pitkään joten mulla oli aikaa istuskella kaikessa rauhassa mökin portailla ja nauttia vielä aamulla lämmittävästä auringosta. Samalla alueen touhuja seuraillen. Mä aina huomaan noilla alueilla että kyllä mussa elää pieni karavaanarinpoikanen. Varmaan nauttisin todella paljon jostain matkailuauto reissaamisesta. Ehkä joskus sitten...

Istuskelin mökin portailla ja nautin auringosta kun Aki vielä nukkui

 lltapäivällä lähdettiin sitten tutkimaan Kuopion keskustaa. Tarkoitus oli lähteä jo aiemminkin mutta annoin mielellään Akin nukkua kun unta kerran piisas. Hypättiin sisävesilaivaan joka vei meidät suoraan satamaan. Tuttu reitti mulle viinijuhlien ajoilta. Matkalla on kyllä todella hulppeita taloja ja asuinalueita. Ei oo pienet varmaankaan niiden hintalaput jos ostohousuja jalkaan vetelis.

Mentiin sisävesibotksilla Rauhalahdesta satamaan

 Keskustassa oloajan satoi sitten ihan koko ajan. Sade alkoi jo paatilla mutta onneksi oltiin sillon jo melkein perillä että Akikin pystyi näkemään noita maisemia. Joskus ollaan tultu laivalla niin että on satanut rakeita ja silloin oli kyllä näkyvyys lähes nolla. Lähdettiin sateen takia sitten suuntaamaan suoraan keskustaa kohti, sillä ei oikein viitsinyt kovin sivummalle lähteä kelin takia. Kirkkopuisto eli virallisesti kait Snellmannin puisto oli rempattu viime käyntini jälkeen aivan totaalisesti ja oli kyllä nyt mukavan avara ja valoisa. Paljon oli lehmusia kaadettu pois. Huomasin, että kirkon portailta on näkymä aina kallavedelle asti.

Kirkkopuistoa

Nätiksi oli Snellmannin puisto laitettu

 Menimme lähes kuokkimaan eräisiin häihin kun katsoimme että kirkon ovi on auki ja kellon ajat kertoivat että näin on. Ollaan aina tykätty käydä vierailemassa kirkoissa ja nythän se sopi oikein hyvin kun pääsi samalla sateelta suojaan. Onneksi raotin ihan varovasti sitä kirkon heiluriovea ja huomasin, että seurakunta istui penkeissä. Peräännyimme vähin äänin ja samassa morsian tulee isänsä kanssa sakastista ja valmistautuu kävelemään alttarille. Meitä nolotti ihan hirveästi ja luikimme häntä koipien välissä ulos eteisestä. Ulkona kyllä hiukan ihmetytti että miksei kirkon ovella tai jossain voi olla ilmoitusta että tiettyyn aikaan on joku tilaisuus. Etsiessämme nimittäin geokätköä kirkon pihalta huomasimme että ainakin 3 muutakin porukkaa yritti mennä kirkkoon sen vihkimistilaisuuden aikana.

Tuokoon nämä ruusun terälehdet tosi paljon onnea 

 Kaupungilla kiertelimme sateesta huolimatta torin laidalla. Kauppahalli oli mennyt juuri kiinni ja shoppailu muuten ei oikein märkänä innostanut. Pikku pietarin torikujakin oli laittanut porttinsa säppeen klo 13. Päätettiin siis mennä geokätköjen perässä tämäkin visiitti.

Hän tuli torin kulmalla vastaan

Kauppahalli 

 Päädyttiin torin lähellä sijainneeseen sankarivainjapuistoon ihan ensin. Kätkö löytyi ja monenlaista muutakin katseltavaa.

Patsas sankarihautausmaalla

Tämä rautapallo löytyi kaupungintalon torinpuoleiselta pihalta. Tûlay Shakir on suunnitellut tämän teoksen nimeltään Muuntamo No 149. Mun mielestä se näytti isolta teräs silmältä.

Tämmönen terässilmä löytyi kaupungintalon puistosta

 Kaupungintalo oli upea rakennus itsessään ja sen takapihalta löytyi raivaajapatsas joka sopi hienosti tälle paikalle.

Raivaajapatsas ja kaupungintalo

 Päätettiin sitten palata takaisin Rauhalahteen vähän aiemmin kun oli tarkoitus, sillä ei vesisateessa pidemmän päälle ollut kovinkaan mukava olla. Käytiin oluella/siiderillä Sataman helmessä sekä ruokakaupassa ennen kun astuttiin uudelleen laivaan. Illalla sitten mentiinkin kodalle tekemään päivän ruuat. Aikamoinen ruuhka oli ja voi kyllä sanoa ettei turvamääräykset koronan suhteen oiken täyttyneet. No sopu sijaa antoi ja meillä ei ollut mihinkään kiire. Tutustuttiin erääseen Turkulaiseen pariskuntaan ja heidän koiraansa kun siinä pitkään istuttiin.

Rauhalahdessa kodalla ruoan laitossa

 Myöhemmällä, puolen yön aikaan, mentiin sitten juominemme rantaan istumaan ja nauttimaan rasvatyynestä järvimaisemasta. Olihan ihana istuskella, harmi vaan että mukana ollut thermacell jäi mökkiin. Mähän olen hyttysille kävelevä buffet. Nukkumaan maltettiin mennä vasta aamuyön tunteina.

Yöllä järvi oli peilityyni

Sunnuntaina sitten mökki piti luovuttaa klo 12 joten ei muuta kun matkaan vaan. Muutaman kätkön kautta kotia vihdoin illan suussa. Eka kohteena Koivumäen kartano jonka pihamaalla kätkö sijaitsi. Joskus vähän arveluttaa toisten pihoissa hiipparoida mutta toisaalta nämä kätköt on aina ko. paikassa tiedossa ja me ei edes yleensä toisten pihojen lähelle mennä. Tämä nyt kuitenkin oli ns. julkinen paikka niin viitsi mennä. Jonkun yksityisissä pihoissakin kätköjä toki on mutta ne ei oo meidän juttu.

Komia pytinki

Hauska toteutus eräästä kätköstä

Ville niminen paatti oli söpö

 Varkaudessa sitten päätettiin että pysähdytään vielä jossain kahvilla/iltapalalla ennenkun suhataan suoraan kotiin. Aki sitten löysi jostain interneteistä tälläisen terassikahvilan. Johan olin hulppeat maisemat ja tuo savulohivohveli joka sitten päätyi meidän lautaselle, oli oikeesti aivan järkyttävän hyvä. Ei osannut ollenkaan odottaa mitään niin hyvää. Käykäähän jos siellä suunnalla kuljette.

Näkymä oli huikee tornikahvilasta

Savulohivohveli oli aivan taivaallista

Illalla kotona mä yritin ehtiä purkaa tavaroita että saatoin alkaa samantien miettiä mitä sitä pakkais seuraavan viikon Lapuan lomaa varten.

Toka viikolle tultaessa mä siis lähdin Lapualle lähes koko viikoksi. Ma-to kului siellä suunnalla ja siihen mahtui paljon rakkaiden ihmisten tapaamisia, kirpparikierrosta lapsukaisten kanssa, vanhempieni luona ajan viettoa. Ihanaa, mutta aika kuluttavaa. Oon aina, kuten nytkin, aivan rättiväsynyt kun kotia päin ajelin. Ehkä nämä käynnit on vaan jotenkin sellaisia että haluan antaa kaikille tapaamilleni läsnäoloa niin paljon kun mahdollista ja se sitten pidemmän päälle väsyttää. Mutta ehkä tätä väsymystä kuitenkin voi hyvällä omallatunnolla sanoa hyväksi väsymykseksi, sillä aivan liian pitkä aika oli monenkin rakkaan ihmisen näkemisestä. Viikko meni kuitenkin niin, että torstaina ajelin siis kotiin ja torstai menikin sitten oikeastaan reissukasseja purkaessa ja uutta suunnitellessa.

Mulla kun ei oo grillausmahdollisuutta kotona niin sitä koitetaan sitte tehdä aina kun mahdollista. Lapseni tuli mun kans yöpymään mun vanhempien luo ja laittoikin sitten grillin kuumaksi.

Grilli kuumaksi lapsen toimesta

 Haluan yleensä aika ajoin kokeilla kaikkea uutta grilliin. Nyt mä päätin tehdä täytettyjä paprikoita joihin sisälle tuli nuudelia, kirsikkatomaattia, fetaa ja päälle juustoraaste. Pohjalle ensin laitoin pekoni-sipuli tuorejuustoa. Oli muuten hyviä.

Piti testata taas uutta

 Mun vanhempien paikka vanhalla koululla on kahden joen risteyksessä ja tuota jokimaisemaa vois kans kattella vaikka aina. Se on vuodenajasta, vuorokaudenajasta sekä vuodestakin riippuen erilainen. Nyt se oli illalla utuinen ja satumainen.

Illalla oli mahtava usva joella

 Lapualla on tosi kiva käyntikohde jos haluaa vaikka matkan varrella vaan jaloitella. Jokilaakson matkailupuutarha on keskustan liepeillä ja täysin ilmaista huvia. Siellä on kiva kattella huolella laitettua puutarhaa ja käveleskellä pitkin polkuja. Paikat ja maisemat vaihtelee ja pääset vaikka laiturille ihailemaan jokea joka virtaa vuolaana ihan vieressä. Tai käydä katsomassa eläimiä. Alueella on myös pikku kahvila Nukkeruusu jossa voi nauttia välipalaherkkuja halutessaan. Kattohan täältä millanen paikka on kyseessä

Ryytimaata jokilaaksossa

Omenapuutarha

Ihana näkymä

Saispa tälläsen puutarhan itelle

 Lapuan visiittiin mahtui monia ihania tapaamisia niin kummilasten, sukulaisten kun rakkaiden ystävienkin kanssa. Iltaisin sitten nautin maisemista ja maaseudun rauhasta sekä vietin aikaa vanhempieni kanssa.

Illan zen hetki jokirannassa

WAPPUKÄTKÖILYÄ LAPUA, LEHTIMÄKI, SOINI AKSELILLA

Taas me leikittiin anarkisteja ja päätettiin vaihtaa vapun kunniaksi maisemaa. Suunnattiin jälleen kerran mun vanhempien resortille Lapualle. Siellä on tilaa olla ja hengittää taudeista huolimatta. Toki kysyttiin etukäteen että suostuuko talon väki ottamaan meidät vieraiksi. Mulla oli ajatuksena samalla viettää äitienpäiviä sekä oman äitini kanssa että myös omien lasteni kanssa. Nyt mä vasta huomasin, etten ottanut edes kuvaa leipomuksista joita vein mukanani. Viime leipomiskerrasta on jo tovi aikaa joten olis ollut kyllä ihan paikallaan kuvata mun kätteni tulokset. Tein suolaista piirakkaa sekä valkosuklaajuustokakun. Molemmat onnistui onneksi ihan loistavasti. Elina toi vielä mukanaan omatekemäänsä, oikeesti maailman parasta mutakakkua. Ai että oli hyvää. Äipälleni vein orvokkiamppelin ja kahvipaketin missä oli Antti Tuiskun tekemä äitienpäiväruno. Ihan perus! Pääasia nyt oli se, että saatiin viettää aikaa yhdessä. Se tuntui jotenkin todella tärkeältä just nyt. Mä halusin pitkästä aikaa tuntea kuuluvani porukkaan, perheeseen, yhteisöön. Mihin vaan. Nyt tunsin ja se oli lämmittävää.

Me päästiin tällä kertaa jotenkin menemään Lapualle asti kätköilemättä. Matkalla kuunneltiin oldschool tyyliin CD-levyjä. Olihan pitkästä aikaa virkistävää vaihtelua radiokanaville. Matka meni niin nopsaan että hokattiin vasta ihan viimeisten 20 kilsan aikana että kätköily on unohtunut. Eipä haitannut sillä on sitä tullut purkkien perässä viime aikoina ratsastettuakin. Nyt iltakin sujui siis hyvästä seurasta nauttien. Mun sisko tuli tyttönsä kans vähän kilistelemään wappuskumppaa meidän seuraksi ja siinähän se aika menikin sitten ihan hujauksessa yöhön asti.

Vappupäivänä me sitten tehtiin sellainen muutos alkuperäiseen suunnitelmaan, että päätettiin jäädä toiseksikin yöksi. Siitä seurasi retkipäivä Lapualla. Lähdettiin purkkien perässä kohti Hirvijärven leirikeskusta. Purkkeja tuli matkan varrelta löydettyä aikamoinen määrä. Hirvijärvellä mä fiilistelin lapsuuteni kesäleirejä ja nautin upeasta järvimaisemasta.

Lapualla on muutamia tuulimyllyjä ja kyllä ne isoja on kun ihan vierestä pääsee näkemään.

Vappuna on perinteisesti tullut käytyä syömässä ekat jätskit jätskikiskalla ja tällä kertaa tähän valikoitui pehmis turkinpippurirouheella.

Kierrettiin tuon Hirvijärven jälkeen enimmäkseen Lapuan keskustan alueella. Illalla vielä menimme sitten paljon kehutun laavun kautta ja kävimme iltakahvilla ja -makkaralla. Kyseessä oli hyvin piilossa oleva Kultasilmän laavu. Paikkaa on paljon kehuttu ja siksipä nyt mekin päätimme käydä paikan katsastamassa. Ei kyllä olisi autoa parkkipaikalle jättäessä mitä polun päässä on tarjolla. Jyhkeät kalliot nousivat korkeuksiin ihan laavun vierestä. Tosi vaikuttavaa.

Parin yön vierailun jälkeen lähdettiin sitten pikkuhiljaa mutkien kauttaa ajelemaan kohti Mänttää. Purkkeillen tottakai. Tällä kertaa matka suuntautui Kuortaneelta kohti Lehtimäkeä ja Soinia. Eka kätköstoppi oli kuitenkin jo heti Ruonalla kun pysähdyttiin Ruonan taistelun muistomerkille. Kätkö löytyi vihjeen ansiosta tosi helposti.

Näitä erilaisia sotamuistomerkkejä on tullut vastaan siellä sun täällä ja aina mä huomaan tavallaan vaan ohittavani olankohautuksella nämä laatat ja niiden tekstien sisältämät sisällöt. Nyt kuitenkin tuli oikein pysähdyttyä antamaan ajatus tällekin asialle että tällä paikalla tosiaan nuonkin moni nuori mies menetti henkensä. On se ollut vaan karua aikaa.

Lehtimäellä eka purkki toi meidät murhakiven jälkeen tänne, Kätkänjoen laavulle. Oli muuten todella mahtava paikka. Parkkipaikalta käveltiin noin 500m pientä joenuomaa seuraavaa polkua pitkin kohti laavua. Jo se polku huterine ja elämää nähneine siltoineen oli jotenkin idyllinen. Mulla taas lähti ajatus laukkaamaan ja mietin ketä kaikkia siellä mahtaakaan asustaa. Mutta se ei ollut mitään verrattuna siihen näkymään mikä odotti laavulla. Laavun takana nimittäin kohosi kivinen seinämä joka oli peittynyt vihreän sammalen peittoon kauttaaltaan ja näytti kyllä ihan satukirjan sivuilta. Siellä sitä tarinaa vasta olikin hiljaa kuiskimassa. Alimmaisessa kuvassa yritin vangita sitä tunnelmaa mutta eihän nuo kuvassa miltään näytä. Ihana paikka mihin varmasti palataan ihan laavuilemaan.

Kätkö löytyi vihjeen avulla täältäkin helposti ja matka saattoi jatkaa kohti Lehtimäen keskustaa. Kirkolta tuli seuraava nappaus. Samalla tuli tutustuttua Lehtimäen kirkkoon vähän tarkemminkin. Kirkot on ittelle aina mielenkiintoisia ja kiinnostavia kohteita.

Jännä porttiratkaisu kohti ovea

Siitäpä sitten pienessä tihkusateessa muutaman purkin kautta Soiniin mistä löytyikin sitten yllättäen päivän ruokapaikka. Motti Milian kämppä

Tupa oli täydellinen retkeilijän taukopaikka

Takan päällä oli ehkä Milian korkkari

Ikkunasta näkyy viereinen vuokrattava Mottila niminen rakennus

Tuvan koristeellinen kaappi

Itse talon emäntä Milia

Päivällinen

Olipas metka paikka tämä ja taas seinät huokuivat elettyä elämää ja tarinaa jota niiden sisällä on eletty. Aivan loistava taukopaikka.

Tämän jälkeen taidettiin aikalailla suoraan ajella kotia kohti. Nyt on jo aika ihana ajella hiukan myöhemmälläkin kun metsän asukkaat alkavat liikkua niin, että niitä näkee aika paljon tien varsilla. Nytkin bongailtiin esim. koppeloita ja komea teeriuros joka uhosi keskellä peltoa. Onneksi sentään ei tiellä ole mitään isompia eläimiä näkynyt.

Näin se meidän vappu sitten sujahti. Tuntui kyllä ihan kun ois ollut pidemmänkin aikaa jossain lomalla. Niin rentouttavaa oli jokivarressa maalaismaisemissa aikaa viettää. Noihin maisemiin on aina ihana palata.

rakkaudella,
Sartsa