Perjantainen lääkärikäynti toi toisaalta toivottua infoa mutta toisaalta narun pätkiä jäi myös iloisesti tuuleen heilumaan. Tutkittiin aika tarkasti tuo patti, otettiin mittojakin. Lääkäri kyseli todella tarkasti kaikki taustat mm milloin huomasin patin, onko se ollut kipeä, onko kasvanut kuukauden aikana ja niin edelleen. Myös kaikki taustasairaudet selviteltiin. Mitään tyhjentävää selitystä tuohon ei kuitenkaan löytynyt. Lipoomaksi hän nyt sen tässä kohtaa arveli mutta ultratutkimus kertoisin tarkemmin patin luonteesta. Tietenkään meidän työterveyssoppariin ei kuulunut ultra eikä edes mahdollinen patin poisto joten mulle suositeltiin siirtymistä teekoon puoleen. Lääkäri oli sitä mieltä että hänen mielestään asia ei ole mitenkään kiireellisyysasteeltaan pahin mahdollinen ja sanoi että syytä liene huoleen koska tässä kohtaa mikään ei viittaa siihen että kyseessä olisi mitään vakavampaa. Loppukaneetti "toki aina joskus tulee yllätyksiä" veti tietenkin maton kaikkien edeltävien puheiden alta.
Soittelin teekoo ajanvaraukseen välittömästi kun tuolta lääkäriltä lähtin. Oletin että kun kyseessä ei kiireellinen asia ja vielä kesäaika että mulle tarjotaan aikaa parin kuukauden päähän. Yllätys olikin melkoinen kun hoitaja sanoi että hän laittaa tämän lääkärin työlistalle heti maanantaille. Silloin olisi oletettavasti jo tämä työterveyslääkärin sanelukin nähtävillä ja voisi olla mahollista että teekoo lääkäri voisi sen perusteella tehdä mulle suoraan lähetteen ultraan eikä siis vastaanottoaikaa tarvittais. Lupasivat maanantaina palata asiaan ja soitella. Sitä nyt siis odotellessa. Viikonlopun aikanakin patti on kutissut jonkin verran mutta muuten siitä ei ole ollut vaivaa. Edelleen siis epätietoisuudessa joudutaan elää vähän aikaa. Toivon tietenkin pääseväni ultraan mahdollisimman nopeasti.
Ajelin siis perjantaina mökille valmistelemaan lauantaista avoimet kylät päivää. Kylällä tapahtui monenlaista kun mökkinaapurissa oleva kylätalo toimi tapahtuman pääpaikkana. Me laitettiin taas pop up kahvilakioski sekä kirppis pystyyn. Tarjottiin lihakeittoa ja vohveleita. Oltiin ihan yllättyneitä miten paljon porukkaa tuli paikalle. Lihakeitto teki kauppansa ja ihmiset olivat hyvällä fiiliksellä.
Mä seisoin sellaiset 7 tuntia putkeen kun olin kahvilan kassan takana ja se kyllä tuntui illalla jaloissa ja alaselässä. Olin lisäksi niin kertakaikkisen poikki etten meinannut pysyä millään hereillä vaikka oltiin laitettu sauna päälle. Sohvalla pilkkiminen on mulle todella harvinaista kaikista uniongelmistani huolimatta mutta nyt meinasin ihan täysin nukahtaa. Onneksi oltiin ehditty laittaa sauna päälle niin jaksoin sinne raahautua.
Eikä siinä mitään, saunan jälkeenhän tietenkin piristyi kummasti ja päätettiin lähteä testaamaan meidän uusi notskipaikka joen rannassa. Siellähän aika kuluikin upeissa maisemissa ja kesäyön rauhassa puoleen yöhön makkaraa paistellen. En keksi täydellisempää tapaa päättää todella hektinen ja touhukas päivä kun linnunlaulua kuunnellen, tuleen tuijottaen ja joen virtaa katsellen.
Tämä sunnuntaipäivä on ollut kyllä aikamoisen nihkeä. Aamulla teki mieli vaan jäädä sänkyyn makoilemaan ja kun sieltä väkisin kömmin ylös niin kroppa tuntui jonkun muun omalta. Joka paikkaan koski ja olo oli muutenkin hiukan kipeä. Vatsassa väänsi ja pääkin oli kipeytymässä. Sama olo on jatkunut koko päivän. Ehkä tässä vaan alkaa olla nyt jo niin väsynyt ja kun mennään kohti loman alkua niin alkaa hiukan kroppa ilmoitella että rauhoittuminen onkin paikallaan. Tää kevät on ollut monella tapaa tosi rankka ja loma tulee enemmän tarpeeseen kuin koskaan. Vielä siis 8 päivää kun jaksan niin sitten saa kuukauden olla ja keräillä itseään. Jaksaa, jaksaa..
rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti