KOHTI JUHANNUSTAUKOA

 Kyllähän voi olla päivät pitkiä kun tietää että ollaan menossa ensin kohti juhannuksen pitkää viikonloppua ja sen jälkeen vipoja työpäiviä ennen lomaa. Samaan yhtälöön kun lisätään se että töissä alkaa ns. oikeat työt olla jo tältä erältä tehty ja vuorossa olisi lähinnä siivoiluja niin voi hitsit että on kiinnostukiikarit kaukana. Millään ei meinaa saada itestään irti että alkais kaappeja penkomaan ja siivoilemaan. Toisaalta, eipä se toimettomanakaan töissä istuminen mistään oo kotoisin joten täytyy huomenna nyt skarpata vielä.

Tänäänkään ei niitä tavarakuormia tullut joita mä odottelen. Syö hiukan luonnetta se että oon luvannut olla paikan päällä joka päivä klo 8-15 siltä varalta että ne saapuvat. Tänäänkin olisin ehdottomasti ottanut pari tuntia noita ylitöitä pois jos olisi ollut mahdollista lähteä jo vaikkapa klo 13. Noh, odotellaan odotellaan.

Se on nyt jollain tapaa näemmä vallalla että joka asia menee vaikeimman kautta. Oon lähetellyt useita sähköposteja erinäisiin suuntiin hoitaakseni jonkun asian pikaisesti pois alta. Paskanmarjat. Joko en oo saanut mitään vastausta tiedusteluihin tai sitten toisessa päässä on osattu auttaa mua aivan yhtä paljon kun mä itteäni. Argh! Jopa lomamökin varaaminen otti tänään niin hietaan kun olla ja voi. Voi niitä ihania aikoja kun voit vaan laittaa sähköpostia ja varata mökin tästä tähän. Nykyään vastaukseksi saat että "voithan käydä kattomassa booking.comista" Juu juu voin, mutta kun jos haluaa jotain spesifiä tietoa niin se jää edelleen hämärän peittoon vaikka kuinka varailee sitä kautta.

Onneksi mulla on töissä vielä yksi työkaveri että voi edes jauhaa sitä itteään päivän ratoksi. Tänään me karattiin hiukan pidemmälle ruokatunnille ja käytiin kirppiksellä keskellä päivää. Tein jopa löytöjäkin siinä ohimennen. Ostin kivat kukkapöksyt kesäksi ja neuletakin töitä varten syksyksi. Nice!

Juhannus on siis ovella. Sehän tarkoittaa sitä että ekat kommentit kesän päättymisestä ja päivien lyhenemisestä on jo luettu naamakirjasta. Sekin tänään risoo enemmän kun jonain toisena päivänä. Mua surettaa näääääin paljon se miten ihmiset edelleen lomailee tai ei lomaile kelien mukaan. Kesä on pilalla jo etukäteen jos on ennustettu vettä ja pohjoistuulta. Koskahan ihmiset huomaa että Pekka Pouta on keksinyt itselleen mielestään varmaan ratkiriemukkaan tavan viihdyttää itseään tekemällä maailmanlopun sääennustuksia. Niissä on aina vakava varoitus jostain tai sitten sanotaan että kannattaa unohtaa koko kesältä auringonotot ja rantapäivät koska kovasti synkältä näyttää syksyyn asti. Läppää katos! Annetaan jokaisen päivän tulla just sellaisena kun se tuloo ja mietitään tekemiset sitä mukaa. Loma on kuitenkin aina sitä aikaa jolloin ei tarvi herätä kelloon eikä edes nousta sängystä jos ei huvita. Siihen ei kelit vaikuta. Ja kuinka sadanlaista tekemistä on kesällä ihan kelistä huolimatta. Älkää nyt hyvät ihmiset pilatko vuoden parasta aikaa murehtimalla sataako vai paistaako.

No joo, tänään oon taas pelileskenä. Mies lähti kisoihin ammuskelemaan juoksijoita matkaan ja on siellä iltamyöhään. Ihan kiva. Mä aion syödä hyvin, ehkä ottaa tässä pikku nokoset ja illan kattoa pesäpalloa taas ruudusta. Siitä on tullut tämän kesän juttu. Lähes joka päivä kattellaan joku peli. Toivon kovasti että ehtisin kesän mittaan edes yhteen livepeliinkin.

Ai jaa, viime yön unipäivitys meinas jäädä tekemättä. Illalla taas kävin lämpimässä suihkussa ja hivuttauduin alasti peittojen alle. Unen tuloa sain nytkin hetkisen odotella mutta ei niin pahasti kun parina edeltävänä yönä. Nukuin kohtuu hyvin sillä katoin eka kerran kelloa vasta neljän jälkeen kun ennen kymmentä aloin nukkumaan. Kuuden pintaan mä sitten nousin ylös kun tiesin etten enää saa unenpäästä kiinni. Olo ei tuntunut mitenkään ylivoimaisen raskaalta ja ajattelin jo että nythän mä lähdenkin kävellen töihin ja hiukan pidemmän kautta jopa. Mitä vielä, alkoikin sataa joten laittelin kaverille viestiä että hiljennähän sittenkin meidän kohdalla kuuteenkymppiin niin hyppään kyytiin. Mutta se tunne siitä että ois ollut kiva kävellä oli mulle superkiva juttu. Ehkä unet on palauttaneet paremmin ja josko oltais vieläkin parempia aikoja kohti menossa asian suhteen.

Fiilis alkaa olla vahvasti siis lomatunnelmainen. Silti tuntuu uskomattomalta että ihan kohta mä saan olla kokonaisen kuukauden pois tuolta kustannuspaikalta ja olla ajattelematta mitään työhön liittyvää. Mä niin tarviin sitä. Ja siihen iloon ei vaikuta pätkän vertaa vaikka satais joka päivä, aion nauttia täysillä.

Näillä mietteillä tätä keskiviikkoa!

Olipa kerran töissä pyjamapäivä

rakkaudella,

Sartsa

VIIKKO TÄYNNÄ FLOWTA

 Toukokuu alkaa olla kohta pulkassa. Kesä on tullut päälle oikein rytinällä. Tänä vuonna erityisen nopeaa ja nurkan takana on joka päivä odottanut joku uusi ihana asia josta on voinut fiilistellä että kesä on nyt todellakin täällä. On nähty pääskysiä, lehdet on puhjenneet puihin ja pensaisiin, linnut laulaa juurikin sitä rakkauden lirkutusta mikä tähän vuodenaikaan kuuluu.

Työrintamallahan tämä tarkoittaa jatkuvia deadlineja jotka välillä uhkaavat tulla syliin. Nyt, jos koskaan, on tärkeää osata priorisoida ja järjestellä omat työnsä niin että tärkeimmät tulee tehtyä ensin. Koulusihteerin ammatissa on muutamia ajankohtia vuodessa jolloin työtä on enemmän kun yleensä mutta mikään ei vedä vertoja toukokuulle. Asioita, jotka pitää muistaa, on niin jäätävän paljon limittäin ja lomittain että tässä kohtaa tulee todellakin tarpeeseen meikäläisen salamannopeasti suuntaa ja ajatusta vaihtava aivokapasiteetti. Hiukan adhd piirteinen henkilö sopii vallan mainiosti koulusihteerin hektiseen hommaan.

Mies jäi euroviisuhuuman jälkeen mökille viikoksi tekemään kaikenlaisia raivaus- sun muita puhdetöitä. Tällä kertaa mulla oli tosi hyvä fiilis lähteä yksikseen ajelemaan kotia kohti. Oli kaikinpuolin kevyt ja levollinen olo. Koko tämä viikko on mennyt samanlaisessa ihanassa flow tilassa ja oon voinut tosi hyvin. Ylitöitäkään mä en kauheen paljon oo tehnyt, pyrin pitämään ne minimissä tänä hektisenäkin aikana. Mä oon viikon mittaan paljon venytellyt ja jumppaillut telkkua katsoessa. Ylipäätään huomasin että mä halusin katsoa telkustakin sellaisia hyvää fiilistä tuovia hömppäohjelmia eikä esim urheilun katsominen yhtä äkkiä tuntunutkaan hyvältä, vaikka mä yleensä aikamoinen penkkiurheilija olenkin. Kaiken kaikkiaan kuuntelin itseäni tosi tarkalla korvalla. Pötkötin sohvalla jos siltä tuntui, söin riittävästi ja terveellisesti, herkuttelin, tein sellaisia kotitöitä jotka tuntui hyvältä ja menin joka ilta lämpimän suihkun kautta alasti nukkumaan. Tämä on mulle uus juttu jota joku suositteli kokeilemaan unen parantamiseksi. Tuntui tehoavan! Nukuin koko viikon todella hyvin.

On vielä tutkimukset ja havainnoinnit hiukan kesken sen osalta mitkä asiat tuohon uneen ja lepoon vaikuttaa mutta nyt tämän viikon huomioita on se, että itsensä ja oman kehonsa kuunteleminen on tosi tärkeää. Sitä ei voi korostaa liikaa. Viikon aikana oli pari päivää kun kroppa tuntui siltä että lyhytkin työmatka tuntui ylivoimaiselta. Silloin hyppäsin ilman tunnontuskia työkaverini kyytiin ja säästelin voimiani päivän koitoksiin. Koko viikon myös mieli pysyi tyynenä ja rauhallisena. Edes jatkuvasti katkenneet työt ei saaneet mua raiteiltani. Tein määrätietoisesti ja rauhallisesti aina kutakin asiaa kerrallaan. Jos tuli väliin jotain muuta akuuttia, hoidin sen ja palasin sitten siihen mitä olin tehnyt. Joka aamu tein töissä listan sen päivän pakollisista ja akuuteistä töistä. Keskityin tekemään ne, ja vasta sen jälkeen tein jotain muuta. Sekin tuntui toimivan. Sain tehtyä kaiken ja paljon enemmänkin. 

Unen suhteen mä menin illalla nukkumaan juuri siihen aikaan kun siltä tuntui. Loppuviikkoa kohti se tuntui siltä koko ajan aiemmin. Torstaina taisinkin mennä nukkumaan jo ennen yhdeksää. Uni oli oman tuntemuksen lisäksi myös kellon raportin mukaan yö yöltä parempaa ja syvempää. Nyt kun viikonloppukin on sunnuntaissa niin sain ensimmäisen täysin vihreän uniraportin saatesanalla mainio unenlaatu. Siltä se kyllä sitten tuntuikin.

Summa summarum, on hienoa tuntea olonsa kohenevan ja sen että töissäkin ihan kohta rauhoittuu. Ihana kesä ja kesäloma odottaa.

rakkaudella,

Sartsa

HERKKYYS

 Nykyään puhutaan paljon erityisherkkyydestä. En oo sen kummemmin diagnosoinut itseäni että minkä tason herkkyys mussa vallitsee mutta sen mä tiedän että muhun tarttuu tunnetilat todella helposti. 

Mä tykkään tästä piirteestä ittessäni sillä just se tekee musta sen tyypin mikä mä oon. Kaikki päätökset ja suunnanvaihdot elämässä on aina menneet enemmän tunteella kun järjellä. Ja tähän asti se on todellakin kannattanut. Se on vienyt mut aina kohti jotain uutta ja siinä hetkessä tarpeellista. Sellaista, jota en välttämättä olisi koskaan kokenut jos oisin valinnut järjellä sen helpoimman reitin. Se nyt vaan on niin että mitään uutta ei voi tulla ellet sulje kokonaan jotain ovea takanasi. Siltoja ei tarvitse polttaa mutta jos jättää jalan ns oven rakoon siihen vanhaan niin se vie pois näkökykyä ihan jollekin uudelle.

Tämä herkkyys on toki myös taakka. Ainakin aina aika ajoin. Mä en oo vieläkään onnistunut löytämään itselleni suojautumiskeinoa negatiiviselle energialle. Mä imen pesusienen lailla itseeni muiden ihmisten energioita. Väsymystä, ärtymystä, kiukkua, epätoivoa. Se taas puolestaan kuormittaa todella paljon. 

Nyt kun meillä on töissä vähän kuormittava tilanne niin mulle on tullut koko ajan vaikeammaksi olla siellä. Mä huomaan koko ajan enemmän vetäytyväni yhteisistä hetkistä omaan rauhaani. Ei tee mieli mennä keskusteluihin mukaan kun ei tiedä miten negatiivisiksi ne muuttuu. Usein ne sitä ovat näinä päivinä olleet. Ymmärrän syyt mutta enemmän haluaisin nähdä ratkaisuja tai edes niiden yritystä kun vaan pelkkää paasausta samoista aiheista. Aiheet siis kiertää samaa kehää ja aiheuttaa enemmän ongelmia kun mitään positiivista. Aiemmin mä halusin olla tuomassa positiivisuutta ja uusia näkökulmia asioihin mutta enää en jaksa. Ei ole osoittautunut sen arvoiseksi että kannattais. Omaa enrgiaa kuluu mutta mitään konkreettista ei tapahdu. Ei oo vörttiä, kuten nuoriso asian ilmaisis.

Mä halusin vielä vuosi sitten ilahduttaa aina välillä työkavereita kaikella pienellä. Järkkäsin perjantaipulloarvontoja, toin hedelmiä tai muuta piristykseksi. Kirjoittelin kivoja viestejä ja positiivisia huomioita seinälle. Oon järkännyt ystävänpäivä piknikkiä jne. Nyt on lopahtanut jaksaminen. Kun ei saa positiivisuudelle vastakaikua niin sitten on vain suojeltava itseään niin että sulkeutuu omaan seuraansa.

Joskus mä laitan työpisteelläni kuulokkeet päähän ja rentouttavaa musiikkia soimaan. Kaikki ulkopuolinen häly jää ulkopuolelle.

Kaikesta tästä kuitenkin seuraa että kotiin päästyä mä olen aivan poikki. Itse työstä se ei johdu sillä oon oppinut hyvin ennakoimaan, järjestämään töitäni, priorisoimaan ja muutenkin olemaan välittämättä liikaa. Teen kyllä tietenkin työni, vähintään riittävästi mutta en anna työpäivän venyä enkä todellakaan vie töitä kotiin. Siitä huolimatta mua usein itkettää kun pääsen kotiin sillä oon niin poikki. Henkisesti siis.

Tuntuu että mun mielikin on kuin avohaava johon kaikki lika tarttuu ja sitten sattuu entistä enemmän. Väsyneenä sitä sitten tulee kuultua miehen viestit väärin ja välillä niistä pahoitan mieltäni vaikka se ei oo ollut tarkoitus. Yliherkkä sielu ja mieli.

Tällä hetkellä mietin ratkaisua tähän tilanteeseen. Ekana on tullut mieleen pitääkö mun vain lähteä pois. Pelastaa itteni. On yllättävän vaikea ratkaisu sekin vaikka oon aiemmin elämässäni tehnyt vaikeitakin päätöksiä.

Näitä mä mietin taas tänään kun tuntui että kaikki kaatuu päälle.Ehkä se on hyväkin miettiä vaihtoehtoja ihan tosissaan sillä en mä työn takia ala ittteäni hajottamaan. 

Semmosiin miettein..

rakkaudella,

Sartsa