KEVÄINEN TALLINNA

 Piipahdettiin parin yön reissulla Tallinnassa pidemmän vappuvapaan turvin. Eipä tarvinnut ajella kun Helsinkiin satamaan niin matkalla huomasi miten paljon pidemmällä kevät tuntui siellä olevan. Vihreys oli vallalla ihan eri tavalla kun Mäntässä.

Meitä oli 11 hengen porukka monen ikäistä matkaajaa. Muut porukasta tulivat Pohjanmaan suunnalta ja me täältä Mäntästä. Treffit tehtiin Pirkkalan ABC:lle josta jatkettiin letkassa ajellen kohti määränpäänä.

Tää oli eka kerta kun otettiin auto mukaan Tallinnaan. Kaikki meni niin sujuvasti että eipä taida jäädä vipaksi kerraksi. Olihan se laivaan meneminen ja sieltä poistuminen mukavaa omassa autossa istuen.

Menomatka sujui Tallink Megastar laivalla. Pari tuntia kesti merimatka ja se meni ihan tuossa tuokiossa kun kävi syömässä ja shoppailemassa. Ei tarvinnut juurikaan aikaa kulutella. Kannellakin käväistiin mutta aurinkoisesta kelistä huolimatta tuuli niin kovaa ettei siellä huvittanut oleskella.

Tallinnan puolella ajettiin heti ekalla kertaa oikeaan osoitteeseen eli Citybox hotelliin. Se sijaitsi ihan sataman välittömässä läheisyydessä ja alettiin auto sinne parkkihalliin. 10 EUR/vrk maksoi parkkimaksu joten edullista oli.

Itse hotelli oli kohtuu uusi ja se kyllä näkyi pinnoissa ja hotellin yleisilmeessä. 2 yön hinnaksi tuli 77 EUR/hlö eli todella edullista sekin. Meidän huone oli 2 hengen, parisängyllä varustettu versio ja todettiin että ihan sopiva tämmöiseen parin yön majoittumiseen. Huoneessa oli iso ikkunalautapenkki, parisänky ja työpöytä. WC/suihku oli ihan hyvän kokoiset myös, ahtaammissakin tiloissa on oltu. Kaikki siistiä, nättiä ja puhdasta.

Meidän huoneesta oli ikkunanäkymä vanhaan kaupunkiin mikä oli tosi kiva. Toisissa huoneissa näet näkymä oli kesken oleva rakennustyömaa.

Hotellissa oli yhteiset keittiö- ja oleskelutilat jotka oli myös tosi kivat ja toimivat. Sieltä löytyi astioita, pari isoa jääkaappia mihin laittaa eväitä ja mikro sekä pari vedenkeitintä. Tilaa oli ja jääkaappiinkin mahtui ihan hyvin. Tämä mahdollistaa todellisen budjetti matkailun sillä voi valita hakea esim Rimistä edullisesti ruokatarpeet ja ruokailla hotellilla ellei halua lähteä kaupungille syömään. 

Perjantai-iltana siis laitettiin tarjolle mieheni 50v synttäreiden kunniaksi hiukan iltapalaa. Naurettiin mahat kippurassa kotona kun eväitä pakattiin että näin ne keski-ikäiset reissaa omien eväiden kera 😁 No tää nyt oli vähän poikkeustapaus kun synttärit sattui olla juuri ennen reissua ja omalla autolla mennessä mahdollistui kuskata yhdellä matkalaukulla eväät mukana. Sama matkalaukku toimi tullessa ostosten kuljettimena. Ilta meni tosi kivasti ja jaksettiin piipahtaa vielä nuorison mukana vanhassa kaupungissa karaokebaarissakin.

Lauantaina mä heräsin tapani mukaan ekana jo seiskan aikaan. Hetken siinä makoilin ja päätin lähteä aamupalalle. Siinä istuskelin hyvän tovin yksikseen ja nautiskelin aaukahvista ja rauhallisesta päivän avauksesta. Sitten kävin ulkona haistelemassa ilmaa ja hyvältä vaikutti. Aurinko paistoi.

Pikkuhiljaa porukat heräili yksi toisensa jälkeen ja lähdettiin viettämään päivää vanhassa kaupungissa. Mun tyttöni joka asuu Espoossa laivaili meidän seuraksi myös. Tässä vaiheessa tuuli olikin jo sitten yltynyt todella kovaksi. Se hiukan viilensi muuten ihan aurinkoista ja nättiä päivää.

Kiivettiin vanhan kaupungin kukkulalle ja käytiin tutustumassa Aleksanteri Nevskin katedraaliin (upea) ja näköalapaikalla. Ihailtiin pieniä katuja ja monenlaisia rakennuksia jotka vaihtelivat todella vanhasta uuteen. Oli värejä ja monenlaista silmänruokaa. Siellä olisi voinut käveleskellä vaikka aamusta iltaan fiilistellen.

Käytiin myös kirpparilla ja syömässä Balti Jaama turgilla. Maistettiin eka kertaa pikkupannukakkuja suolaisena ja makeana. Ai että miten suussa sulava välinäppänen.

Lisää käveleskelyä ristiin rastiin ja lopulta pitsalle Basiilik ravintolaan. Olipa tosi kiva paikka ja erittäin maukkaat pitsat.

Kilsoja tuli mittariin reilut 15 ja kyllä se vähän illalla hotellilla tuntuikin. Viileä suihku jaloille ja hetken lepuuttelua niin jo taas oli kuin uusi ihminen. 

Tällä kertaa kokoonnuttiin istumaan iltaa yhteisiin olohuonetiloihin. Ihan tosi kivat oli nekin ja siellä istuskeli muitakin porukoita. Nuoriso lähti vielä Tallinnan yöhön mutta me vanhempi ikäpolvi mentiin kiltisti nukkumaan. Ei olisi muuten ollut niin mukava kotiin matkustus päivä.

Sunnuntai-aamuna mä heräsin jälkeen aikaisin mutta tällä kertaa mä hissuksiin pakkailin tavaroita kunnes mies heräsi myös ja lähdettiin yhdessä aamupalalle. Tällä kertaa siis käytiin Rimistä hakemassa aamupalatarpeet ja nautittiin aamupala hotellilla.

Sittenhän olikin vuorossa tavaroiden pakkaus, piipahdus Sada marketissa ja juomaostokset vielä ennen laivalle menoa.

Matka sujui tosi hyvin myös kotiinpäin vaikka laivalla jouduttiinkin parkkeerata hiukan ahtaaseen väliin.

Matka teki myös hyvää mun ylikierroksella toimivalle päälle. Tuntui että vakka oli aktiiviset pari päivää eikä lepoa ehkä niin paljon kun ois tarvinnut niin olo oli maanantaina töissä ihan fresh.

Kipinä Tallinnaa kohtaan jäi edelleen kytemään. On se niin nätti kaupunki.

rakkaudella,

Sartsa

MÄÄ PÄIVÄ

Mulla oli eilen ihan kokonainen päivä itselleni. Mies lähti koulutukseen Lahteen ja kaikki mun omat suunnitelmat peruuntui joten yllättäin mulla oli koko päivä aikaa tehdän ihan mitä mä itte haluan. Yleensä sellainen tuntuu aivan ihanalta mutta jostain syystä nyt mulla tuli ikävä mun miestä melkein heti kun takavalot hävisi näkyvistä. Siitäkin huolimatta että me ollaan yleensäkin aina yhdessä ja vieläpä kahdestaan. Oon muuten huomannut että jotenkin tänä päivänä tuollaisenkin asian sanominen että viihtyy mainiosti oman puolisonsa kanssa kahdestaan on vähän sellainen mikä aiheuttaa silmien pyöritystä. Ei voi olla niin, jotain outoa siinä on jos toinen ei ahdista. Feikkiä vähintään.

Mitä mä sitten päädyin tekemään. No, aamusta ensin mä katsoin the voice of finlandin ihan rauhassa mutta jotenkin levoton olo mulla oli sillä en oikein jaksanut keskittyä mihinkään. Selailin samalla puhelinta ja jotenkin toinen toistaan upeammat esitykset meni ihan ohi. Vähän väliä vilkuilin ulos todetakseni että keli on edelleen tosi tylsä ja tuhnuinen. Harmaata ja luntakin ripsuttelee jatkuvasti.

Huomasin että kun ei tehnyt mieli lähteä ulos ja lenkille niin en oikein osannut tarttua kiinni mihinkään. Normaalisti mun ensimmäinen ajatus mää päivänä on lähteä ulkoilemaan. Nyt ihan hiukan meinas kiukuttaa kun sääkin oli niin paska.

Sitten, jossain kohtaa kuin taikaiskusta, aurinko alkoikin näyttäytyä. Välittömästi mieliala nousi ja tuli tunne että nyt vaatteet vaihtoon ja ulos. Niin siis tein ja hyvin pian huomasin että tuuli ei ollutkaan tyyntynyt juuri ollenkaan ja päädyin hiukan eri reittiin mitä ajattelin. Onneksi meillä on mahtavia lenkkireittejä ihan tässä kodin läheisyydessä useampia niin että pääsee veden äärelle ja luonnon keskelle eikä tarvitse asfalttia kulutella.

Paikka paikoin oli vielä hiukan liukastakin ja varovasti sipsuttelin rantapolkua pitkin samalla jäiden lähtöä ja kevään muuttolintutulokkaita seuraillen. Kävikin sitten niin että yhdessä kohdassa maa kerta kaikkiaan petti alta sillä seurauksella että jalka upposi mutaan ja vedin oikein komeat pannut ainoaan isompaan kuralätäkköön mitä reitiltä löytyi. Kuin ihmeen kaupalla en mennyt ihan rähmälleen vaan ikäänkuin kontilleen jolloin sotkeentui vain lenkkarit ja ulkohousut. Kas näin.

Eipä siinä muuten mitään mutta tarkoituksena oli mennä kaupan kautta kotiin, Voin kyllä kertoa että ihan muutama kirosana tuli kun ylös nousin. Se täytyy sanoa että ihmeen ketterästi mä sieltä ylös kampesin itseni 😊 Eikä tullut edes ekana mieleen että näkikö kukaan vaan että miten mä saisin hiukan siistittyä ittiäni. Yritin lumella mutta siitä seurasi jäätyneet kädet. Päädyin sitten metsäpolulta rantaan jossa päätin istua tovin kivellä ja antaa auringon kuivattaa kuraa vaatteista että sen voisi helpommin putsata pois. 

No eihän se niin paljon tehonnut että olisin ne pois saanut. Ei auttanut muu kuin riisua ulkohousut kokonaan ja jatkaa matkaa legginseissä. Onneksi oli lämmin keli niin tarkeni. Housut vaan rullalle käteen ja matka jatkui. Reilu 5 kilsaa sitä tuli reippailtua ja kyllä siitä aina tulee niin mahtava fiilis että ei paremmasta väliä. 

Tulin tosiaan kotiin Tokmannin kautta. Hain hiusvärin, kasvonaamion sekä minikasvihuoneen. Saatiin joululahjaksi keijunmekon taimia joten niitä koulin nyt sitten hiukan omiin lokeroihin. Ekaa kertaa elämässäni esikasvatan jotain ja oon tosi ylpeä että niin moni taimi on päässyt hyvään alkuun, Kunpa edes jokunen jaksaisi ihan kesään asti.

Kotiin kun pääsin niin hoidin ensin nuo keijunmekot ja sitten painelin päikkäreille. Reilu 2 tuntia siinä meni unten mailla ja ehkä olisi kauemmankin unta piisannut. Päätin kuitenkin nousta ja alkaa itseni hemmottelut päästä varpaisiin. Hiusväri päähän ja sen jälkeen oli maskia naamassa, jaloissa ja käsissä. Huolellinen rasvaus päästä varpaisiin myös ja tottakai uudet kynsilakat. Punaista tällä hetkellä. Oli mitä oli niin väriä pitää olla.

Kun vielä lämmittelin eilistä pitsaa sekä otin lasillisen punaviiniä niin siinähän se ilta kruunautui. Ai niin ja tottakai mää päivään kuuluu, jostain kumman syystä, aina pieni pussillinen irtokarkkeja. Suurinta pahettani. Katselin telkkaria koko loppuillan ja yöksi otin melatoniinia varmuuden vuoksi. Se tuntuu tuovan mulle ainakin kovasti unia sillä aina kun sitä otan niin yö on unien suhteen kovinkin touhukas.  

Sellainen oli keski-ikäisen täti-ihmisen mää päivä. Lopulta, ikävästä huolimatta, oikein kiva ja monivivahteinen päivä. 

Tänään saikin herätä heti jo auringonsäteisiin joten pian saakin laittaa taas ulkoiluvermeet niskaan ja lähteä nauttimaan keväästä.

Aurinkoa sunkin päivään!

rakkaudella,

Sartsa

POSITIIVISTEN VIBOJEN VIIKKO

 Kevät etenee. Ei oo tuntunut missään vaikka välillä on heitellyt märkiä rättiä vasten kasvoja. Elämä kokonaisuutena näyttäytyy mulle tällä hetkellä oikein leppoisana ja hyvänä. Oon siitä kiitollinen että tämä moodi on jatkunut nyt jo hyvän aikaa huolimatta siitä mikä tilanne siellä töissä esimerkiksi on ollut. Aiemmin, etenkin tuolla syksyn puolella, työ määritelli aika paljon sitä millainen oma jaksamisen tilanne on. Mulle on edelleen mysteeri se, mistä mä sain tämän boostin tuohon työhommaan niin että kuormittavuus laski aivan oleellisesti. Oliko se vaan jälleen kerran niiden itteni kanssa käytyjen ,tiukkojenkin, keskustelujen tulosta. Niitten joissa tarvi aivan oikeasti läpsiä itteään henkisesti poskille että nyt heräät jo tähän tilanteeseen ja teet jotain. Vanhasta hyvästä tottumuksesta mä tein taas sitä että menin peilin eteen katsomaan itteäni silmästä silmään ja juttelin siinä itselleni viisaita. Se on yllättävän tehokas metodi. Koitin herätellä itteeni että hei sä oot 47 vuotias aivan täyspäinen nainen että kyllä sä osaat ittestäs huolta pitää. Lisäksi, työ ei oo ikinä määritellyt mua ennemminkään joten sen ei pidä antaa luhistaa itteensä.

Töistä sen verran että mun ekat yo kirjoitukset saatiin vietyä kunnialla läpi. Ei tullut mokattua mitään, nyt kait voi jo ihan huokaista sen suhteen. Näihin aikoihin koulusihteerin työssä suurta roolia näyttelevät tilaukset. Ensin on tehty kirjatilaukset ensi vuotta varten ja tällä hetkellä menossa on ehkä isompikin setviminen noitten tavaratilausten kanssa. Siinä on aina oma hommansa kun koitetaan miettiä tarvikkeet sekä oppilaille että tietenkin opettajille. Eilen oli etätyöpäivällä sen takia että sain rauhassa setviä noita tilaushommia. Lopputulema oli sellainen että reilut 6 tuntia mä istuin koneen ja tilauskirjojen äärellä yhteen pötköön. Sain todella paljon aikaan taas yhden päivän aikana. Siis aivan merkittävän paljon enemmän kun töissä jolloin keskeytyksiä tulee jatkuvasti. Enkä mä niistä valita sillä ne kuuluu mun toimenkuvaan. Opettajilla on välkillä ne tauot jolloin ne ehtii ajaa asioitaan kanslian suuntaan ja heitä palvellaan silloin. Mä oon jo sen oppinut että harvoin saat tehtyä mitään asiaa alusta loppuun ilman keskeytystä. Anyway, eilen tein reilut 6 tuntia hommia putkeen kuin huomaamatta. En siis pitänyt minkäänlaista taukoa edes ja se kyllä tuntui kropassa kun hommat lopetin. Tuo on mun helmasynti eli kun saan flown päälle niin multa katoaa aivan ajantaju. Yleensä mä pyrin vähän venyttelemään aina välillä ja huoltamaan itteäni juomalla paljon vettä ja liikkumalla. Nyt ei niin käynyt ja koko illan olin aivan tukossa. Mutta sain todella paljon aikaan. Jäi hyvä mieli.

No mutta mitäs muuta tällä tynkäviikolla on tapahtunut, otetaas muutamia erittäin positiivisia nostoja tähän seuraavaksi. Tiistaina mä kävin elämäni ekaa kertaa verenluovutuksessa. Mulla on ollut ferritiini vähän liiankin hyvä ja hb on alkanut nousta vähän liiankin korkealle niin että oli viimeksi jo 148. Se on sinänsä outoa mulle, joka on aina kärsinyt huonosta hb:stä. Mä en oo saanut tyhjentävää vastausta siihen minkä takia tuo hb on noin hyväksi noussut mutta itse epäilen tuota hormonikierukkaa ja siitä johtuvaa menkkojen poisjääntiä. Koitin mä kysyä työterveyslääkäriltä aiheuttaako tuo jotain huolta tai jatkoseurantaa niin ei kuulemma. Sitten otin tietenkin itse selvää että ylipäänsä korkeaa ferritiiniä "hoidetaan" verenluovutuksella joten kysyin lääkäriltä myös siitä että kannattaako mun mennä luovuttamaan. Hän sanoi että no ei siihen nyt ainakaan estettä ole. Niinpä siis jännittyneenä marssin tiistaina luovuttamaan ja olinpa yllättynyt jälkikäteen miten positiivinen kokemus tuo olikaan. Henkilökunta oli aivan ihanaa ja otti ensikertalaisen hyvin vastaan. Itse luovutus ei aiheuttanut mitään huonoa oloa eikä mitään negatiivista. Mä varmaan pari minuuttia istuskelin siinä sängyn laidalla ja join lasillisen vettä ennenkuin uskalsin nousta ylös. Olo oli ihan hyvä ja niinpä kävin sitten luovuttajakahvion kautta ennenkuin lähdin. Hain sämpylän mukaani ja lisäksi Tupla patukoita joita Cloetta luovuttajille tarjosi. Koko hommasta jäi niin hyvä fiilis että aion todellakin mennä uudelleenkin.

Ekakertalaisen kassi

Torstaina unihiekka karisi silmistä aikalailla heti kun ulko-ovesta ulos astuin sillä aurinko otti vastaan ihanasti. Sain lähteä kirjaimellisesti valoa kohti sillä alla olevassa kuvassa mun työpaikka on tuolla valon kohdalla. Fiilistä kyllä nosti lintujen kevätsirkuttelu ja tosiaankin tuo aurinko kasvoilla. Voiko paremmin päivä edes alkaa. Vielä kun ilma oli niin raikas pakkasen ollessa nollan tienoilla. Tuli hyvä fiilis!

Keskiviikkona oli aivan normaali työpäivä siihen asti kun työkaveri, eräs opettaja, tuli yllättäen tuomaan mulle tuon alla olevassa kuvassa näkyvän Tuplan. Saatesanoina oli vain että kiitos ja hyvää viikonloppua. Olin aivan häkeltynyt ja onneksi sain edes soperrettua kiitokset. En vieläkään tiedä oikein minkä takia mä tämän sain mutta tuntui tosi hyvältä. Ehkä tämä oli vaan konkreettinen osoitus siitä työn arvostuksesta jota koen saavani kyllä opettajien taholta päivittäin. Kyllä mä tiedän että ne arvostaa sitä että yritän auttaa parhaani mukaan. Mulla on ihania työkavereita.

Joskus aina on materaali tuo onnellisuutta. Mä oon päätynyt siihen että mua ilahduttaa eniten kotiin ja erityisesti keittiöön liittyvät hankinnat. Tykkään kaikista ihanista astioista ja tällä viikolla mä sain hakea postista alla näkyvän ihanuuden eli Muurlan vappu keittiössä sarjan lävikön. Väri aivan ihanan mintunvihreä ja malliltaan muutenkin todella käyttökelpoinen. Nää on sellasta arjen luksusta ja turhuuttakin joita tykkään hankkia koska niistä tulee niin hyvä mieli. Jotkut laittaa rahansa kenkiin tai laukkuihin, minä tämmösiin.

Sellanen oli mun tää viikko. Positiivisia viboja pullollaan. Viime viikon ärsytykset oli ainakin vähän lieventyneet ellei nyt ihan kokonaan kaikonneet. Nyt ollaan lauantaiaamussa, tai oikeestaan kääntymässä kohti iltapäivää. Aamupala on syöty ja Aki on juuri lopettanut teams palaverinsa. Mitään suunnitelmia ei tälle päivää ole vielä tehtynä joten katsotaan mitä keksitään. Vois olla keksimättä yhtään mitään.

Pysykää terveinä ja turvassa.

rakkaudella,

Sartsa

PÄÄSIÄINEN POHJANMAALLA KOHTEINA LAPUA,KAUHAVA,YLISTARO,ISOKYRÖ,VAASA JA SEINÄJOKI

Oman päänsisäisen maailmani tutkailusta lähdettiin sujuvasti pääsiäisen pyhien viettoon. Vallitseva tunne alavireisyyden lisäksi oli väsymys sillä olin nukkunut tosi huonosti jo muutaman yön. Tai liekö sitten alavirekin johtuvainen tuosta väsystä. Normaaleihin retkiviikonloppuihin poikkeuksen teki se, että päätettiin vaihtaa reviiriä hiukan tuonne tutkimattomammille seuduille. Tai sinänsä hauskasti sanottu että tutkimattomammille sillä itse asiassa me lähdettiin nimenomaan mun kotiseuduille pohjanmaalle. Kattelemaan mitä sillä olisi tälläisille reissu repeille tarjota. Alkaa nimittäin tämä viikonloppuretkeily olla siinä pisteessä, että täältä kotoa käsin on lähdettävä jo yli 150 kilsan päähän jos tahtoo uusia maastoja löytää. Nyt pitää huomioida kuitenkin se, että mihinkään kansallispuistoihin tai muihin yleisiin retkikohteisiin me ei olla haluttu mennä just tämän ihmisten välttelyn takia. On ollut mukavampi etsiä vaikkapa tulipaikkoja ihan jostain metsäautoteitten varsilta missä ruuhkan vaara ei olisi niin ilmeinen.

Alakuloinen fiilis seuranani siis siirryttiin uusiin ympyröihin heti torstaina töiden jälkeen. Me oltiin pakattu tavarat jo keskiviikko iltana valmiiksi joten torstaina kun töistä tulin niin pikku välipalan jälkeen alettiin pakata autoa. Voi himskatti sitä tavaramäärää kun oltiin pariksi yöksi lähdössä pois mutta mukaan tarvi kuitenkin ottaa vermeet yökyläilyn lisäksi myös päiväretkeilyä varten. Aloin siinä pakatessani jo miettiä että miten ihmeessä tavarat on aikanaan mahtunut autoon silloin kun lapset on olleet pieniä. Mukana on kuitenkin ollut jopa rattaat jotka on vieneet ison tilan. Noh, tälläkin kertaa takapenkki oli tupaten täynnä tavaraa kun auton nokka kääntyi kohti pohjanmaan lakeuksia. Yövyttiin mun vanhempien luona ja oltiin sovittu jo etukäteen että perillä ollaan vasta myöhään sillä tarkoitus oli kierrellä muutamat geokätköt myös matkan varrella. Kuten sitten tehtiinkin. Samalla matka tarjosi meikäläisen orastavalle lintubongarin harrastukselle sopivaa boostia ja näytti tosi nättejä paikkoja joihin ei olisi taas tullut eksyttyä ilman tuota kätköilyharrastusta. Perillä majapaikassa oltiinkin sitten vasta ilta yhdeksän jälkeen. Tavaroitten purkamisen jälkeen vaihdettiin säännöksiä noudattaen muutama sana mun vanhempien kanssa ulkona lähikontaktia vältellen.

Perjantaina heräsin aamulla joutsenen ääntelyyn joella. Olipa ihana nostaa rullaverho ylös kun aurinko yritti kovati paistella ja jokimaisena näytti niin nätiltä ja rauhalliselta. Ei ollut kiire minnekään sillä tällä kertaa kun ei kenenkään luona voinut kyläillä niin meillä ei ollut luotuna minkäänlaista aikataulutusta tälle reissulla. Se tuntui ihanalta. Aamupala syötiin ihan rauhassa ja samalla mietittiin mitä me haluttais päivän aikana tehdä. Geokätköilläänkö pelkästään vai halutaanko bongailla lintuja tai löytää jokin retkireitti. Päädyttiin sitten lähtemään vain sinne minne nenä näyttää ja ainakin ensin kätköjen perässä. Lapuan alajoella toki halusin käväistä, sillä olin kuullut että siellä on kovasti lintuja mitä bongailla. Lapua siis otettiin haltuun kätköjen avulla. Aki ei ollut koskaan käynyt esim. Simpiön vuorella joten nyt sitten tutkittiin sitäkin muutamasta eri suunnasta.

Maisema vuoren huipulta..kuva ei kerro miten kauas tuolta todellisuudessa näki

Vuoren alla olevaa metsää...jotenkin satumaista

Välillä piipahdettiin viemässä trullinamuja mun siskon ja veljen lapsille. Kun ei nyt onnistunut virpominen niin täti hoiti homman sitten vähän etänä viemällä karkit oven suusta tai laittamalla postilaatikkoon. Sitten taas matka saattoi jatkua.

Kun kerran lakeuden laidalla ajeltiin niin pitihän se käydä oikein vangitsemassa kuvaankin.

Kankaan kylältä

 Matkamme siis johti Lapualta Kauhavalle ja sieltä Kortesjärven kautta pieniä teitä maalaismaisemaa ihastellen takaisin majapaikkaan Lakaluomalle. Monia uusia paikkoja tuli itsellekin koluttua ja nähtyä kyllä sitä kuuluisaa aakeeta laakeeta. Onhan se vaikuttava näky, mutta jostain syystä niin pohjalainen kun olenkin niin se ei ole sitä mun mielenmaisemaa. Mä tykkään enemmän maisemasta jossa on vettä ja korkeuseroja. Siis sellaisesta mikä on ominaista tälle mun uudelle kotiseudulleni. Jännä juttu sinänsä. Mulle on tuon lakeuden kanssa vähän sama kun meren. Toiset rauhoittuu merelle tuijottelusta, kuten myös tuntevat että lakeus tuo laajuudellaan sellaisen rauhan fiiliksen. Kun on heleppo kattoa kun ei silimä pökkää, niinkun pohjanmaalla sanotaan. Mulle ei käy niin. Tuntuu, että kun horisontti menee liian kauas ja ympäristö laajenee kovin laajalle niin mä en enää oikein tiedä mitä mä kattelisin. Alkaa tulla levoton olo. Vaikea selittää sitä tunnetta. Kuitenkin mä koen rauhoittumisen fiiliksen silloin kun tuijottelen vaikka järvelle jonka rantoja mä voin katsella. Tai merimaisemassa jossa on kalloita/saaria tai jotain mihin huomion kohdistaa. Puhumattakaan tietty tulehen tuijottelusta jossa on ihan oma zeninsä. Taidan olla vähän omituinen mutta mitäs sitten.
Tuo meidän perjantai-ilta päättyi siihen ettei me etsinnöistä huolimatta löydetty laavua jossa makkarat ois voinu paistella. Ja kun me vieläpä unohdettiin onnellisesti että meillä oli termarissa lämmin vesi mukana joten kahvit ois voinu juoda missä vaan. Tulta piti väkisin saada. Akilla kun on risukeitin niin se on osoittanut kyllä  näppäryytensä useamman kerran. Sen kun voi viritellä lähes mihin vaan ja siinä vaikkapa se kahvivesi lämpenee kyllä todella äkkiä. Niin me nytkin päädyttiin jossain metsätien varressa päivän jo painuessa mailleen, että tässä kohtaa viritellään risukeitintulet. Siinä me saatiin alta aikayksikön lämmitettyä kahvivesi ja paisteltiinpas parit makkaratkin kyytipojaksi. Saatii mahat täyteen niin että jaksettiin ajella kotiin. Auringonlasku värjäsi taas taivaanrannan ihan epätodellisin värein. Yritin ottaa kuvaa mutta eihän se koskaan vastaa todellisuutta.

Lauantaihin herättiin ihan yhtä mahtavassa säässä kun perjantaihinkin. Aurinko paistoi ja linnut visersivät konserttiaan heti kun silmät auki sain. Jälleen makoilin hetken aikaa sängyllä ikkunasta keväistä jokimaisemaa ihastellen. Moiseen vois kyllä ihan tottuakin. Perjantai-iltana oltiin jo palaveerattu seuraavan päivän kohteista sen verran että olin saanut päähäni ajatuksen lähteä Vaasan suuntaan sillä siellä  se suunta on sen verran kaukana kotoa ettei sinne mitään viikonlopun retkipäiväreissuja voi tehdä. Nyt kun siihen oli mahdollisuus koska meillä oli majapaikka lähempänä niin ehdotin perjantaina iltana suunnitelmaa missä oltaisiin vielä yksi yö reissun päällä ja käytäis lauantaina tuo Vaasan suunta ja lähdettäis sitten sunnuntaina kotiin Seinäjoen kautta. Ehdotus meni läpi joten niinpä me aamupalan jälkeen sitten otettiin kätköillen suunta kohti Vaasaa. Matkalla pysähdyttiin kätköjen perässä kiinnostavissa paikoissa. Ensin Ylistarossa kirkkobongausten sarja sai jatkoa oikein komian kirkon verran. On se kyllä todella kaunis kirkko.

Seuraavana maantieteellisesti matkamme varrelle osui Isokyrö missä kirkkosarja jatkui vanhan kirkon merkeissä. Matkareittimme vei myös Napuen taistelun muistomerkille sekä Kyrö distilleryn bongaamiseen.

Napuen taistelun muistomerkki

Kyrö Distillery, maailman parhaan ginin koti

Isokyrön vanha kirkko

Vanhoissa ovissa on sitä jotain

Kirkkopihallakin muistettiin näitä taisteluita

Ei tulvinu kyröjoki

 Isokyrön nähtävyyksien ja muutaman kätkön jälkeen matka jatkui kohti Vaasaa. Matkan varrella saatiin ihan kätköilyharrastuksen vuoksi tietää, että aikanaan 5 markan rahassa ollut rahapuu seisoi ylväänä tien varressa.

 5 markan setelissäkin komeillut rahapuu

Vaasassa halusin käydä tsekkaamassa Vanhan vaasan rauniot joiden ohi olin kyllä ajanut muutaman kerran mutta en koskaan pysähtynyt sekä monien ihasteleman Raippaluodon sillan. Nuo vanhan Vaasan rauniot kyllä yllättivät sillä mä näin niissä jotain samaa vibaa mitä oli Roomassa Palatinuksen kukkulalla. Etenkin nuo Pyhän marian kirkon rauniot muistuttivat juuri niistä punatiilisistä palatsin seinistä joita Palatinuksella katseltiin. Vaikuttavaa oli... Tästä tutustumaan rauniopuistoon paremmin

Pyhän marian kirkko triviaalikoululta katsoen

Portaat jonnekin

Aika tekee tehtäväänsä

Pyhän Marian kirkkoa

Ikkuna ikkunassa

Lienee ollut sakastin ovi

Vähän karumpaa meininkiä

Kuin taulu

 Rauniopuistossa olivat siis parhaiten näkyvillä tuon kirkon lisäksi kellotapulin sekä triviaalikoulun jäänteet. Triviaalikoulun tunnetuin oppilas lienee ollut J.L. Runeberg. Kannattaa käydä piipahtamassa jos Vaasan suuntaan eksyy. Seuraavana suunnattiin sitten kohti Raippaluodon siltaa jonka komeudesta olin kuullut paljon. Jostain syystä vaan en koskaan ollut päässyt sitä ihastelemaan. Olihan se aikamoinen wau efekti kun sillan näki. Koko oli kyllä aika massiivinen kun sitä katseli saati kun ajoi siitä yli. Samalla kun ihasteltiin siltaa niin saatiin myös annos merta ja saariston ihanuutta. On tuossa meressä kyllä jotain kunnioitettavaa.

On siinä sillalla kokoa ja näköä

Pikaisten parkkipaikkakahvien jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa mutta ei takaisinpäin kuten olin ajatellut vaan Aki sai kuningasajatuksen että ajetaanpas tie päähän asti kun kerran mantereelta oltiin irtauduttu. Niinhän me sitten tehtiin. Ja voi miten ihana että tehtiin. Tie päättyi Svedjehamniin joka oli todella idyllinen kalasatama saaristolaisromanttisine näkymineen. Olimme myöskin tietämättämme saapuneet UNESCON maailmanperintökohteeseen. Paikalla oli myös näkötorni josta oli huikeat maisemat mihin vain katsoikin. Oli jännä huomata miten tuolla saaristossa oli ihan omanlaisensa tunnelma. Luonto näytti kovin erilaiselta ja tuli sellainen olo, että haluais vaan pysäyttää ajan ja jäädä istumaan siihen rantaan lintujen touhuja ja meren ääniä ihastellen.

Lähtiessä paisteltiin makkarat tuossa notskipaikalla

Takaisin päin ajellessa pysähdyttiin taas muutamalle kätkölle ja yhtä niistä etsiessä tuli vielä tälläinen näkymä esiin. Näytti silta illan taivaanrantaa vasten vähän vielä erilaiselta. Kyseessä oli Fjärdskärin levähdysalue jossa näytti olevan leiriytyneenä muutamia asuntoautoja pääsiäisen viettoon.

Merinäkymää

Olipa kyllä kerrassaan mahtava päivä. Onneksi Aki sai tuon ajatuksen lähteä tutustumaan tuonne saaristoon. Minä olisin taas vain kääntynyt tuosta sillalta takaisin kotia kohti tietämättä mitä menetin. Illalla katseltiin sitten matkan varrella palavia pääsiäiskokkoja, joita olikin siellä sun täällä. Saatiin vielä myöhäisiä vieraitakin joten nukkumaan meno meni aika myöhälle. Sen vuoksi sitten sunnuntaina väsytti hiukan enemmän kun edellisaamuina. Eipä se mitään kun ei ollut mihinkään kiirettä. Aamutoimien jälkeen lähdettiin ihan rauhallisesti ajelemaan suuntana Seinäjoki. Tai kätköt veivät meidät ensin Nurmon kirkolle ja kotiseutumuseolle mutta siitä sitten Kyrkösjärvelle. Siellä kätköilyn lisäksi päiviteltiin vaahtopäitä jotka löivät rantaan sillä tuuli oli melkoinen. Paljon oli kuitenkin ihmisiä ulkoilemassa. Seuraavaa kohdetta mietittiin tovi mutta päädyttiin sitten siihen että keskusta jääköön tällä kertaa väliin ja lähdettiinkin katsastamaan Törnävän aluetta. Ensin törnävänsaarta ja sen jälkeen kotiseutumuseon kautta kohti kirkkoa. Päädyttiin reippailemaan että saataisiin vähän liikuntaakin päiviin ja kun nämä kohteet olivat kuitenkin ihan vierekkäin.

Törnävänsaaren jokimaisemaa

Kunnianosoitus suomenhevosille

Östermyran kartanoa....

Törnävän kirkko

Oli ihan mielenkiintoista tutustua kohteisiin joiden ohi myös on ajellut useammankin kerran mutta törnävänsaarta lukuun ottamatta ei ole koskaan tullut pysähdyttyä. Kieltämättä muistot törnävänsaarestakin ovat jostain ysäriltä kun tuli käytyä keikoilla siellä pari kertaa. Nytpä on päivitetty sekin, hehe. Tämän kierroksen johdosta tuli kerättyä askeleitakin ihan mukavasti. Ainakin se 10000 askelta ylittyi reippaasti päivän aikana.

Keli ei ollut mitenkään paras mahdollinen sillä vettä tihkutti oikeastaan ihan koko ajan ja oltiinkin aika märkiä kun päästiin autolle. Hiukan huolestutti se miten sitä pysyy lämpimänä kun edessä on puolisen tuntia autossa istumista ennen jalkautumista seuraavaan kohteeseen. Päätettiin siinä sitten juoda autossa pullakahvit että saataisiin vähän lämmikettä samalla. Siitä sitten matka jatkuikin kotia kohti Mulkkujärven pysähdyksen kautta. Eipä haitannut pikku vesisateet mitään siinä kohtaa kun heti parkkipaikalle päästyämme bongattiin ihan lähellä rantaa kurkipariskunta. Koskaan en noin läheltä ollut aiemmin kurkia nähnytkään. Reitti laavulle oli vain kilometrin verran ja sen varrella oli myös lintutorni. Tuolloin ei kuitenkaan järvellä näkynyt kovin runsaasti elämää. Muutamia joutsenia, ehkä 5 kurkea yhteensä ja telkkäpariskunta. Laavulla oli perhe kun me mentiin mutta onneksi olivat jo lähdössä pois niin saatiin kaikessa rauhassa paistella makkarat ja käydä kätkön kimppuun. Tovi siinä vielä kiikaroitiin järvelle ennen kotimatkaa.

Kotimatkalla sanoin Akille, että tuntuu ihan kun ois ollut vielä pidemmälläki lomalla sillä niin monenlaista kivaa on tullut nähtyä ja koettua. Vieläpä niin täysin erilaista juttua. Historiaa, lintujen bongailua, läheisten näkemistä, luonnosta nauttimista. Ihan täydellinen pääsiäisloma siis. Matkalta kotiin palasi siis ainakin jollain tasolla voimaantunut Sartsa. Ihan täydellistä palautumista ei ole tapahtunut ainakaan pään sisäisen sekamelskan suhteen mutta jospa nyt olis vaikka helpompi lähteä sitä taas pärvöttämään.

Nyt on vielä menemättä järkeen se ajatus että ollaan jo uuden viikon alussa eli työviikosta tulee tynkä. Ans kattoo tuntuuko se sellaiselta loppuun asti vai tuntuuko lopulta pitkältä jossain kohtaa.

rakkaudella,
Sartsa