JOKILAAKSON MATKAILUPUUTARHA LAPUALLA

Haluan palata vielä toviksi jouluvierailuun kotikonnuille Lapualle. Tänä vuonna olosuhteista johtuen ei ollutkaan niin montaa paikkaa vierailtavana kun yleensä. En uskaltanut mummaa tai muita iäkkäämpiä sukulaisia käydä tapaamassa lainkaan vaikka he varmaan itse olisivat kovasti toivoneet. En yksinkertaisesti uskaltanut enkä halunnut ottaa sitä riskiä että tartutan heihin mitään pöpöjä. Niinpä aikaa säästyi muuhun ja onneksi on paljon sellaista kivaa mitä voi tehdä ilman suurempia kontakteja. Lapualla on aivan upea retkikohde ihan keskustassa aivan Tuomiokirkon naapurissa. Kyseessä on Jokilaakson matkailupuutarha jossa nähtävää piisaa niin kesällä kun talvellakin. Oon kerran muutaman kuvan postaukseen tainnut laittaakin kyseistä paikasta kesällä. Ohitin sen kuitenkin aika kevyesti niin tehdäänpä vähän laajempi päivitys asiasta. Akia en oo syystä tai toisesta sinne vielä ehtinyt aiemmin viemään mutta nyt korjattiin tapanin ajelulla sekin asia. Matkailupuutarha siis sijaitsee vanhan kouluni pihapiirissä ja sinne on istutettu satoja kukkia ja muista kasveja joita kesällä voi ihailla ja ehkä ottaa vaikka vähän vinkkiä omaan puutarhaankin. Omana alueenaan on myös englantilaistyyppinen hyötykasvitarha sekä lukuisista omenapuista koostuva omenapuutarha. Joka puolella on kauniita istutuksia ja hauskoja ideoita miten vanhaa voi käyttää uudelleen ja valjastaa ihan toisenlaiseen käyttöön. Kesällä alueella on myös lampaita ja kaneja sekä sorsia laumoittain sillä niille riittää ruokkijoita. Omien lasteni rippikuvia on otettu myös kyseisessä paikassa sillä siellä kauniita kuvauspaikkoja riittää. Kahvila Nukkeruusu palvelee myös alueella. Kaikenkaikkiaan kiva vaikkapa jaloittelupaikaksi pitkän ajomatkan varrelle. Jos on vain ohikulkumatkalla. Voi kesällä vaikka piknikille piipahtaa laiturille tai lukuisille muille kauniille taukopaikoille keinuista penkkeihin.

Näin talvella tietenkin kasvit ovat talviunessa ja lumipeiton alla mutta itse puutarha on kaikkea muuta kun talviunessa. Hauskaa nähtävää on joka puolella ja näin aikuisenakin oli kiva vielä bongailla vaikka tonttuja pitkin puutarhaa. Niitä oli siellä paikassa jos toisessakin. Alla muutamia kuvia alueelta. Suosittelen ehdottomasti pistäytymään. Ja jos olet muualta niin samalla kun jätät auton kirkon ja Jokilaakson puutarhan väliselle parkkipaikalle niin voit piipahtaa tutustumaan kummassakin. 

Viitat ohjaavat tapahtumatorilla kulkijaa

 

Yksi tonttuveijari piti tiukasti kiinni oksista

Kaivon uusi elämä

Maakellarilla oli oma vahtitonttunsa

Lampaat ovat talven poissa niin uudet asukkaat olivat vallanneet tilan

Ihana uusiokäyttö vanhalle koneelle

 

Nämä ja paljon muutakin hauskaa löytyy siis kyseisestä puutarhasta. Lapsille oli näköjään postilaatikko mihin oli voinut pudottaa joulupukin postia ja pieniä siellä oli nytkin innolla tonttuja bongailemassa. Tosi kiva koko perheen paikka siis kyseessä. Vahva suositus!

rakkaudella,

Sartsa

VUODEN TOKANA PÄIVÄNÄ LÄHTI JOULU

 Vipa lomapäivä käsillä tässä kohtaa. Luin just Facebookissa päivitysmuiston parin vuoden takaa samasta aiheesta. Silloin fiilis oli se, että kiva jo mennäkin töihin. Oispa nytkin. Mua ärsytti eilen kun huomasin että ahdistus töistä alkoi hipiä pikkuhiljaa. Ensin se alkoi niin, mainitsin jonkun töihin liittyvän asian ja sehän sitte rönsyili samantien seuraavaan ja seuraavaan. Samalla ahdistus alkoi kasvaa kun mietin kaikkea sitä mikä töissä on vastassa. Laskujen selvittelyt ja kuljetusten järkkäilyt sun muut olivat omiaan nostamaan heti pulssia. Mä tiedän että tämä asioiden miettiminen ja etukäteismurehtiminen ei auta mitään mutta en voi sille näköjään mitään. Eilen se tapahtui sitten pitkin päivää että aina välillä elin töissä. Asennevammaa vai itsesuojeluvaistoa?? Kumpaa sitten lienekään. Ei auta ainakaan yhtään, oli mitä oli.

Mulla oli loppusyksystä visio että nyt loman jälkeen kun on vielä pari päivää rauhallista niin mä laitan kansliani uuteen uskoon. Vaihdan työpistettä ja sitä myötä laitan mappihyllyt uusiksi ja siivoilen ylimääräiset pois. Nyt tuntuu ettei todellakaan kiinnosta enkä ainakaan jaksa. 

Vuoden toka päivänä mä heräsin pirteänä. Nukkuminen alkaa sujua koko ajan paremmin ja olo on sen mukainen. Pulssikin on tasaantunut normi lukemiin. Ihana tunne kun ei oo sellaista painon tunnetta rinnassa. Täytyis koittaa tänään vähän lenkkeillä että miten se pulssi siinä kohtaa toimii. Tasaantuuko vai jääkö tykyttelemään. Oon päättänyt että vaikka mun olotila olis millainen tässä tammikuussa niin aion mennä sinne työterveyslääkärille 18.1 niinkun aika on varattu. Haluan hoitaa itteni kuntoon ja selvittää ihan oikeasti tuon työn kuormita uus ja een merkitys mun terveydelle. Mutta siis, nyt just ollaan paremmassa kunnossa.

Eilen riisuttiin myös joulu pois ja kuusikin sai lähteä. Jätin sen tosin tuohon terassille ilahduttamaan ehkäpä koko talveksi. Tuumin laittaa oksille pari talipalloa ja kattoa oisko näillä tienoin pikkulinnuilla ruuan tarvetta. Punaiset verhot saa vielä jäädä väriä tuomaan niin ei tuu niin kovin tylsäksi. 

Tyhjältä näyttää kun kuusi on poissa

Siihen mä sen tälläsin 

 Eilen käytiin myös Akin äidin luona ja huomasin ärtyväni aika helposti siitä että tunsin itseäni ohjailtavan ja arvostelevan. Ja kun kyseessä oli se miten usein kotikonnuille kannattaa ajella niin heti oli niskakarvat pystyssä. Onneksi tilanne tuli ja meni eikä eskaloitunut sen kummemmaksi. Mä oon vanhemmiten oppinut hillittemään temperamenttiani niin osaa ottaa vähän iisimmin asioita. Ja voi antaa asioiden mennä toisesta korvasta uloskin.

Kotimatkalla haettiin Akin tyttö kyytiin ja hän sitten olikin meillä meidän seurana myöhälle asti. Yöllä vielä päätettiin saunoa joten nukkumaan ollaan menty pitkälle tämän päivän puolella. Nukuin tosi hyvin ja heräsin päivään pirteänä. Lähtisin heti lenkille ellei tarvis lähtee tekemään reissua Ruovedelle. Heitän Akin tytön kaverinsa luo sinne. Onneksi on ihana talvipäivä edessä, ehtii vielä vaikka mitä. Mahtavaa kun on lunta ja nättiä maisemaa. 

Nyt on luvattu muutenkin kunnon talvea. Lööpit kirkui eilenkin että tulossa on kovin talvi miesmuistiin. Ans kattoo nyt.

Reipasta tammikuun alkua!

rakkaudella,

Sartsa

JOULUAATON TAIKAA

 Joulun osalta mietteet oli aika paljon ikävässä. Mä ikävöin tosi kovasti kaikkia rakkaita ja läheisiä joulun alla. Mieli oli noin hellänä että monet joululaulut oli mulle liian hankalia kuunnella. Tirauttelin itkua tämän tuosta mistä syystä nyt milloinkin. Mä mietin paljon lapsuuden jouluja. Iloisia mutta myös ei niin iloisia muistoja. Kaipasin kovasti isua, äitini äitiä, joka on ollut taivaassa jo hyvän tovin. Muistelin hänen nauruaan ja positiivista asennettaan elämään.

Jouluaatto oli ensimmäinen joka me vietettiin kahdestaan Akin kanssa niin että hänkin oli kotona koko päivän. Ei ollut pukille keikkaa tänä jouluna, kiitos koronan. Oltiin sovittu etukäteen aikataulua miten meidän päivä sujuis mutta ei se ihan mennyt niin. Saatiin vieras käymään iltapäivällä ja sen takia ruokailun aikataulu vähän venähti. Huomasin että se ärsytyi mua ensin mutta sitten tajusin ettei meillä oo muuta kun aikaa. Joimme siis vieraan kanssa kahvit ja syötiin pasteijoita. Lahja laitettiin visusti odottamaan kuusen alle. Ai niin tosiaan, tänä vuonna sain nauttia pitkästä aikaa aidosta kuusesta. Sellanen söpö pieni pöytäkuusi käytiin ostamassa. Ihan jännitti laitella pitkästä aikaa koristeita oksille. Niitä tuli ehkä vähän liikaa mutta ei se haitannut. 

Joulua oli muutenkin valmisteltu pikkuhiljaa jo marraskuun alusta asti. Vaikka ollaan juuri muutettu niin halusin vaihtaa ikkunaan joulunpunaiset verhot. Äidiltä sain nostalgiaa huokuvat keittiön verhot jossa punaisella pohjalla on valkoisia rusetteja. Setissä vanhaan malliin kappa ja salusiinit. Ai että miten mä olin, ja olen, niistä onnellinen. 

Olohuoneeen punaiset pitkät verhot olen aikanaan pelastanut vanhasta päiväkodista missä olin töissä. Ne olisi heitetty roskiin ja nyt olen kovin onnellinen että mulla on ne sillä samalla kun ripustin niitä niin muistin ihania ystäviäni joita sain sieltä. Ikävä tuli tietenkin. Verhojen jälkeen ostettiin muutamat joulukukat ja tein niistä asetelmat. Jouluiset minimaisemat ilmestyivät lyhtyihin ja valoja riooteltiin sinne tänne. Aki huolehti terassille valojen myötä todellisen joulutunnelman. Meidän koti on tosi kodikkaan näköinen sisältä ja ulkoa. En tiedä miten maltan purkaa näitä koristeita. 

Noh, takaisin aattoon. Kun vieras oli lähtenyt me katettiin pöytä nätisti ja syötiin kylmät kalaruoat salaattien kera. Maha täyttyi herkuista juuri sopivasti. Erityisen mieluista oli itse savustettu lohi joka nostettiin pöytään suoraan savustimesta. 

Ruokaa lähdettiin sulattelemaan hautausmaalle. En oo aiemmin Mäntässä käynyt jouluna hautausmaalla joten oli kiva nähdä sen tunnelmaa. Sytytettiin kynttilät muualle haudattujen muistolle ja tehtiin kierros ympäri kynttilöitä tuikkivan nimettyjen kivien maan, kuten laulussa sanotaan. Mäntässä on yksi kauneimmista, ellei jopa kaunein, hautausmaa missä oon ikinä käynyt. Ja aika paljon olen niitä kiertänyt. Sitä se oli myös näin talvella.

Tulimme takaisin kotiin ja istuimme tovin television ääressä fiilistelemässä joulun ohjelmia, kuten Samu sirkan joulutervehdystä. Sitten olikin aika syödä virallinen jouluateria ennen saunaa. Katettiin pöytä vielä vähän kauniimmaksi. Laitettiin kynttilät luoman tunnelmaa ja kaadettiin punaviinit kristallilaseihin. Nautittiin maistuvasta ruuasta ja muisteltiin edellisiä joulua.

 Puhuttiin miten ihana on nyt asua tässä ja päästä kohta joulusaunaan ekaa kertaa vuosiin. Mahat sopivasti pullollaan, ei ollenkaan ähkyssä tällä kertaa, napsautettiin sauna päälle ja päätettiin lähteä sulattelemaan ruokaa pienelle lenkille. Lunta satoi hiljalleen ja kyllä ilmassa sellaista joulun taikaa oli kun käveltiin kohti keskustan valoja. 

Oli hienoa katsella ikkunoita joista monet eri valot tuikkivat hämärään iltaan. Joka puolella näytti kovin kodikkaalta. Lenkin jälkeen olikin sitten mukava köllähtää saunan lämpöön nauttimaan kunnon tervantuoksuisista löylyistä. Aattoilta oli juuri kaikkea sitä mitä olin toivonutkin. Rauhallista köllöttelyä nauttien hyvästä musiikista ja vain olemisesta.

Näin sujui jouluaatto 2020 keltaisen rivari asunnossa nro 4.

rakkaudella,

Sartsa

JOULUN MAKUJA

 Joulu on mulle, niinkun toki monelle muullekin, hyvän syömisen riemua. Mä rakastan laittaa joulua ja tänäkin vuonna mä heti loman alettua seisoin parina päivänä tuntitolkulla keittiössä tekemässä laatikoita sun muita herkkuja. Se ei oo koskaan ollut mulle millään tavalla pakkopullaa, päinvastoin. Oon aina sanonut että minä en joulusta ala mitään stressiä repimään. Tulee se sieltä hermoilemattakin ja lopulta on vain päivät kalenterissa. Tulee ja menee hössötti sitten kuinka paljon vaan tai toisaalta jättää kaiken häslingin pois. Mä rakastan joulua ja siihen kuuluu mulla nuo tietyt jutut. Laatikoiden tekeminen, kortit, kodin koristelu. Mennään tässä noihin ruokapuolen juttuihin.

Ennen joulua täytyi saada jääkaapiin tilaa joten tein ruokia sieltä löytyvistä jämistä. Alla olevassa kuvassa valmistuu kasvisnyytit joiden kanssa laitoin riistamakkaraa ja vanhan juuston jämät. Marinoin kasviksia hiukan oliiviöljy-balsamicokastikkeella.

Kasviksia ja riistamakkaraa nyytissä

Olin ottanut sulamaan voitaikinan joista piti tehdä edellispäivän vieraille torttuja. Muiden herkkujen takia jäivät sitten tekemättä. Olin tässä vaiheessa jo tehnyt porkkanalaatikot ja siitä oli jäänyt hiukan riisipuuroa yli. Samoin jääkaapissa olivat myös tortilloista jääneet jauhelihan ja savukalan loput. Päätin sitten tehdä 2 erilaista täytettä käyttäen sitä riisipuuroa joista toiseen sekoitin jauhelihan sekaan ja maustoin suolalla ja pippurilla. Toiseen riisipuuroa ja savukalaa sekä pieni sitruunamehuloraus. Sitten vaan kaulitsin valmiit taikinalevyt ohuemmaksi ja siitä sitten täytettä sisään kuten pasteijoihin ja niistä tuli tuollaisia nyyttejä. Oli muuten todella hyviä ja glögin kanssa maistuivat iltapalaksi.

Pasteijan tyylisiä tyynyjä

Rosolli on joulupöydän must. Jännä ettei sitäkään tuu tehtyä tai syötyä muuten. Ihan perusreseptillä teen tämän. Porkkanaa, punajuurta, suolakurkkua, sipulia ja omenaa. Perunaa en enää laita.

Rosollia

Jouluviemisiksi tuli tehtyä viime vuotiseen tapaan taas glögiä. Itse tekemällä glögiin saa niitä makuja mitä haluaa ja on kyllä tosi hyvää. Tässä vaaleaan laitettu omenatäysmehua (viime vuonna omatekemästä mehusta mutta nyt ihan kaupan mehua), sokeria, kanelitankoja, tähtianista, neilikoita, appelsiinilohkoja ja inkiväärin pala. Näitä keittelen jonkin aikaa että maut kunnolla irtoaa mehuun ja sitten valkoviini perään. Mä tapaan keitellä vielä tuota viiniäkin että alkoholit haihtuu pois mutta sehän on vain makuasia.

Vaaleaa omenaglögiä

Punaiseen glögiin laitoin itsetehtyä viinimarjatäysmehua jonka sekoitin veden kanssa sopivan vahvuiseksi. Mausteet kattilaan ja keitto jonkun aikaa. Sitten punaviiniä perään. Käytin ihan kaupasta ostettuja alkoholitonta punaviiniä sekä 5,5% punkkua. Ai että mitkä tuoksut tuli keitettäessä.

Punainen marjaglögi

Päätin joulua ennen käydä vain kerran kaupassa ja silloinkin ruuhkia välttääkseni illemmalla. Noh, siitähän seurasi että esim sienisalaattien kohdalla oli hyllyssä tyhjä paikka. Niinpä päätin tehdä sen itse. Käytin kuivattuja suppilovahveroita ja todella hyvän salaatin sai aikaan niistäkin vaikka ei ole se tyypillisin sienisalaattiin laitettava sieni.

Sienisalaatti suppiksista

Meillä on tapana aina aattona syödä ensin kylmä kalalautanen iltapäivällä. Tämä tullut tavaksi siitä syystä että Aki on joulupukin virkaa hoidellut aiempina vuosina. Tuo kylmä lautanen on ollut sopiva ruoka ennen kierrosta. Ja muutenkin, koska ruokaa on yllinkyllin ei kaikkia makuja saisi kunnolla esiin jos ruuat olisi mätetty samalle lautaselle. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa savustettiin itse lohta ja ai että tuli hyvää. Anyway, kalojen seuraksi mä oon tehnyt marinoituja kesäkurpitsoja jotka tuovat hiukan potkua ja hapokkuuttaa siihen kokonaisuuteen. Nää valmistuu äkkiä ja sopivat kyllä kesällä vaikka grilliruuankin kanssa.

Marinoitu kesäkurpitsa

Toinen kalalautasen lisuke on marinoidut punasipulit. Näitä teen monta kertaa vaikkapa itse tehtyjen burgereiden täytteeksi. Nam!

Marinoidut punasipulit

Perinteiset laatikot kuuluu ilman muuta joulupöytään. Alla porkkanalaatikot vanhan tutun perinteisen reseptin mukaan.

Porkkanalaatikot

Myös lanttulaatikko valmistui mutta tällä kertaa valmiista soseesta. Eipä vaikuttanut makuun mitenkään. Aivan yhtä hyvää oli kun ennenkin. Punajuurilaatikko tehtiin aivan alusta asti itse ja tällä kertaa se onnistui ehkä jopa yli odotusten. Ihanan samettista! Alla oleva Kultainen Joulu kirja on luottokumppani jo jostain 1990 luvun lopulta. Sieltä sisältä löytyy kaikki tärkeät joulun reseptit.

Lanttu- ja punajuurilaatikot

Laatikoiden ohella joulupöytään on meillä kuulunut jouluruukku jonka resepti on vaihdellut vähän omien mieltymyksen mukaan. Tänä vuonna laitoin siihen bataattia, sipulia. lanttua ja porkkanaa. Aiemmin sinne on mennyt vaikkapa naurista, selleriä, punajuurta... Sitten vain juustokastike väliin ja päälle johon valitsee oman maun mukaisen juuston. Itte tykkään voimakkaamman makuisesta.

Jouluruukku

Bataattilaatikko on meidän joulupöydässä syrjäyttänyt perunalaatikon kokonaan. Tämänkin tein ihan alusta asti itse koska myös bataattisose oli kaupasta loppunut. Eipä ole kovin suuritöinen lopulta tämäkään. Ja hyvää tuli!

Bataattilaatikko

Laatikkojen teon lomassa tuli tarve lounaalle ja edelleen oli jääkaapissa jotain jämiä tuhottavaksi. Otin gluteenittoman sämpylän ja paahdoin sen pannulla samalla kun broilerin sisäfilepalatkin. Lämpimänä hieroin sämpylää valkosipulin kynnellä jolloin siihen saa hyvää makua. Pieni tujaus salaatinkastiketta ja cheddarjuustosiivu väliin. Jo vain kelpasi. 

Gluteeniton kanahampurilainen

Glögin lisäksi tehtiin lahjapusseihin likööriä. Näihin sopii mainosti vaikka pakastimeen jääneet edellisen vuoden marjat. Me laitettiin herukkaa, mansikkaa, mustikkaa ja karpaloa. Herukat viime vuodelta ja muut ihan tuoretta tavaraa. Nää vaatii vaan paljon aikaa kehittyä mutta tekeminen on tosi helppoa. Periaatteessa marjoja lämmitetään sokerin kanssa kattilassa että saadaan maku irtoamaan paremmin. Sitten vaan pullotetaan ja vodka päälle. Tai mitä alkoholia nyt haluaakaan laittaa. Ohjeita löytyy pilvin pimein netistä. Meillä nämä oli tekeentymässä n. 3kk. Purkkeja käännellään välillä että sokeri sulaa tasaisesti.

Marjaliköörien mäskejä ei tietenkään maltettu heittää menemään sillä marjat jäävät aikalailla kokonaisiksi joten keittelin niistä sitten hilloa myös jouluviemisiksi. Alkoholi-sokeriliemessä marinoituneet marjat tuovat erinomaista makua hillolle. Muuten tein ihan vain hillosokeripussin ohjeen mukaan ja hyvää tuli. Etenkin herukka- ja karpalohillo sopivat loistavasti lihan kanssa. Sekä broilerin että possun tai naudankin.

Herukkahillo

Tehtiin myös mansikkahilloa sekä mansikka-mustikkahilloa. Tämä oli myös todella hyvää. Ja jos joku nyt ajattelee että valmiissa hillossa on alkoholia niin eipä kyllä ole koska marjoja kuitenkin keitellään jonkun aikaa kattilassa niin siinä kyllä höyryt haihtuu taivaan tuuliin.

Mansikkahillo

Semmosia juttuja meidän keittiössä valmistui joulun alla ja jouluksi. Viime vuonna samaa tuunaushommaa piti harrastaa myös laatikon sun muun jouluruokien tähteiden kanssa mutta tänä vuonna ei mitään tuunattavaa jäänytkään. Muistelen tehneeni pitsaa kinkun ja kalan jämistä. Rieskoja lanttulaatikosta. Kasvispihvejä porkkanalaatikosta ja rosollin paistoin pannulla ja kaadoin kananmunan päälle niin saattiin herkkumunakas. Mä en millään tahtois heittää mitään ruokaa roskiin.

Palaanpa jouluun vielä aaton postauksena. Toivottavasti olosuhteista riippumatta joulu oli sullakin onnistunut.

rakkaudella,

Sartsa

JOULUTTELUA OSA 2

Joulun aika alkaa olla ohi. Omasta puolesta ainakin katseet on käännetty jo aika vahvasti tulevaan. Mä oon miettinyt aika paljonkin tulevan vuoden juttuja. Mulla on jostain syystä sellainen tunne, että ens vuosi tuo tullessaan jotain muutoksia mun elämään. Vai onko kyse sittenkin siitä, että mä toivon niitä muutoksia. En nyt mene sen kummemmin vielä noihin aatoksiin enkä lähde niitä tässä postauksessa vielä availemaan vaan koitan jäsennellä ajatuksiani ja katsotaan sitten mitä tuleman pitää. Yhden ison asian mä voin tässä jo aivan selkeästi sanoa, ja se on se että ens vuosi tulee olemaan ystävien vuosi. Haluan nähdä paljon enemmän ystäviäni mitä oon nähnyt näiden parin viime vuoden aikana. Tai oikeastaan kaikki on mennyt alamäkeä ystävien osalta sen jälkeen kun muutin tänne kauas. Tottakai mä oon ystäviäni muistanut tähänkin asti ja potenut tosi huonoa omatuntoa sekä ollut muuten vain siipi maassa siitä etten oo ystäviäni nähnyt tarpeeksi. Kaikista hulluinta on ettei mulla oikeastaan oo selitystä sille että miksi en. Jotenkin vaan tuntuu, että elämä on vienyt mua kolme viime vuotta ikäänkun oisin ollut pesukoneessa siinä kaikista pisimmässä ohjelmassa. Nyt on jonkinlaisen välitilinpäätöksen aika, se on käynyt oikein selväksi.

Mä kaipaan mun ystäviäni. Onneksi mulla on ollut niin käsittämättömän suuri onni saada vierelleni ystäviä jotka ei häviä mihinkään vaikka olis miten pitkä väli kun nähdään. Aina juttu jatkuu siitä mihin viimeksi jäätiin. Se on aivan ihana asia ja mä arvostan sitä aivan älyttömästi. Nyt kuitenkin ollaan tultu siihen, että mä haluan halata ystäviäni useammin ja tehdä asoita yhdessä.

Tälläisiä ajatuksia, ja paljon muita, mä oon pyöritellyt päässäni viime aikoina. Siitä tiedän, että ollaan tultu jälleen kerran paikkaan mun elämässäni missä jonkunlaisia muutoksia on tapahduttava. Mitä ne sitten on, sitä en vielä osaa sanoa.

No mutta, mitäs jouluna sitten oikein tapahtui? Jouluaatto meni ihan viime vuoden kaavalla. Akilla oli kolme pukkikeikkaa mikä tarkoitti että mä vietin muutaman tunnin yksinäni. Ennen niitä keikkoja me syötiin kylmät kalaruuat ja leikkelelautanen vähän kun alkupaloiksi.

Mä rakastan näitä kaikkia kuvassa näkyviä herkkuja paahdetun saaristolaisleivän kanssa. Siinä oli siikaa, graavilohta, kylmäsavulohta, silliä, maksapateeta, kananmunaveneitä, rosollia, italiansalaattia, sienisalaattia ja leikkeleitä. On ihana syödä noita jouluherkkuja niin ettei kaikkea tarvi mättää lautaselle kerralla. Pystyy nautiskella kaikista ihanista mauista.

Perinteinen pukin pusukuvakin tuli otettua ennen lähtöä

Kun Aki laittoi oven kiinni lähtiessään keikoille niin mut valtas aikamoinen haikeus. Ei suinkaan siitä, että hän lähti vaan siitä hiljaisuudesta ja yksinäisyydestä. Suoraan sanoen alkoi ahdistaa aivan älyttömästi ja se tuli aikamoisena yllärinä. Itku oli aivan kurkun päässä tulossa ja silloin päätin että raitis ilma ja iltalenkki auttaa. En halunnut upota niihin ajatuksiin yhtään syvemmälle sillä en oikeastaan edes ymmärtänyt mistä oli kyse. Kaipasin vaan kovasti läheisiä ympärilleni ja mietin kovasti kaikkia jotka viettivät perheineen jouluaattoa. Olin juuri nähnyt kuvia siskoni luona ruokailevista läheisistäni ja mä halusin niin kovasti olla siinä porukassa mukana. Kuulua porukkaan. Mun mielestä oli siskoltani ihana ajatus laittaa kuvan siitä kaikesta touhusta mitä heillä oli meneillään ja niin hullulta kun se tuntuukin niin se helpotti kuitenkin mun oloani illan mittaan. Vaikka en voinutkaan olla fyysisesti läsnä niin silti tuntui että pystyin olla mukana jollain ajatuksen tasolla. Muutaman kyyneleen mä tirautin siinä illan mittaan, mutta se nyt kuuluu meikäläisen nykyaikaan. Elän taas tosi herkillä ja itku on lähellä niin hyvässä kun pahassakin. Yleensä myös se on ollut merkki siitä että jotain on tapahtumassa elämässä. Jotain muuttuu, ajatukset velloo. Mitä se sitten tuokaan tullessaan niin sitä jännätään. Toivottavasti pelkkää hyvää. Iltalenkki kestikin sitten reilun tunnin ja siellä raittiissa ilmassa tuntui että oli jotenkin kevyempi hengittää. Ympäristö näytti myöskin tosi nätiltä siinä illan hämyssä kun valot loivat lämmittävää tunnelmaa.

Kirkko iltavalossa

Mäntän valkoinen talo

Tunnelin päässä näkyi valoa

Ihana aattoillan lämpöinen valo

Valkoinen talo valaistuna

Reipas tyttö

Aki tuli kotiin vasta puoli 8 aikaan ja mä olin laittanut aterian valmiiksi. Nyt siis istuttiin pidemmän kaavan mukaan pöytään ja syötiin laatikot, kinkut sun muut pöperöt. Punaviinillä alas huuhdeltuna tietenkin. Vitsit että mä olin ylpeä ittestäni kun ei tarvinnutkaan syödä itteänsä kipeäksi. Pystyi oikein nauttia niistä ruuista ja itse asiassa tänään just saatiin tuhottua viimeisetkin rippeet laatikoista eikä koko joulun aikana oo tullut sellaista ollenkaan että ois pitänyt syödä ittensä ähkyyn. Noin niinkun muuten sitten kun on syönyt niin kaikenlaista hiilarihöttöä sekaisinsa niin olotila on kyllä aikamoinen tällä hetkellä. Jalatkin on niin tuvonneet ettei kengät meinaa jalkaan mahtua. Toivon todellakin että pääasiallisesti kyse ois nesteestä joka lähtis sitten äkkiä liikkeellekin kun alkaa liikkua enemmän. Yhdistelmä tuosta syömisestä ja siitä ettei oo kerta kaikkiaan liikkkunut yhtään, on kyllä tuhoisa. Ryhtiliike kipeästi kaipuussa, ja ihana suloinen arki.

Tänä vuonna mä tein yhtenä päivänä kerralla kaikki laatikot ja olihan siinä hommaa. Mutta niin kovin mieluista. Tein porkkana-,lanttu-,punajuuri- ja bataattilaatikot sekä jouluruukkua. Kaikki onnistui kyllä paremmin kun hyvin. Kinkku oli tottakai meidän joulupöydässä itsestään selvyys. Tänä vuonna sekin maistui jostain syystä todella hyvältä.

Aattoilta sujui muuten rauhallisesti television äärellä. Raskasta Joulua kuuluu meidän aattoon perinteisesti. Joulupäivän aamuna pakattiin auto täyteen kamaa ja lähdettiin kohti Lapuaa. Vihdoin mä saisin viettää aikaa tätin kullanmurujen ja muidenkin läheisten kanssa. Äitillä oli pöytä katettuna kun mentiin ja siellä olikin osa jo alottaneet ruokailun. Kaikki läheiset olivat paikalla ja meno oli kuten aina ennenkin. Jutustelua ja kuulumisten vaihtoa riitti ruokailun ohessa. Käytiin siinä illan mittaan vielä mun iäkkäitä tätejä tapaamassa. Sitten olikin jo ihana rauhoittua illaksi majapaikkaan.

Näkymä majapaikan ikkunasta

Tapaninpäivään herättiin hiukan väsyneellä silmällä, sillä unta ei riittänyt ihan niin pitkään kun olis ehkä ollut tarve. Matkustus ja kaikki joulua edeltävä aherrus alkoi tuntua aika lailla kropassa. Kun ei unta kumminkaan riittänyt niin sitten alettiin miettiä päivän ohjelmaa. Lopulta siis lähdettiin ajelemaan mun siskon luo kattomaan mitä se pukki oli oikein lapsille tuonutkaan. Siellä meni hyvä tovi ja sitten kierrettiin hautausmaan kautta mumman luo. Hautausmaalla käynti kuuluu mun jouluun ehdottomasti. Mumman luona oli tosi kiva ehtiä käymään oikein ajan kanssa, sillä yleensä joka paikkaan on aina kiire kun Lapualle tullaan. Sitten vielä kaupan kautta toiselle hautausmaalle ja jälleen oli aika laittaa päälle löhöverkkarit ja vetää villasukat jalkaan. Sitten saatiinkin oikein älynväläys joka oli tarpeeki järjetön toteutettavaksi. Yhdestä joulupaketista löytyi kertakäyttögrilli ja mehän päätettiin testata sitä ulkona nyt kun oli luntakin. Vaatetta päälle, grilli kuumaksi ja ei muuta kun makkarat ja lihapiirakat grilliin. Onnistui ihan loistavasti ja muuten maistuikin tosi hyvälle. Kerta se on ensimmäinenkin kun joulun aikaan grillataan 😁

Perjantaina sitten lähdettiin takaisin kotiin ja nuorimmaiseni lähti mukaan. Onneksi sen vielä sai lähtemään kun on tuo tyttöystävä sen verran koukuttava tapaus ettei malttais lähteä näin kauas. Nyt on kumminkin jo sunnuntai ja huomenna on vasta se päivä kun vien pojan takaisin isälleen. Perinteiset puolivälin treffit on sovittuna.

Ollaan näiden päivien aikana ulkoiltu ilahduttavan paljon. Eilen käytiin tuolla Taavetinsaaren joulupolulla nauttimassa ihanan talvisesta säästä ja mahtavista maisemista. Polulla on 10 postilaatikkoa joissa on erilaisia jouluaiheisia tehtäviä. Kiva että poika suostuu tälläisiin hassutuksiin äitinsä mieliksi.

Tästä ei talvipäivä parane

Mäntän parhaita maisemia voi ihailla Taavetinsaaresta

Nuorimmaiseni

Tuon reissun jälkeen käytiin kotona juomassa päiväkahvit ja syömässä välipalaa ennenkuin lähdettiin vielä pikku lenkille. Lopulta upeissa maisemissa tulikin lenkin mitaksi yli 5 kilometriä ja kyllähän teki hyvää. Tänään herättiin todella myöhään sillä eilen nukkumaan meno venyi aamuyöhön asti koko porukalla ja siksipä oli ihan hyvä että unta riitti. Päätettiin sitten kumminkin jättää Jyväskylään suunniteltu shoppailureissu tekemättä ja keksiä jotain muuta. Lopulta päädyttiin tänäänkin lähtemään liikkumaan tuonne luontoon. Tällä kertaa hiukan eri suuntaan. Keli oli erilainen kun eilen sillä nyt pakkasta ei ollut nimeksikään ja ilmassa leijui jotain märkää lumen tapaista. Lopputulema oli että tämänkin päivän lenkki oli reilut 5 kilsaa.

Taidetta joenniemen kallioilta

Loppupäivä ollaankin sitten ruokailun jälkeen vaan kulutettu aikaa nuokkuen kotosalla. Miehet otti pienet päikkäritkin jossain vaiheessa ja taisinpa itsekin siinä urheilua seuratessani hiukan torkahtaa. Hyvin raukea ilta siis takana. Kohta sais mennä maata että jaksaa huomenna lähteä ajelemaan ja viemään poikaa. Olis se saanut tännekin kovasti jäädä mutta ymmärränhän mä että uudeksi vuodeksi on jotain muita suunitelmia kun olla täälä meidän aikuisten kanssa. Ihana kun tuli nyt kumminkin.

Näin se siis on joulu lusittu ja kohta vuosikin vaihtuu. Kevättä kohti... Tilinpäätöstäkin tulee tässä varmaan tehtyä jahka aika on oikea.

rakkaudella.
Sartsa