RETKIRUOKAILUA

Tähän väliin retkipostaus. Ei oikein muuta näköjään saa irti ittestään kun loman jälkimainingeissa on vipat rivit rustattu. Töitä on kumminkin tehty jo reilu viikko loman jälkeenkin.

Viime lauantaina käytiin laittamassa ruokaa Löyttyjärven laavulla Ylöjärvellä. Mitään sen kummempaa reittiä me ei kierretty vaan aikataulun takia haluttiin päästä edes pelkästään notskin äärelle ja metsään,  sen sijaan että ois istuttu koko päivä kotona.

Laavu oli tosi tilava ja nuotiopaikka tosi hyvin rakennettu. Siinä oli hyvä kokkailla vähän enemmänkin kun vain makkaran paiston verran. Mukana meillä oli broilerin leikkeitä, kasviswokkia ja perunoita sekä sipulia. Päätettiin koittaa eka kertaa tehdä lohkoperunoita folionyyteissä nuotiossa. Lohkoin perunat, pilkon sipulia, päälle ripottelin vielä hiukan pekonia ja suljin nämä tiukasti nyyttiin. Folionyytin pohjalle laitoin leivinpaperia etteivät tartu niin kovasti kiinni folioon. Tuli muuten aivan mahdottoman hyviä. Pekoni ja voi antoi juuri sopivasti makua eikä edes suolaa tarvittu.

Nämä me syötiin alkupaloiksi sillä notskilla tuli muitakin makkaraa paistamaan niin ei viittitty heti viritellä paistinpannua tulille broiskua ja kasviksia varten.
Mukaan oltiin siis otettu retkimuurikka pannu joka toimi erinomaisesti nuotion päällä olevalla ritilällä. Paistelin ensin broilerin leikkeet rasvassa kypsiksi ja nostelin folion sisään vetäytymään. Valmistuivat yhtä nopeasti kun paistinpannulla kotona. Sitten wokkasin vihanneksen niin että pannulle rasvan lisäksi tuli hunajaa. Tässä pyörittelin kasvikset ja päälle suolaa sekä pippuria. (Ne hampurilaispaikkojen pikkupussukat on tosi jees retkillä, hih.) Ei muuten kestänyt kovinkaan kauaa kun olivat kypsiä ja Ah niin maukkaita. Testasin vielä tehdä nyytissä noita vihanneksiakin ja valmistuivat 15 minuutissa.

Faktahan on se, että notskilla kaikki maistuu paremmalta. Oon testannut sii ä vaikka mitä ja yks parhaimmista on hillomunkki. Saa olla vaikka vähän jo kuivunutkin. Se makkaratikkuun ja hiilloksella pinta rapeaksi. Sokeri karamellisoituu ihanasti ja koko munkista tulee ikäänkun kevyempi. Ei ole siis niin rasvaisen tuntuinen kun munkki kylmiltään. Suosittelen testaamaan.

Sellanen retkipäivä tällä kertaa. Ihanaa että tuli oltua ulkona ja luonnossa. Ei sitä aina niin tarvii liikkuakkaan.

Luonnonrauha jäi hiukan kokematta sillä ei oltu todellakaan yksin. Silti voitti kotisohvalla koko päivän röhnöttämisen 100-0.

rakkaudella,
Sartsa

TAHMEAA VIIKONLOPPUA

Enpä nyt sanois että on ollu mitenkään pirteämpi tämä viikonloppu. Tokikaan nyt ei yhtä väsy oo tietenkään ollut kun viikolla, koska on saanut nukkua ja levätä niin paljon kun on halunnut. Viikko päättyi kivasti naistenpäivään jonka meidän kiinteistöhuoltaja Tapsa jälleen muisti. Tommonen ylläri oli opehuoneen pöydällä kun töihin mentiin.

Perjantai-ilta meni ihan vaan töllöttimen äärellä. Ärsyttäväksi tullut tapa, sillä ei tuu sitten tehtyä mitään muuta. Perjantaina tulee kuitenkin Voice of finland, mikä on yks mun lemppariohjelmista. Onneksi Akin tyttö tuli käymään illalla ja olikin aika myöhään, niin oli jotain muutakin sisältöä kun vaan sohvalla nököttämistä telkan äärellä. On alkanut pikkasen ärsyttää, että on vähän sisältököyhää tämä elo välillä kun ei tehdä mitään muuta kun ollaan kotona vaan. Ja se taas tarkoittaa sitä, että kattotaan telkkaria tuntitolkulla. Netistä ne ohjelmat joita ei oo ehtinyt reaaliajassa kattoa ja sitten telkasta uusia sarjoja. Ihan omaa tyhmyyttähän se nyt on, ettei tuu lähdettyä vaikka lenkille mutta jotenkin tälläset tottumukset on lyöty niin suurilla nauloilla kiinni, että vaikea niistä on irrottautua.

Eilen sitten heräsin vähän turhan lyhyitten unien jälkeen joten ei ollut puhettakaan että oisin saanut raahattua hanurini ulkoilemaan. Lähdettiin sitten kirpparilla käymään, että pääsi liikkelle eikä koko päivä mee vaan oleiluun. Sain mä sitten tiskattuakin jopa. Muuten päivä meni johonkin. Ollessa ja ihmetellessä. Toki urheilua tuli seurattua myös aika paljonkin, sillä hiihdon maailmancupia on tullut Holmenkollenilta ja ampumahiihtoa jostain ruotsin maalta. Siinähän sitä nyt sitten päivä menikin. Illalla katsottiin kun uudet maajussit esittelivät itsensä Maajussille morsian ohjelmassa. Tänä vuonna siinä onkin vähän enemmän jännitystä kun mukana on Akille tuttukin maajussi.

Illalla sitten lähdettiin pitkästä aikaa laulamaan karaokea tuohon paikalliseen. Lähtiessä en ollut ollenkaan varma, laulanko mä mutta tulihan sitä kumminkin pari biisiä luikautettua. Ihan mukava ilta oli, sillä kävelykeli oli ihan loistava ja sopivasti keitaassa porukkaa. Tuli siinä sitten kipattua vähän karpalolonkeroakin ja pelkäsinkin herätä tänä aamuna, että minkälainen seppä tuola pääkopassa takoo. Joskus kauan aikaa sitten on tullut lonkeroa nautittua ja muistan että se ei oikein sopinut mulle. Tällä kertaa kumminkaan ei ollut minkäänlaisia olotiloja aamulla. Niinkun ei yleensäkkään oo. Mä muuten hain perjantaina todellista retrojuomaa. Tai tavallaan ainakin. Olin nimittäin aikeissa hakea helmeilevää omenaviiniä mutta sitten päädyinkin karpaloversioon. Mulla on tällä hetkellä menossa karpalokausi joten kaikki tuotteet leivistä lähtien johon on keksitty karpaloa laittaa, sopii mulle. Oli muuten tosi hyvää tuo viini. Suosittelen!

Kun nyt tässä sitten alettiin noita juomisia mainostaa niin laitanpa kuvan mun tänhetkisestä lemppari-aamupalasta. Kreikkalaista jugurttia, johon laitan luomukaurahiutaleita, mansikoita, yleensä siemensekoitustakin sekä hamppu-tyrniöljyä. Näyttää ihan kamalalta mutta mä oon huomannut tykkääväni vähän oudoista asioista. Siis ihan oikeasti mä tykkään tosta. Joskus mä laitan kaurahiutaleet jo illalla jugurttiin turpoamaan niin saan aamulla hyvän tuorepuuron. Pitää todella hyvin nälän loitolla.

Sellanen herkku

Tällä hetkellä ulkona on aivan ihanan näköinen keli. Aurinko paistaa tosi kivasti ja lämmittääkin mikäli säteitten tielle osuu. Uskomaton ulkoilusää siis, mutta toinen asia on jaksanko mä lähteä mihinkään tänään. Tommonen ulkona yömyöhään riekkuminen ei oikein näillä kilometreillä mee enää verottamatta. Hiukan väsynyt olo ollut koko aamun ja kroppakaan ei tunnu heränneen koko päivään.

Ens viikko onkin siitä erilainen, että Akilla on talviloma ja on lähdössä reissun päälle viikoksi. Mä en oo vielä itteni kanssa päättänyt että oonko tässä alakerrassa yksinäni vai meenkö tuonne yläkertaan. Jää vielä nähtäväksi. Aikaa itteni kans siis tiedossa ens viikolla mikä ei oo ollenkaan paha juttu. Vielä enemmän sitä tuntuu tarvitsevan Aki, joten toivottavasti tämä viikko auttaa lataamaan akut.

rakkaudella,
Sartsa

KEVÄTLUKUKAUSI RÄJÄYTETTY KÄYNTIIN

Vuoden 2019 eka työpäivä on takana. Ei mitään stressiä, ahdistusta tai paniikkia. Päivä sujui oikein mukavasti. Paljon vaan hommia kuten arvata saattoi. Tuli myös aika selväksi se, miksi olen aiempina vuosina mennyt töihin jo pari päivää ennen kun oppilaat ja opettajat. Silloin on saanut rauhassa tehtyä asioita valmiiksi jo uutta vuotta varten. Nyt mun täytyy vaan koittaa reippaasti saada hommiani ajan tasalle ensin että oltais edes siinä nollatilanteessa. Siitä sitten hiljalleen päiväjärjestykseen. En ota kyllä paineita. Teen sen mitä ehdin. Tänään aika meni laskujen kanssa. Sain ne kyllä aika hyvin hoidettua pois alta joten reipas tyttö olin heti ekana työpäivänä. Iltapäivällä oli sitten vuorossa vuoden eka liikuntatunti. Ja kun kyseessä oli luistelua niin se tarkoitti hikistä ja sormenpäät puuduttavaa luistinten sitomisrumbaa. Se on kyllä sellanen savotta että ihan oikeasti hiki helmeilee otsalla kun saa vihdoin kaikki oppilaat kaukaloon. Viime vuonna jopa isompien oppilaitten kanssa, sillä vaikka osaavatkin kyllä sitoa luistimensa niin eivät saa niitä kiristettyä tarpeeksi että luistimet ois tukevat. 

Tosi monille luistelu on muutenkin yhtä hammastenkiristystä niin siihen jos lisää epätukevat luistimet joissa jalat lenksuu puolelta toiselle niin ei se ainakaan paranna tilannetta. Tänään mä mietin siinä kaukalon laidalla sitä touhua seuraten, että pitääkö mun kokea nyt jotain omatunnon pistosta siitä että oon ite laittanut lapsukaiseni huonoilla välineillä koulun liikuntunnille. Siis lähinnä joko luisteluun tai hiihtoon. (Tänään nimittäin näin jälleen kerran tuskan kyyneleitä kun oppilas yritti huonoilla luistimilla suoriutua. Vitsit että mun kävi sääliksi.) Sain huokaista helpotuksesta sillä en kyllä todellakaan ole. Osittain tilannetta pelastaa tämä mun viime hetken häröily jolloin ei oo yhtä eikä kahta kertaa kun oon ollut illalla juuri ennen sulkemis aikaa kaupassa ostamassa joko luistimia tai monoja. Kun ei niitä edellisiä oo löytynyt siihen hätään tai sitten on ollut selvä juttu ettei ne voi mahtua enää seuraavana vuonna. Meiltä on jäänyt tosi monet lähes käyttämättömät luistimet ja monotkin seuraaville käyttäjille. Onneksi ottajia on suvussa ollut aina tarjolla. 

Noh, kuten sanottua. Päivä meni tosi nopeaa. Vähän jo huolestuin kun tuntui, että sain ehkä hiukan kylmää siinä hikisenä kaukalon laidalla päivystäessä. En kerta kaikkiaan viitti mennä itte luistelemaan sillä siitä tulis oikein ohjelmanumero ja menis sirkukseksi koko liikkatunti. Mä kun en pysyis pystyssä sen kummemmin kun oppilaatkaan. Oon mä edellisvuonna viimeksi käynyt Villen kanssa luistelemassa ja se alkoi sujua aika hyvin mutta en mä siltikään tuola koululla viitti.... Pitäis ihan näin kotioloissa tänä talvena taas uskaltautua jäälle. Samoin kun tekis mieli opetella uudelleen hiihtämään. Senkin pitäis oikeesti tehdä jossain katseilta visusti piilossa. En varmaan pysyis pystyssä siinäkään. No mutta hei, tavoitteita pitää olla. 

Töistä kotiuduin valmiiseen kahvipöytään. Aa että oli ihana saada lämmikettä sen pihalla seisoskelun jälkeen. Sitten piipahdettiin kaupassa ja mä ostin silmää räpäyttämättä nastakengät, hupparin, neuleen ja topin. Aikaa meni varmaan 5 minuuttia. Tokmannissa oli aika hyviä tarjouksia joten päätin käydä vielä toistamiseen tällä viikolla penkomassa. Työvaatetta ois hakusassa ja niistä mä en millään malttais maksaa maltaita. Syystä että ne kuluvat aika äkkiä. 

Sen lisäksi että töistä tullessa oli kahvit valmiina niin kattokaas millaista herkkuruokaa mä tänään sain. Ja voitteko kuvitella, että kyseessä on kaikkien jämien hyötykäyttöä. Toki esim jauheliha kaiveltiin pakastimesta mutta muuten tähän käytettiin jääkaappiin jääneitä tähteitä. Mä sitten tykkään ajatuksesta ettei ruokaa mene hukkaan. Eikä meillä kyllä menekään juuri lainkaan. Ruuan suhteen kannattaa kokeilla rohkeasti outojakin yhdistelmiä ja heittää kaikki jämät vaan sekaisin pannulle niin lähes aina saa yllättyä positiivisesti. Tässäkin tapauksessa tuhottuna on dipit, tuorejuustot, ilmakuivatun kinkun loppu ja mitä lie vielä. Liemi itessään jo vei kielen mennessään saati sitten keitto kokonaisuudessaan. Nam nam ja vielä kerran nam!!! Mun mielestä värikin oli niin kivan pirteä että siitä jo tuli hyvälle mielelle. On mulla vaan aikamoinen kotikokki täällä, ei voi valittaa.

Tässä sitä enää odotellaan Elossa 24h tän päivän jaksoa. Sen jälkeen ois tarkotus mennä tutimaan kun tuon armahani pitää herätä jo puoli kahden aikaan. Juu kyllä, työajat on mielenkiintoiset. Mä en yhtään moiti, sillä kun tulee mentyä ajoissa nukkumaan niin aamulla pääsee hyvin ylös ajoissa. Senkin päätöksen nyt tein että herään aamuisin tuntia aiemmin kun tähän asti. Tänä aamunakin oli aivan ihana kun oli aamulla aikaa lueskella lehdet ja syödä aamupalan. Jotenkin oli sitten paljon pirteämpi fiilis lähteä töihin. Kokeillaan nyt tälläisiä uusia arjen kikkoja tässä uuden vuoden kunniaksi. Yrityksenä parantaa elämänlaatua.

Mutta nyt valmistaudun uuteen päivään. Pidä säkin huolta ittestäs.

rakkaudella,
Sartsa

KISAREPUN JUPINOITA

Eilinen päivä meni aika lailla kokonaan Jyväskylässä. Akilla (ja samoin meikäläisellä penkkiurheilijana) alkoi kisakausi siis eilen nuorten hallikisojen merkeissä. Tottakai mä lähdin innolla mukaan, sillä oon jo ehtinyt odotella kisakatsomoon pääsyä. Urheiluhullulla on vissiin veressä se, että pitää päästä sellaiseen kisafiilikseen mukaan säännöllisin väliajoin. Kuten oon monesti sanonut niin mulle ei oikeastaan oo väliä millä tasolla kisat tapahtuu vaan nautin sellaisesta tietystä meiningistä mitä kisapaikoilla on. Yritti siellä sitten parastaan suomen huiput tai pikkujunnut. Oisko se nyt sitten sitä kuuluisaa urheilujuhlan tuntua.

Mulla on reppu, joka on pakattuna aina valmiiksi noita kisareissuja varten. Vakiovarusteisiin kuuluu villasukat, kaulahuivi, kosteuspyyhkeitä, dödöä, vähän pikkurahaa, kirja, ristikkolehti ja kynä. Nämä minimissään. Kaikki on kokemuksen tuomana mukana. Katsomossa istuessa tulee usein kylmä jalkoihin ja niskaan (oli sitten sisäkisat tai etenkin alkukesästä ulkona) joten siksi villasukat ja huivi. Kosteuspyyhkeet ja dödö mulla on sitä varten, että aika usein teen lenkin ennen kisojen alkua. Akin lähettäjähommien takia ollaan niin hyvissä ajoin tietenkin kisapaikalla että siinä on hyvää aikaa lenkkeillä. Sitten ois inhottava olla hikisenä koko päivä joten sitä on kiva käydä virkistäytymässä vessassa. Usein mukana on myös vaihtopaita. Pikkurahaa on repussa valmiina siksi, että voin käydä kisakioskilta ostamassa kahvia ja jotain purtavaa, jos sattuu että en muista käydä käteistä hakemassa ennemmin. Kirja ja ristikkolehti on sitten varmuuden vuoksi mukana tosi pitkien kisapäivien varalta. Väkisinkin kisapäivien aikana tulee joskus vähän ns. suvantovaiheita jos on vaikka pitkiä juoksumatkoja tai muuten vaan lajeja jotka ei niin oo itelle mieluisia. Sitten on kiva lueskella tai täytellä ristikoita. Oikeastaan koskaan ei oo tullut aika pitkäksi kisojen aikana, sitä multa usein joku kysyy. Enhän mä lähtis mukaan jos tulis. Ja ainahan voi lähteä käveleskelemään ja tutustumaan ympäristöön jos tarvii ajankulua. Viime kesänäkin tuli esim Saarijärvellä käytyä katsastamassa kirkko ja hautausmaa. Jossain oon bongannut kirppiksen kentän läheltä ja tehnyt löytöjä. Mitä milloinkin. Pääsääntöisesti kumminkin urheilu vie mukanaan.

Eilenkin siis meni tutulla kaavalla eli oltiin reilu tunti ennen kisojen alkua jo paikalla Hipposhallissa. Mä puin siis jo kotona lenkkivermeet päälleni ja päätin tehdä lenkin samantien ennenkuin otan paikkani katsomossa. Oli mahtava keli lenkkeillä, pikkupakkanen eikä tuullut yhtään. Siitäkin mä tykkään noissa kisapaikkojen lenkeissä, että samalla saa kivasti tutustuttua paikkakuntaan. Nytkin mä päädyin tekemään 45 minuutin lenkin ja hyvä kun maltoin vieläkään lopettaa. Alaselkä ja takareidet kuitenkin huusivat jo armoa, sillä lenkkireitille valikoitui tällä kertaa aikamoisen nousuvoittoinen pätkä. Onneksi olin ottanut vaihtopaidan mukaan sillä tällä kertaa tuli kyllä mukava hiki. Lenkin jälkeen vaan virkistäytymään vessaan, kosteuspyyhkeillä enin hiki pois ja kuivaus päälle. Rollonia kainaloon, puhdas paita päälle niin johan oli olotila mahtava. Reppuun oli jäänyt myös kuivashampoo minkä avulla sain vähän otsalta hikistä ja pipon alla liiskaantunutta kuontaloani kuntoon. Sitten vaan kahviosta reissumiestä kahvikupposen kera naamariin niin ei ois voinut paremmin päivä alkaa.

Hiukan ehdin vielä ennen sinänsä lyhyen kisapäivän alkua lukea kirjastakin muutaman sivun. Kisat kesti vaan kolmisen tuntia joten aika meni ihan lentäen. Käytiin vielä kyläilemässäkin sitten illalla. Onneksi siellä oli tarjolla suolaista purtavaa teen kanssa sillä mulla alkoi olla aikamoinen nälkä kun kisoista lähdettiin. Sen oon huomannut erittäin hyvin, että vanhemmiten musta tulee vielä ärtyneempi kun aikaisemmin jos iso nälkä pääsee yllättämään. En siedä sitä yhtään ilman että alkaa kiukkusuonta kolottaa. Paljon mielummin sitten pidän tasaisesti ison nälän loitolla. Meikäläisen elämä pyörii siis entiseen tapaan tuon ruuan ympärillä. Se on varmaan jo aikamoinen vitsikin monissa piireissä. "Voiko nyt olla jo nälkä"- kommenttini joltain reissulta on jäänyt elämään. Aina kun ollaan menossa johonkin niin voi olla varma, että meikäläinen miettii ruokajutut etukäteen. Missä syödään ja koska. Oon mä melkoista kettuiluakin saanut aiheen tiimoilta kuulla eikä se oo aina tuntunut kivalta.

Oma syy. Vois joskus miettiä näitä (kuten monia muitakin) asioita ihan vaan omassa päässään ja ihan itekseen. Jatkuvasta puhumisen pälpätyksestä oon alkanu itteäni muutenkin sättimään mielessäni aika paljon viime aikoina. Miten sitä oppis olemaan hiljaa? Ei kaikkea tarvi aina puhua ääneen. Ymmärrän, että se varmaan ärsyttää ja käy hermoon etenkin sellaselle joka joutuu koko ajan mun kans olla. Oonkohan mä vähän raskas tyyppi?? Saatan olla. Jos sitä eläis toiveessa, että vanhakin koira vois oppia vielä uusia tapoja.

Näillä miettein ajatukset kohti huomista työpäivää. Siitä se kevään puurtaminen alkaa.

rakkaudella,
Sartsa

OLI SUOMI-RUOTSI MAAOTTELU

Viime viikonlopun merkintänä kalenterissa olikin sitten yleisurheilun Suomi-Ruotsi maaottelu. Ne käytiin Ratinan stadionilla Tampereella ja me lähdettiin matkaan vähän haikein mielin, sillä tämä reissu oli Akin isän meille hankkima. Tarkoitus oli, että hekin olisivat kyytiin autoon nousseet mutta kohtalo päätti toisin.

Yhtä kaikki, perjantai oli lyhyt työpäivä jotta ehdittiin bussiin joka meidät otti kyytiin tästä Mänttästä. Matka taittui tosi mukavasti kun välillä pysähdyttiin ihanaan leipomokahvioon herkuttelemaan. Meillä oli suunta Tampereella ensin kohti hotelli Rosendahlia missä yövyttiin. Hotelli sijaitsi tosi kivalla paikalla Pyynikillä upeitten liikuntamaastojen lähellä. Itse hotelli oli Scandic ketjuun kuuluvista hotelleista hiukan sieltä vanhimman näköisestä päästä mutta ihan siisti. Ei mikään nuhjuinen kuitenkaan.

Näkymä huoneesta

Sänky oli ok mutta tyyny ihan olematon 

Huoneen yleisilmettä

Ravintolan yleisilme

Jälkkäri suli suussa

Linja-auto kuskasi meidät sitten Ratinaan jossa olikin pitkä ilta tohinaa täys. Käsiohjelma oli kovassa käytössä kun kattelin ennätyksiä ja merkkailin voittotuloksia.

Hotellilla oltiin vasta 22 jälkeen ja oli pienen iltapalan aika. Hetken aikaa katteltiin telkkaria ja sitten petiin.

Lauantaina nimittäin olikin pitkä päivä Ratinassa kun nuoret kisasivat jo päivällä ja käytiin niitäkin kattomassa. Osa porukasta lähti shoppailemaan mutta me ei jaksettu. Hotellin runsaalla aamupalalla jaksoi sinne asti että sitten junnujen kisojen loputtua piipahdettiin raxissa syömässä.

Meidän säkällä muuten ihana keli vaihtui sateeksi juuri siinä vaiheessa kun käveltiin kaupungilta takaisin Ratinaa kohti. Kastuttiin jonkun verran mutta onneksi oli varattu reppuun vaihtovaatetta niin ei ollut mitään hätää.

Kisat päättyivät vasta 22.00 ja meillä alkoi kotimatka tosi sukkelaan. Mua väsytti ihan älyttömästi ja kun auto pysähtyi kahvipaussin merkiksi niin mä jäin autoon nukkumaan. Kotona oltiin sitten puolen yön jälkeen ja yömyssy tuli siinä kohtaa tarpeeseen.

Sellainen viikonloppu tällä kertaa. Tämä alkuviikko onkin sitten mennyt keskittymällä hyvään ja terveelliseen ruokaan. Viime viikko kun meni ruuan suhteen ihan plörinäksi. Lähes pelkkiä eineksiä joka päivä.

Kasviksia ja broileria

Yrttejä omasta yrttitarhasta

Porkkanasosekeittoa

Uus viikko täydessä käynnissä mutta mun kroppa on jo ihan perjantaissa. Ihan poikki!!

rakkaudella,
Sartsa

OHIKIITÄVIÄ PYHIÄ

Vappukin se siinä kaasutteli ohi sen kummemmin itsestään meteliä pitämättä. Nämä juhlapyhät ei nyt oikein osu mun kalenterissa mitenkään kovin suureen rooliin. Kävipä tässä päivän eräänä niinkin että mun piti oikein istua alas ja miettiä että joko pääsiäinen meni. Mulla ei ollut siitä minkäänlaista mielikuvaa vaikka tarkemmin muistellen vietettiin silloin mukava ilta pohjanmaalla tosi rakkaitten ihmisten kanssa. Toinen asia mitä on tullut oikein tuumattua on mun synttärit, että oonkos mä jo 44 täyttänynnä. Huolestuttavaa vai ei?? Sitä sopii pohtia.

Kait se vaan kertoo tästä ajan julmasta ohi laukasta. Sais välillä vähän pysäyttää että pysyis oma pikku pääkin mukana. Vappuna me ei siis tehty oikeestaan mitään. Aatto meni telkkaria katellen. Toki piti nautiskella lite kuåhari (lue pullollinen) siinä Vain Elämää uusintoja kattoessa.

Oli muuten hyvä kuohuva tämä

Eilen vappupäivänäkin oltiin vaan kotona ja paskasta kelistä johtuen ei päässyt edes pihalle. Bläääääh että oli tylsä päivä.

Ruuaksi eilen tekaisin uunimunakkaan. Ihan sillä vaan, että jääkaapissa oli paljon tuhottavia aineksia niin tuohon nyt voi laittaa ihan mitä vaan.

SARTSAN uunimunakas
8 munaa
1dl kermaa
suolaa
mustapippuria myllystä
yrttimaustetta
kuivattuja chilirenkaita

Vatkasin kaikki sekaisin ja eikun vuokaan. Päälle sitten kellumaan hirvimakkarasiivuja (niitä mitä ostettiin sieltä messuilta) ja valkosipulijuustosta veivattu raaste. Uppoavat uunissa kivasti sitte massaan. 200 astetta ja n20 minsaa. Tuli tosi hyvää!! Kuvaan jäi vaan pikku palanen, niin nopsaa eväs katosi parempiin suihin.

Kylkeen sitte pienin vielä pannulle kasvikset mitä oli jäänyt ja pikku pussi pakastevihanneksia lisäksi. Paistinpannussa pyörittelin öljyssä, mausteissa ja vähän hunajaakin pistin sekaan. Kypsennin ja kaadoin 1dl kermaa päälle sekä loput juustoraasteet mitä jäi. Annoin muhia kannen alla tovin ja ei kun herkuttelemaan. Slurp!

Että semmonen vappu sitten. Kohti äitienpäivää, noin niinku pyhien suhteen.

Rakkaudella,
Sartsa

VIIKONLOPUN MESSUJEN ANTIA

Kerroinkin jo miten me oltiin viikonloppuna Jyväskylässä kevätmarkkinoilla josta tehtiin muutama mahtava löytö. Mun suurin suosikki oli nämä leipäsipsit jotka on todella monikäyttöisiä kun menevät sellaisenaan naposteltavana tai vaikka salaattissa krutonkien tilalla. Makuina näissä on herkkukurkku, valkosipuli ja pekoni. Tai siis noissa mitä me valitiin. Herkkukurkun makuisia ollaan jo testattu savulohisalaatin kanssa ja toimii loistavasti. Eniten mä tykkään näissä siitä, ettei näitä oo liotettu missään rasvassa vaan kuivatettu.

Tässä leipäsipsit täydessä toiminnassa

Tämä oli yritys joka näitä myy

Sitten me ostettiin muutamaa makua sinappia. Niitä löytyy enemmän täältä

Rommisinappi ollaan jo aiemmin hyväksi havaittu, toisen firman toimesta kylläkin. Mä jotenkin tykkään siitä, että siinä on potkua ja samalla se on vähän makeahkoa. Tuo Niskalaukaus sinappi on menossa eteenpäin tulisen maun ystävälle.

No sitten on tietenkin mausteet, joita tarvii aina. Me koitettiin taas etsiä jotain uusia ennen testaamattomia juttuja. Kaapit kun pursuaa normimausteita, jotka on todella ahkerassa käytössä. Innokkaita ruuanlaittajia kun ollaan molemmat. Päätettiin sitten testata noita chilejä kuivatettuna. Katotaan miten paljon niissä on potkua ja kauanko menee siihen, että oppii niitä käyttämään. Tuo adjika oli ihan uudenlainen mausteseos jota mä ajattelin kaikkein eniten kasviruuille. Sitten otettiin vaan bonuksena mukaan tuo limechili dippijauhe. Ajatuksena vaikkapa kalalle tehdä siitä kylmää kastiketta sen ohella että käyttäis sitä ihan dippinä. Ruoveden herkun sivuille täältä

Lisäksi ostettiin vielä virolaiselta kaupalta hirvimakkaraa ja ihanaa suussa sulavaa valkosipulijuustoa. Harmittaa hirveesti etten mä tietty nyt millään muista minkä niminen tää putiikki oli. Ihania tuotteita kyllä kerta kaikkiaan. Tuola ne tuoksuu jääkaapissa tosi houkuttelevasti.

Toinen ihana tuote mitä ostettiin enkä muista firman nimeä niin oli tuo lämminsavulohi. Tehtiin siitä tuo salaatti mikä näkyy tuolla yläkuvissa. Nam!!

Sellasia herkkuja siis tarttui mukaan joten ei ollenkaan voi sanoa että ois ollut turha reissu.

rakkaudella,
Sartsa

EX TEMPORE JUNAN VIETÄVÄNÄ

Mä oon aikalailla ex tempore tyyppi ja mut saa helposti ylipuhuttua mukaan lähes mihin vaan. Aina mä en tarvi edes kaveria näihin mun tempauksiin jollainen tapahtui lauantaina. Aki lähti viettämään päivää työporukalla ja mietin että mitähän sitä itse keksis. Päätinpä lähteä ajelemaan kohti Jämsää ajatuksena käydä vaikka vähän shoppailemassa ja kattelemassa Himoksen meininkejä. Matkalla sain kuitenkin kuningasajatuksen että mitäs jos hyppäiskin junaan ja lähtis piipahtamaan Tampereella. Mielessä oli museokeskus Vapriikki. Tein syntiä ja googletin matkalla junien aikatauluja huomatakseni että juurikin vajaan puolen tunnin päästä lähtisi juna. Lippua ei tietty ollut enkä ehtinyt pysähtyä sitä kännykällä tilailemaan joten päädyin siihen, että kokeilen ajaa suoraan asemalle ja mikäli ehtisin junaan niin kysyisin konnarilta voisinko ostaa lipun junasta. Näin tein, ehdin junaan joka olikin kuulemma lähes viimeistä paikkaa myöten täynnä. Kävelin ravintolavaunuun, ostin siiderin ja asetuin fiilistelemään tunnelmia. Hetkisen kun siinä seisoskelin niin vapautui istumapaikkakin joten tunnin junamatka meni rattoisasti.

Mä tykkään Tampereella tästä Finlaysonin ja Tampellan alueesta. Jostain syystä tommonen rakennuskanta joka henkii mennyttä aikaa vetoaa muhun erityisesti.

En ollut koskaan aiemmin ollut Vapriikissa elikkäs TÄÄLLÄ ja olin jo kauemman aikaa ajatellut meneväni. Itse asiassa oli tarkoitus Villen kanssa lomalla sinne mennä mutta tuo sairastuminen muutti nekin kuviot. Vapriikissa on siis monta erilaista museota saman katon alla enkä yhtään ihmettele että se valittiin A.W.Yrjänän toimesta tämän vuoden Vuoden Museoksi.

Mä aloitin kierrokseni Kadonneet kaunottaret nimisestä näyttelystä missä muisteltiin vanhaa Tamperetta. Sen kauniita rakennuksia ja menneen ajan yritystoimintaa. Rakennuksia jotka ovat enää muisto vaan. Mua nämä vanhat kuvat puhutteli aika monellakin tasolla. Alla yksi esimerkki kuvasta johon olisin halunnut hypätä sisään.

Alapuolella kuva vanhan apteekin ovesta. Hetken mä mielikuvittelin millaista liikennettä noiden ovien kautta onkaan kulkenut ja mitä kaikkea nämä ovet onkaan nähneet ja kuulleet.

Toisena kohteena mä päätin lähteä vanhaan Birckalaan ja viikinkiaikaan. Alla olevan kuvan viikinkisoturi mua vähän huvitti kun on niin kypärä silmillä että tokkopa sieltä juurikaan mitään ois nähnyt :D  Melko pikavauhtia mä tän viikinkiajan kahlasin läpi, vaikka tietoa olis ollut saatavilla enemmänkin. Tuumin, että joskus jos meen vaikka Villen kans käymään tuola niin tutkitaan sitten enemmän.

Postimuseo oli kans mielenkiintonen. On se vaan kuulkaa kustin polkeminenkin muuttunut aikojen saatossa aika lailla. Alla olevassa kuvassa on muuten eka postimobiili. Tyyliä ei ainakaan puutu!!

No entäpäs nämä postinkantajan varusteet sitten?? Olis se tänä päivänä näky, kun postihenkilöllä olis pyssy mukana. Ihan varmuuden vuoksi vaan...

Postimuseon ylätasanteelta löytyi pala meikäläisenkin historiaa. Nostalgian siivet lepattivat oikein kunnolla kun näihin punk aiheisiin kirjoituksiin ja esineisiin uppoutui. Yläasteen aikana oli mullakin, niin monen muun teinin tapaan, punkaikani. Monta tuttua, jo unholaan jäänyttä, nimeä tuli vastaan. Ja se tietty asenne mikä noissa porukoissa oli kun Latosaaressa aikanaan punkkareita kohtuupaljon seurailtiin.. Voi kuinka monenlaista muutakin aiheeseen liittyvää tapahtumaa ja asiaa pyöri mielessä. Oi niitä aikoja!!

Jääkiekkomuseossakin piti tottakai piipahtaa. Jostain syystä mulla vaan alkoi tässä kohtaa tulla jotenkin kummallisesti huono olo. Sydän hakkas miljoonaa ja ihan kun olis ahdistanut vähäsen. Piti oikein vähän rauhoitella pulssiaan ja siksipä tämä kohde jäi vähän pintapuoliselle tutkimiselle. Mutta tottakai parhaat bongailtiin päältä. Kuten alla olevassa kuvassa oleva mm pysti. 95 NEVÖFÖGET, sanoo Jutikin :D

 On nää aidot pelipaidat vaan ihan jäätävän isokokoisia. Huhhuh!!

Olotilastani johtuen kivimuseo jäi ihan vaan paikaksi jonka läpi kävelin. Tarvii ens kerralla keskittyä siihenkin paremmin. Luonnontieteellinen museo jäi myös vähän vähälle tutkimiselle, mutta siitäkin ajattelin että kun meen Villen kanssa niin onpa itellekin jotain uutuudenviehätystä.

Mennessäni mä olin ostanut lipun 18 aikaan lähtevään junaan. Ajatuksena mulla oli museokierroksen jälkeen käydä hyvin syömässä ja shoppailla hiukkasen. Päätin kuitenkin käydä asemalla kysymässä voisinko vaihtaa lipun jo aikaisempaan junaan sillä olotila ei ollut paras mahdollinen. Vaihto onnistui joten 15 aikaan sitten jo hyppäsin junaan ja kotimatkalle. Sitä ennen kävin kuitenkin asemalla kahvilla ja välipalalla.

Junassa mun olo huononi hetkellisesti niin, että pelkäsin jo tovin että saan jonkun sydänkohtauksen. Koitin rauhoitella oloani laittamalla silmät kiinni ja hengittelemällä rauhallisesti. En tiedä johtuuko tuo nyt sitten verenpaineista vai mistä mutta kamalalta tuntuu tommonen olo. Tunnin junamatkan aikana noin puolenvälin kohdalla olo helpotti kun taikaiskusta ja ajellessani kotiin päätin kumminkin hemmotella itteäni vielä hyvällä ruualla ja kävin vanhassa luottopaikassani Vilppulan satamaravintolassa syömässä hyvän annoksen vuohenjuustobroileria.

Sitten olikin kiva tulla kotiin, laittaa jalkakylpy valmiiksi ja ottaa iisisti. Tein vielä kasvohoidon oikein perusteellisesti ja hemmottelin muutenkin itteäni. Ihanan raukea olo oli sitten suihkun jälkeen ja niinpä mä sitten nukahdinkin sängylle telkkarin ääreen hyvissä ajoin. Oli kaikesta huolimatta ihanaa ottaa aikaa ihan vaan ittelle.

Että suosittelen tekemään joskus tämmösiä hetken mielijohteesta juttuja. Usein ne on niitä parhaita!!

rakkaudella,
Sartsa

PERJANTAIBURGERIT

Mä oon vähä sellanen lihansyöjäprinsessa. Tykkään ihan liikaa ruuasta jonka vois luokitella vähän kun äijämätöksi. Onneksi syön sellaista vaan sillointällöin. Pääosin tykkään suosia terveellistä ja kevyttä, aika kasvispainoitteista, ruokavaliota.

Perjantain ruoka sai kuitenkin inspiraationsa Burgerimies ohjelmasta, joka katottiin torstai-iltana. Mä tykkään Akseli Herlevin tyylistä ja kun burgerit on mun yks lempiherkuista niin ei muuta kun tuumasta toimeen. Päätin tehdä pihvit ihan omin pikku kätösin. Ensin ajattelin ruveta värkkäämään briossisämpylätkin itse, mutta tulin järkiini. Ostin sitten valmiita sämpylöitä, Akseli Herlevin Vaasan tuoteperheestä.

Päädyin sitten tekemään pihvitaikinan erään ohjeen mukaan joka löytyi eräästä burgerkirjasta. Tein taikinan valmiiksi ja totesin että ei maistu juuri miltään. Jouduin siis ottaa omat maustamiskeinot käyttöön :) Curryketsuppia pieni turaus, pippurimaustettua sinappia,kunnolla pippuria ja ripaus suolaa. Johan alkoi olla makua. Mä tapaan tehdä mikrossa pienet maistaispalat aina kun teen lihapullia tai mureketta. Muutenhan massaa on aika ikävä maistella.

Pihvien sisälle piilotin cheddar juustopalat

Siinä ne valmistuvat...

Valmiit juustopihvit odottaa jatkokäsittelyä :)

OI nam nama miten hyvää!!

Annoksessa oli vähäsen ranujakin, kolmen dipin kera. Sisälle hampurilaiseen tuli bbq kastiketta, ketsuppia, tomaattia, hierottua lehtikaalta, marinoitua punasipulia, juustopihvi ja majoneesi. Oli muuten todellakin hyvää! Ollaan aina silloin tällöin tehty ite näitä hampurilaisia ja täytyy sanoa että niistä saa niin tuhottoman paljon parempia mitä nuo hampurilaispaikkojen vastaavat on että eipä sitä paljon huvita hampurilaisella käydäkään.

Tämän annoksen kun vetäisi napaansa niin jo vain kyllä jaksoi katella telkkaria loppu ilta. Viikonloppu muuten on mennyt kivasti kun eilen käytiin vähän shoppailemassa ja synttäreillä minkä jälkeen saatiin vielä yökylävieras meitä viihdyttämään.

Huomenna töihin, tuntuu että todella pitkästä aikaa. Toivotaan, että toipuminen vielä jatkuu tästä loppuun asti ja saan kasvoni toiminnot hienosäädettyä loppuun asti.

rakkaudella,
Sartsa

HETKI KEITTIÖSSÄ

Eilen päätin sitten viettää taas vähän enemmän aikaa tuolla lempipaikassani eli keittiön puolella. Joskus siellä posket punaisena touhutessani saan itteni kiinni ajatuksesta millaista olisikaan kokkailla ihan normikokoisessa keittiössä. Vaikkapa sen kokoisessa mihin omakotiasujana tuli totuttua. Osaisinkohan enää ollenkaan. Yksiön keittiö (tässä on siis ihan erillinen keittiö) on kuitenkin kohtuu kompakti paketti missä pienillä järjestelyillä ja järkevillä kalusteratkaisuilla saa ihmeitä aikaan. Kaikki asiat on ainakin käden ulottuvilla. Mulle se on sopinut ihan hienosti. 

Päätin tehdä jotain terveysvaikutteista mutta sitten vastapainoksi jotain joka on vaan silkkaa nautintoa. Molempiahan pitää kuitenkin elämässä olla.

Tekaisin ensin uuden vihersmoohtiepommin. Kauramaitoa käytin taas pohjana ja siihen avokado, pinaattia, sitruunaa ja tällä kertaa myös ananasta mehuineen. Siitä taas vitamiinit sun muut visusti talteen.

Siinä sitä on...Voimajuomaa!

Vihersmoothien lisäksi mä tutustuin ihan livenä itelleni ihan uuteen terveyspommiin nimeltään lehtikaali. Oon monta kertaa kyllä kaupassa kattonut sillä silmällä näitä tumman vihreitä ryppyisiä lehtikasoja mutta tuuminut aina, että täytyy opetella joskus niistä jotain valmistamaan. Nyt kun lueskelin tuon verenpaineasian tiimoilta näitä ravitsemusjuttuja niin lehtikaali ryöpsähti silmille vähän sieltä sun täältä. Siinä kun on valtavasti erilaisia vitamiineja, rautaa, kalsiumia.. Lisäksi siitä löytyy myös magnesiumia ja kaliumia jotka on juurikin ne taikasanat sydämen hyvinvoinnin kannalta. Nimenomaan verenpainetta alentavana asiana. Kun listaan lisää vielä antioksidantit jotka saattavat auttaa suojautumaan syövältä sekä detox vaikutus niin tää maalaistollo on myyty. Niinpä sitten kauppakassistani löytyi oheinen mytty monen muun kasviksen seasta:

Mä googlettelin sitten samantien tietenkin valmistusohjetta ja päädyin oikein kunnolliseen hierontaan. Kyllä, päädyin antamaan lehtikaalelle oikein niskahartiahieronnan. Ensin leikkasin kovat lehtiruodit kokonaan pois ja pienin lehtiosat sopivan kokoisiksi paloiksi. Niinkun nyt yleensäkin salaatin pienin. Laitoin palat kulhoon ja päälle puristin sitruunan mehua, ripottelin vähän suolaa ja pikku loraus oliiviöljyä. Sitten vaan hieromaan oikein kunnon ottein. Siis kunnon puristelua ja vaivausta mä harrastin sen 5 minuuttia. Salaatti muutti muotoaan paljon pehmeämmäksi ja kun maistoin eka kertaa niin suutuntuma oli oikein miellyttävä. Ei yhtään kuiva eikä sitkeä enää. Tämän näköistä siitä sitten tuli:

Oli muuten oikeasti tosi hyvää....

Tein tosta sitten simppelin tuoresalaatin mihin tuli kaalen lisäksi jääsalaattia, paprikaa ja kurkkua. 

Lisäkkeeksi ajattelin sitten tehdä vielä marinoituja punasipuleita joita ei vähään aikaan oo ollutkaan ja jotka on kyllä sellanenkin monitoimiherkku ettei paremmasta väliä. Tällä kertaa googlettaessa tuli vastaan Akseli Herlevin kirjassa ollut resepti jota tietty piti hiukan muokata sen mukaan mitä meiltä löytyi kaapista.

Alkuperäinen ohje on seuraavanlainen:

MARINOIDUT PUNASIPULIT
4 punasipulia
½ dl punaviinietikkaa
3 rkl oliiviöljyä
1 dl sokeria
suolaa ja mustapippuria

Mä laitoin kaksi isoa sipulia ja omenaviinietikkaa. Muuten samat ainekset ja määrät kun Akselin ohjeessa. Ai saakeli että tuli hyvää, nam...... Kannattaa antaa marinoitua huoneenlämmössä ainakin tunti ja kun laittaa purkkiin niin sitä on helppo sheikkailla aina välillä niin maut tasoittuu.

Sellaset herkut tällä kertaa. Toki tein ihan perusruuankin joka ei tällä kertaa ollut mitään hirveen kevyttä sekään. Ajattelin että välillä vähän vaihtelua kasviksiin ja kanaan :) Tekaisin uuniin muusin ja kun se oli hetken uunissa itsekseen lämmitellyt niin päälle lenkkimakkaraveneitä joihin päälle sinappia, ketsuppia, paistettua sipulia, tomaattisiivuja ja juustoraastetta. A vot!! Kyseinen tuoresalaatti sopi kyllä loistavasti tämmösen raskaamman ruuan kylkeen.

Kokkaaminen on sitte kivaa.....

rakkaudella,
Sartsa