Vuoden 2019 eka työpäivä on takana. Ei mitään stressiä, ahdistusta tai paniikkia. Päivä sujui oikein mukavasti. Paljon vaan hommia kuten arvata saattoi. Tuli myös aika selväksi se, miksi olen aiempina vuosina mennyt töihin jo pari päivää ennen kun oppilaat ja opettajat. Silloin on saanut rauhassa tehtyä asioita valmiiksi jo uutta vuotta varten. Nyt mun täytyy vaan koittaa reippaasti saada hommiani ajan tasalle ensin että oltais edes siinä nollatilanteessa. Siitä sitten hiljalleen päiväjärjestykseen. En ota kyllä paineita. Teen sen mitä ehdin. Tänään aika meni laskujen kanssa. Sain ne kyllä aika hyvin hoidettua pois alta joten reipas tyttö olin heti ekana työpäivänä. Iltapäivällä oli sitten vuorossa vuoden eka liikuntatunti. Ja kun kyseessä oli luistelua niin se tarkoitti hikistä ja sormenpäät puuduttavaa luistinten sitomisrumbaa. Se on kyllä sellanen savotta että ihan oikeasti hiki helmeilee otsalla kun saa vihdoin kaikki oppilaat kaukaloon. Viime vuonna jopa isompien oppilaitten kanssa, sillä vaikka osaavatkin kyllä sitoa luistimensa niin eivät saa niitä kiristettyä tarpeeksi että luistimet ois tukevat.
Tosi monille luistelu on muutenkin yhtä hammastenkiristystä niin siihen jos lisää epätukevat luistimet joissa jalat lenksuu puolelta toiselle niin ei se ainakaan paranna tilannetta. Tänään mä mietin siinä kaukalon laidalla sitä touhua seuraten, että pitääkö mun kokea nyt jotain omatunnon pistosta siitä että oon ite laittanut lapsukaiseni huonoilla välineillä koulun liikuntunnille. Siis lähinnä joko luisteluun tai hiihtoon. (Tänään nimittäin näin jälleen kerran tuskan kyyneleitä kun oppilas yritti huonoilla luistimilla suoriutua. Vitsit että mun kävi sääliksi.) Sain huokaista helpotuksesta sillä en kyllä todellakaan ole. Osittain tilannetta pelastaa tämä mun viime hetken häröily jolloin ei oo yhtä eikä kahta kertaa kun oon ollut illalla juuri ennen sulkemis aikaa kaupassa ostamassa joko luistimia tai monoja. Kun ei niitä edellisiä oo löytynyt siihen hätään tai sitten on ollut selvä juttu ettei ne voi mahtua enää seuraavana vuonna. Meiltä on jäänyt tosi monet lähes käyttämättömät luistimet ja monotkin seuraaville käyttäjille. Onneksi ottajia on suvussa ollut aina tarjolla.
Noh, kuten sanottua. Päivä meni tosi nopeaa. Vähän jo huolestuin kun tuntui, että sain ehkä hiukan kylmää siinä hikisenä kaukalon laidalla päivystäessä. En kerta kaikkiaan viitti mennä itte luistelemaan sillä siitä tulis oikein ohjelmanumero ja menis sirkukseksi koko liikkatunti. Mä kun en pysyis pystyssä sen kummemmin kun oppilaatkaan. Oon mä edellisvuonna viimeksi käynyt Villen kanssa luistelemassa ja se alkoi sujua aika hyvin mutta en mä siltikään tuola koululla viitti.... Pitäis ihan näin kotioloissa tänä talvena taas uskaltautua jäälle. Samoin kun tekis mieli opetella uudelleen hiihtämään. Senkin pitäis oikeesti tehdä jossain katseilta visusti piilossa. En varmaan pysyis pystyssä siinäkään. No mutta hei, tavoitteita pitää olla.
Töistä kotiuduin valmiiseen kahvipöytään. Aa että oli ihana saada lämmikettä sen pihalla seisoskelun jälkeen. Sitten piipahdettiin kaupassa ja mä ostin silmää räpäyttämättä nastakengät, hupparin, neuleen ja topin. Aikaa meni varmaan 5 minuuttia. Tokmannissa oli aika hyviä tarjouksia joten päätin käydä vielä toistamiseen tällä viikolla penkomassa. Työvaatetta ois hakusassa ja niistä mä en millään malttais maksaa maltaita. Syystä että ne kuluvat aika äkkiä.
Sen lisäksi että töistä tullessa oli kahvit valmiina niin kattokaas millaista herkkuruokaa mä tänään sain. Ja voitteko kuvitella, että kyseessä on kaikkien jämien hyötykäyttöä. Toki esim jauheliha kaiveltiin pakastimesta mutta muuten tähän käytettiin jääkaappiin jääneitä tähteitä. Mä sitten tykkään ajatuksesta ettei ruokaa mene hukkaan. Eikä meillä kyllä menekään juuri lainkaan. Ruuan suhteen kannattaa kokeilla rohkeasti outojakin yhdistelmiä ja heittää kaikki jämät vaan sekaisin pannulle niin lähes aina saa yllättyä positiivisesti. Tässäkin tapauksessa tuhottuna on dipit, tuorejuustot, ilmakuivatun kinkun loppu ja mitä lie vielä. Liemi itessään jo vei kielen mennessään saati sitten keitto kokonaisuudessaan. Nam nam ja vielä kerran nam!!! Mun mielestä värikin oli niin kivan pirteä että siitä jo tuli hyvälle mielelle. On mulla vaan aikamoinen kotikokki täällä, ei voi valittaa.
Tässä sitä enää odotellaan Elossa 24h tän päivän jaksoa. Sen jälkeen ois tarkotus mennä tutimaan kun tuon armahani pitää herätä jo puoli kahden aikaan. Juu kyllä, työajat on mielenkiintoiset. Mä en yhtään moiti, sillä kun tulee mentyä ajoissa nukkumaan niin aamulla pääsee hyvin ylös ajoissa. Senkin päätöksen nyt tein että herään aamuisin tuntia aiemmin kun tähän asti. Tänä aamunakin oli aivan ihana kun oli aamulla aikaa lueskella lehdet ja syödä aamupalan. Jotenkin oli sitten paljon pirteämpi fiilis lähteä töihin. Kokeillaan nyt tälläisiä uusia arjen kikkoja tässä uuden vuoden kunniaksi. Yrityksenä parantaa elämänlaatua.
Mutta nyt valmistaudun uuteen päivään. Pidä säkin huolta ittestäs.
rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti