OLI JUHANNUS

 Siinähän se juhannus 2025 sitten sujahti. Miten ihmeessä ollaan jo tässä kohtaa kesää että kesäkuu alkaa olla taputeltu. Jääköhän tämä koko vuosi omiin aikakirjoihin vuotena jolloin en pysynyt missään kohtaa ajan mukana. Minä, joka niin kovin mielelläni eläisin hetkessä huomaan nyt että viikot on ohikiitäviä hetkiä. Miksi näin on? Mikä tässä vuodessa on niin erilaista? En kyllä ymmärrä. Koitetaan nyt kuitenkin malttaa kesän aikana painaa tietoisesti ajatusjarrua edes vähän välillä.

Mutta siis, mennään juhannukseen. Juhannusaatto alkoi meillä samalla tavalla kun kaikki aiemmatkin, Keuruun juhannuskisoilla missä mies oli lähettäjähommissa. 4 tunnin kisapäivän aikana mä ehdin tehdä kolmen kilsan aamulenkin, käydä tekemässä löytöjä kirppikseltä, nauttia katsomossa urheilusuorituksista ja tietenkin käydä syömässä perinteiset kisamakkarat. 

Kisojen jälkeen hypättiin samantien autoon ja lähdettiin ajamaan mökille pohjanmaalle. Olin esivalmistellut mukaan jo valmiiksi meloni-feta-minttusalaattia ja tomaatti-mozzarella salaattia ja mies oli savustanut kalan. Aikataulu oli sen verran tiukka että haluttiin selviytyä ruuanlaitosta mahdollisimman nopeaa. Perillä heti grilli kuumaksi ja uudet perunat keittymään. Sen verran viileää oli ettei ulkona syöminen ollut mahdollista joten syötiin sisällä yhdessä mun vanhempien sekä nuorimman ja vanhimman lapseni kanssa. Ai että meillä oli pöytäntäynnä herkkuja.

Mies oli laittanut possun ulkofilepihvit jo edellispäivänä marinoitumaan omatekoiseen marinadiin mikä oli tehnyt ne aivan uskomattoman hyvän makuisiksi. Muita grilliin meneviä oli broilerin rintafileet, maissia ja ruusukaalta sekä tottakai makkaraa. Kuten kuvasta näkyy niin aina pitää grillatussa lihassa olla vähän mustaakin. Heh! Muuta herkkua pöydässä oli uudet perunat voilla ja kesäsipulilla, mun tekemät marinoitu punasipuli ja mummonkurkut sekä erilaiset salaatit ja sillit. Ai että mitä herkkua. 

Ruoan ohessa muistettiin käydä nostamassa myös lippu salkoon. Laitoin lippulaulun soimaan kun mies hoiti lipun nostamisen. On siinä aina jotain säväyttävää.

Ruuan jälkeen oli maha niin täynnä että olis voinut vaikka nokosille mennä mutta mitä vielä. Läheisellä mökkikylällä odotti rakkaat tyypit juhannusjuhlien merkeissä.Juomat mukaan ja matkaan. Ilta meni hyvässä seurassa nopeasti ihanassa kesäillassa. Oli kokko ja kaikki. 

Matkalla mökkikylään

Kokko paloi kuumasti

Tiisijärven lomakylään täältä

Ollaan aikanaan perheen kanssa oltu tuolla samaisessa lomakylässä ehkä 10 vuotta putkeen. Oli siskon ja veljen perheet samaan aikaan sekä mun vanhemmat. Nyt siellä ovat siis edelleen siskon ja veljen perheet joka juhannus sekä heidän nuorisonsa kaveriporukkaa. Paikka vaatis hiukan hellää hoivaa mutta on ainakin täydellisessä luonnon rauhassa. Tänä vuonna ekaa kertaa tuntui itsestäkin siltä että olis ollut ihana viettää viikko tuolla metsässä missä ei oo kunnon nettiä. Ehkä vielä joskus.

Juhannuspäivä oli sitten iisi. Satoi vettä koko päivän niin se antoi ikäänkuin luvan olla vaan sisällä mökillä ristikoita tehden ja telkkaria katsellen. Illalla vielä hiukan pelailtiin yatzyakin. Ihana rento päivä tekemättä yhtään mitään. Lapset onneksi kävivät mammaa katsomassa niin saatiin viettää aikaa yhdessä. Juhannus oli siis aikalailla täydellinen. 

Mä voin varovasti sanoa että tuntuu kuin unet olis hiukan parantuneet nyt juhannuksesta lähtien. Yhtään en osaa sanoa miksi. Oon vaan niin tyytyväinen että edes hetken aikaa saa nauttia siitä ettei aamulla oo aivan kuoleman väsynyt vaan voi herätä hyvissä ajoin ennen kellon soittoa ja aloittaa päivän vähän keveämmällä jalalla. Voi kun tästä vois tulla tapa. Oon mä vähän miettinyt miten paljon vois olla tekemistä sillä että töissä tahti on jo huomattavasti löystynyt ja voi hiukan laskea kierroksia. Jännällä odotan miten kohta alkava loma vaikuttaa muhun. On tulossa upea loma sillä niin paljon kaikkea kivaa on suunnitteilla.

Fiilis on siis kaikenkaikkiaan ollut nyt noususuunnassa., Edes jatkuva sade ei oo mua haitannut kuten ei yleensäkään mun kesää pilaa mikään sää. Kesä on enemmän mielentila. Kropassa tuntuu vielä kuormitukset ja uupumus. Se ei toimi ihan siten kun haluaisin sen toimivan mutta tänään pitkästä aikaa mä kävelin töihin ja se tuntui tosi kivalta. Nyt täytyy vaan antaa loman aikana liikettä kropalle mutta muistaa tehdä se lempeästi. Haaveissa on syksyn tullen olla sen verran voimissani että jaksaisi aloittaa säännöllisemmän liikkumisen. En kuitenkaan pakota itseäni mihinkään ja kuuntelen tosi tarkasti itseäni. Nyt on aika olla itselle armollinen ja helliä mielummin kun repiä yhtään mitään väkisin. Luottavainen mieli että tästä suunta on ylöspäin.

Näissä tunnelmissa on aloiteltu tätä viimiestä lomaviikkoa ennen kesälomaa. Torstaina vipa työpäivä. Uskomatonta että ollaan tässä vaiheessa vihdoin.

rakkaudella,

Sartsa

JOULUN MAKUJA

 Joulu on mulle, niinkun toki monelle muullekin, hyvän syömisen riemua. Mä rakastan laittaa joulua ja tänäkin vuonna mä heti loman alettua seisoin parina päivänä tuntitolkulla keittiössä tekemässä laatikoita sun muita herkkuja. Se ei oo koskaan ollut mulle millään tavalla pakkopullaa, päinvastoin. Oon aina sanonut että minä en joulusta ala mitään stressiä repimään. Tulee se sieltä hermoilemattakin ja lopulta on vain päivät kalenterissa. Tulee ja menee hössötti sitten kuinka paljon vaan tai toisaalta jättää kaiken häslingin pois. Mä rakastan joulua ja siihen kuuluu mulla nuo tietyt jutut. Laatikoiden tekeminen, kortit, kodin koristelu. Mennään tässä noihin ruokapuolen juttuihin.

Ennen joulua täytyi saada jääkaapiin tilaa joten tein ruokia sieltä löytyvistä jämistä. Alla olevassa kuvassa valmistuu kasvisnyytit joiden kanssa laitoin riistamakkaraa ja vanhan juuston jämät. Marinoin kasviksia hiukan oliiviöljy-balsamicokastikkeella.

Kasviksia ja riistamakkaraa nyytissä

Olin ottanut sulamaan voitaikinan joista piti tehdä edellispäivän vieraille torttuja. Muiden herkkujen takia jäivät sitten tekemättä. Olin tässä vaiheessa jo tehnyt porkkanalaatikot ja siitä oli jäänyt hiukan riisipuuroa yli. Samoin jääkaapissa olivat myös tortilloista jääneet jauhelihan ja savukalan loput. Päätin sitten tehdä 2 erilaista täytettä käyttäen sitä riisipuuroa joista toiseen sekoitin jauhelihan sekaan ja maustoin suolalla ja pippurilla. Toiseen riisipuuroa ja savukalaa sekä pieni sitruunamehuloraus. Sitten vaan kaulitsin valmiit taikinalevyt ohuemmaksi ja siitä sitten täytettä sisään kuten pasteijoihin ja niistä tuli tuollaisia nyyttejä. Oli muuten todella hyviä ja glögin kanssa maistuivat iltapalaksi.

Pasteijan tyylisiä tyynyjä

Rosolli on joulupöydän must. Jännä ettei sitäkään tuu tehtyä tai syötyä muuten. Ihan perusreseptillä teen tämän. Porkkanaa, punajuurta, suolakurkkua, sipulia ja omenaa. Perunaa en enää laita.

Rosollia

Jouluviemisiksi tuli tehtyä viime vuotiseen tapaan taas glögiä. Itse tekemällä glögiin saa niitä makuja mitä haluaa ja on kyllä tosi hyvää. Tässä vaaleaan laitettu omenatäysmehua (viime vuonna omatekemästä mehusta mutta nyt ihan kaupan mehua), sokeria, kanelitankoja, tähtianista, neilikoita, appelsiinilohkoja ja inkiväärin pala. Näitä keittelen jonkin aikaa että maut kunnolla irtoaa mehuun ja sitten valkoviini perään. Mä tapaan keitellä vielä tuota viiniäkin että alkoholit haihtuu pois mutta sehän on vain makuasia.

Vaaleaa omenaglögiä

Punaiseen glögiin laitoin itsetehtyä viinimarjatäysmehua jonka sekoitin veden kanssa sopivan vahvuiseksi. Mausteet kattilaan ja keitto jonkun aikaa. Sitten punaviiniä perään. Käytin ihan kaupasta ostettuja alkoholitonta punaviiniä sekä 5,5% punkkua. Ai että mitkä tuoksut tuli keitettäessä.

Punainen marjaglögi

Päätin joulua ennen käydä vain kerran kaupassa ja silloinkin ruuhkia välttääkseni illemmalla. Noh, siitähän seurasi että esim sienisalaattien kohdalla oli hyllyssä tyhjä paikka. Niinpä päätin tehdä sen itse. Käytin kuivattuja suppilovahveroita ja todella hyvän salaatin sai aikaan niistäkin vaikka ei ole se tyypillisin sienisalaattiin laitettava sieni.

Sienisalaatti suppiksista

Meillä on tapana aina aattona syödä ensin kylmä kalalautanen iltapäivällä. Tämä tullut tavaksi siitä syystä että Aki on joulupukin virkaa hoidellut aiempina vuosina. Tuo kylmä lautanen on ollut sopiva ruoka ennen kierrosta. Ja muutenkin, koska ruokaa on yllinkyllin ei kaikkia makuja saisi kunnolla esiin jos ruuat olisi mätetty samalle lautaselle. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa savustettiin itse lohta ja ai että tuli hyvää. Anyway, kalojen seuraksi mä oon tehnyt marinoituja kesäkurpitsoja jotka tuovat hiukan potkua ja hapokkuuttaa siihen kokonaisuuteen. Nää valmistuu äkkiä ja sopivat kyllä kesällä vaikka grilliruuankin kanssa.

Marinoitu kesäkurpitsa

Toinen kalalautasen lisuke on marinoidut punasipulit. Näitä teen monta kertaa vaikkapa itse tehtyjen burgereiden täytteeksi. Nam!

Marinoidut punasipulit

Perinteiset laatikot kuuluu ilman muuta joulupöytään. Alla porkkanalaatikot vanhan tutun perinteisen reseptin mukaan.

Porkkanalaatikot

Myös lanttulaatikko valmistui mutta tällä kertaa valmiista soseesta. Eipä vaikuttanut makuun mitenkään. Aivan yhtä hyvää oli kun ennenkin. Punajuurilaatikko tehtiin aivan alusta asti itse ja tällä kertaa se onnistui ehkä jopa yli odotusten. Ihanan samettista! Alla oleva Kultainen Joulu kirja on luottokumppani jo jostain 1990 luvun lopulta. Sieltä sisältä löytyy kaikki tärkeät joulun reseptit.

Lanttu- ja punajuurilaatikot

Laatikoiden ohella joulupöytään on meillä kuulunut jouluruukku jonka resepti on vaihdellut vähän omien mieltymyksen mukaan. Tänä vuonna laitoin siihen bataattia, sipulia. lanttua ja porkkanaa. Aiemmin sinne on mennyt vaikkapa naurista, selleriä, punajuurta... Sitten vain juustokastike väliin ja päälle johon valitsee oman maun mukaisen juuston. Itte tykkään voimakkaamman makuisesta.

Jouluruukku

Bataattilaatikko on meidän joulupöydässä syrjäyttänyt perunalaatikon kokonaan. Tämänkin tein ihan alusta asti itse koska myös bataattisose oli kaupasta loppunut. Eipä ole kovin suuritöinen lopulta tämäkään. Ja hyvää tuli!

Bataattilaatikko

Laatikkojen teon lomassa tuli tarve lounaalle ja edelleen oli jääkaapissa jotain jämiä tuhottavaksi. Otin gluteenittoman sämpylän ja paahdoin sen pannulla samalla kun broilerin sisäfilepalatkin. Lämpimänä hieroin sämpylää valkosipulin kynnellä jolloin siihen saa hyvää makua. Pieni tujaus salaatinkastiketta ja cheddarjuustosiivu väliin. Jo vain kelpasi. 

Gluteeniton kanahampurilainen

Glögin lisäksi tehtiin lahjapusseihin likööriä. Näihin sopii mainosti vaikka pakastimeen jääneet edellisen vuoden marjat. Me laitettiin herukkaa, mansikkaa, mustikkaa ja karpaloa. Herukat viime vuodelta ja muut ihan tuoretta tavaraa. Nää vaatii vaan paljon aikaa kehittyä mutta tekeminen on tosi helppoa. Periaatteessa marjoja lämmitetään sokerin kanssa kattilassa että saadaan maku irtoamaan paremmin. Sitten vaan pullotetaan ja vodka päälle. Tai mitä alkoholia nyt haluaakaan laittaa. Ohjeita löytyy pilvin pimein netistä. Meillä nämä oli tekeentymässä n. 3kk. Purkkeja käännellään välillä että sokeri sulaa tasaisesti.

Marjaliköörien mäskejä ei tietenkään maltettu heittää menemään sillä marjat jäävät aikalailla kokonaisiksi joten keittelin niistä sitten hilloa myös jouluviemisiksi. Alkoholi-sokeriliemessä marinoituneet marjat tuovat erinomaista makua hillolle. Muuten tein ihan vain hillosokeripussin ohjeen mukaan ja hyvää tuli. Etenkin herukka- ja karpalohillo sopivat loistavasti lihan kanssa. Sekä broilerin että possun tai naudankin.

Herukkahillo

Tehtiin myös mansikkahilloa sekä mansikka-mustikkahilloa. Tämä oli myös todella hyvää. Ja jos joku nyt ajattelee että valmiissa hillossa on alkoholia niin eipä kyllä ole koska marjoja kuitenkin keitellään jonkun aikaa kattilassa niin siinä kyllä höyryt haihtuu taivaan tuuliin.

Mansikkahillo

Semmosia juttuja meidän keittiössä valmistui joulun alla ja jouluksi. Viime vuonna samaa tuunaushommaa piti harrastaa myös laatikon sun muun jouluruokien tähteiden kanssa mutta tänä vuonna ei mitään tuunattavaa jäänytkään. Muistelen tehneeni pitsaa kinkun ja kalan jämistä. Rieskoja lanttulaatikosta. Kasvispihvejä porkkanalaatikosta ja rosollin paistoin pannulla ja kaadoin kananmunan päälle niin saattiin herkkumunakas. Mä en millään tahtois heittää mitään ruokaa roskiin.

Palaanpa jouluun vielä aaton postauksena. Toivottavasti olosuhteista riippumatta joulu oli sullakin onnistunut.

rakkaudella,

Sartsa

MENTIIN METSÄÄN JA ANNETTIIN LUONTOÄIDIN HOITAA

Vallitsevien virusaikojen virike on nyt meneminen metsään. Eikä mihinkä tahansa paikkoihin vaan nimenomaan on yritetty löytää laavuja, kotia ja paikkoja joissa ei muita ihmisiä ole lähimaillakaan. Täysin pois suljettuja ovat kansallispuistot joita tässä lähelläkin on useita, sillä niissä tietää aivan varmasti ettei makkaraansa tarvi yksin kärvennellä. Meidän ihana suomi on kuitenkin täynnä mahtavia paikkoja ja luontoa jotka vaan odottaa löytäjäänsä. Ja itselläni ainakin tilanne on sellanen, että kunhan vaan pääsee luonnon keskelle niin se rauhoittaa mieltä ja tuo jonkinlaista järjestystä korvien väliselle kaaokselle. Sitä tämä tämänhetkinen aika ainakin itselle aiheuttaa. Lempimaisemassani on vettä ja kiviä tai kalliota. Yhtä hyvin kuitenkin täyin metsän keskellä puiden huminaa kuuntelemalla voi saada mieltään tasoittumaan. Ja jos ei muuta niin halaamalla jotain jykevää puuta. Siinä on kumma lämpö ja sellanen maadoittumisen tunne. Ihan kun se jollain tapaa latais akkuja kun halaa puuta joka on seisonut jo pitkät tovit paikallaan.

Anyway, kovin on taas tuntunut kiiruhia olevan kun ei oo ehtinyt edes päivitellä. Tästä tuleekin nyt mun yksinvaltaisella päätöksellä oodi meidän ihanalle luonnolle ja samalla läpileikkaus siihen missä kaikkialla me ollaan viime aikoina retkeilty. Mistähän kaukaa sitä oikein pitääkään aloittaa... Hmmm..

Aloitetaanpas siis toissa viikonlopusta kun tämä koronahässäkkä iski päälle siinä määrin että suositeltiin kontaktien välttämistä. Me suunnattiin Virroille Torisevan reitille kun ajateltiin ettei siellä varmaan ruuhkaa ole ja pystyy hyvinkin vältellä lähikontakteja. Reitistä voin tehdä oman postauksen vielä mutta pari seuraavaa kuvaa osoittaa millaisissa maisemissa käveltiin. Mä tykkäsin todella paljon sillä tollaset kalliot on mun juttu.

Torisevan rotkojärvi

Jylhiä kallioita

Geokätköilyäkin tulee harrasteltua

Tuo Torisevan reitti kierrettiin lauantaina ja sunnuntaina sitten suunnattiin Ähtäriin päin. Otettiin kohteeksi Saarisen laavu joka siis sijaitsi keskellä metsää eikä edes kovin kaukana tiestä jolle auton saattoi jättää. Oli tosi tuulinen päivä ja senpä takia korkealla puiden latvoissa humisi tuuli mukavasti.
Laavu oli oikein kiva ja sisällä oli kunnon notskipaikkakin.

Hiillokseen tuijottelua

Laavulla syötiin lounas ja sitten jatkettiin matkaa kätköilyn merkeissä ja muutenkin Ähtärin kohteita tutkimalla. Ohrakoski oli siis seuraavana vuorossa. Ihana, kalastajien suosiossa oleva koskipaikka. Netti kertoi että on myös lapsiperheiden suosittu retkikohde enkä ihmettele. Koski soljui niin mukavan rauhallisesti ja rauhoittavasti. Lisäksi paikalla oli niin kota, laavu kuin ulkonuotiopaikkakin. Tällä kertaa me ei onneksi törmätty muihin retkeilijöihin.

Pidän koskista kovasti

Luonnon jäätaidetta

Laavu oli kivalla paikalla

Sellainen viikonloppu oli se. Ulkoiltua tuli yllinkyllin, napattua muutama kätkö eikä kohdattu ainuttakaan ihmistä koko päivän aikana. Ei tarvinnut pelätä tartuttamista tai pöpön saamista.

Tämä viikonloppu alkoi mun osalta väsyneissä merkeissä enkä jaksanut edes lenkille lähteä töitten jälkeen. Ulos teki kuitenkin mieli niin lähdinpä sitte Taavetinsaareen puhaltelemaan ja happea haukkaamaan. Samalla nauttien yksistä mun kotipaikkakuntani lempimaisemista. Yli tunti tuli istuskeltua rantakivellä ja ihailtua kevääseen heräävää järveä. Joutsenten ylilennot ovat aina yhtä sykähdyttävä näky ja tällä kertaa niitä oli useita. Myös muutaman kurjen porukka näytti ohi lentävän.

Rannoissa vielä vähän jääriitettä

Rantakalliot on myös mun juttu

Vasten auringon siltaa alkoi tämä viikonloppu

Puun oksat sinistä taivasta vasten kuuluu myös top5 näkymiin

Aurinko laskee hiljalleen, kaunista

Lauantaina sitten otettiin taas suunta jonnekin geokätköjen perässä. On muuten tälläisenä aikanakin mukava ja turvallinen harrastus kun saa olla ulkona eikä muita ihmisiä lähimaillakaan. Tällä kertaa suuntana Orivesi ja siellä kohde jos toinenkin. Aluksi löydettiin itsemme vanhan sahan kupeesta upeista maisemista.

Tää kuva sopis vaikka tauluksi, todella nättiä

Aikamme ajeltuamme kätköjen perässä alkoi tuntua siltä, että vois jonkun nuotiopaikan etsiskellä. Tällä kertaa meillä oli mukana ihan perinteiset makkarat ja kahvinisut vaan. Löydettiin kuitenkin jälleen kerran ihan metsästä tälläinen kiva pikku kota. Tulipaikka kodan sisällä oli kohtuu erikoinen, ihan kuin ois vaan lattialle tuli tällätty. Kiva paikka joskin kota oli aika pimeä kun oven kiinni laittoi. Hyvin kumminkin lämpeni makkarat ja kahvitkin saatiin keiteltyä.

Eilen sitten sain pitkästä aikaa nuorimmaiseni tänne ja samalla reissulla kun käytiin hänet noutamassa niin jatkettiin vielä tuota maakuntamatkailua ja kätköilyä. Koska juniori otettiin kyytiin Alavudelta niin siitä sitten lähdettiin kohti Töysää, Ähtäriä ja lopulta Virtoja. Muutama kätkö saatiinkin päivän saldoksi napattua ja nähtiin monenlaisia paikkoja niiden tiimoilta. Ensinnäkään en ollut koskaan kuullutkaan että Töysässä on tähtitorni. Niin vaan sekin paljastui kätköilyn kautta.

Töysän tähtitorni

Pennalankoski

Ähtärin kotiseutumuseolta

 Monien paikkojen jälkeen etsittiin jälleen interneteistä meille paikka missä ruokailla. Löydettiin jälleen kerran aikalailla metsästä kota, jossa oli oikein mukava lämmitellä. Snack pot ruuat ja makkarat naamariin sekä kahvia päälle niin jo vain jaksoi kotimatkan vielä kätköillä. Eilisen saldo tais olla toistakymmentä hymynaamaa kätkökartalle. On kyllä mukava harrastus joka vie taatusti paikkoihin missä ei tulisi muuten ikuna käytyä. Suosittelen, etenkin kaikille jotka tykkää ulkoilmassa kuljeskella.

Kotona oltiinkin illalla vasta sen verran myöhään, että eipä siinä enää mitään muuta kun iltapalaa ja vähän telkkarin töllöttelyä.

Siinä meidän viikonloppujen aktiviteettia näin karanteeniaikaan. Ihmeen paljon tuolla kaupoissa ja kylillä näkyi ihmisiä liikenteessä suosituksiin nähden. Me oltiin siis turvallisesti omassa autossa vain eikä todellakaan oltu missään kosketuksissa kenenkään muiden kanssa. Sen verran osattiin metsään mennä.

Tsemppiä uuteen viikkoon kaikille.. Yritän ehtiä ajatuksiani jäsennellä tänne vähän enemmänkin tämän viikon aikana. Niin paljon on kyllä kaikenlaista ajatusta lentelemässä.

rakkaudella,
Sartsa

RETKIRUOKAILUA

Tähän väliin retkipostaus. Ei oikein muuta näköjään saa irti ittestään kun loman jälkimainingeissa on vipat rivit rustattu. Töitä on kumminkin tehty jo reilu viikko loman jälkeenkin.

Viime lauantaina käytiin laittamassa ruokaa Löyttyjärven laavulla Ylöjärvellä. Mitään sen kummempaa reittiä me ei kierretty vaan aikataulun takia haluttiin päästä edes pelkästään notskin äärelle ja metsään,  sen sijaan että ois istuttu koko päivä kotona.

Laavu oli tosi tilava ja nuotiopaikka tosi hyvin rakennettu. Siinä oli hyvä kokkailla vähän enemmänkin kun vain makkaran paiston verran. Mukana meillä oli broilerin leikkeitä, kasviswokkia ja perunoita sekä sipulia. Päätettiin koittaa eka kertaa tehdä lohkoperunoita folionyyteissä nuotiossa. Lohkoin perunat, pilkon sipulia, päälle ripottelin vielä hiukan pekonia ja suljin nämä tiukasti nyyttiin. Folionyytin pohjalle laitoin leivinpaperia etteivät tartu niin kovasti kiinni folioon. Tuli muuten aivan mahdottoman hyviä. Pekoni ja voi antoi juuri sopivasti makua eikä edes suolaa tarvittu.

Nämä me syötiin alkupaloiksi sillä notskilla tuli muitakin makkaraa paistamaan niin ei viittitty heti viritellä paistinpannua tulille broiskua ja kasviksia varten.
Mukaan oltiin siis otettu retkimuurikka pannu joka toimi erinomaisesti nuotion päällä olevalla ritilällä. Paistelin ensin broilerin leikkeet rasvassa kypsiksi ja nostelin folion sisään vetäytymään. Valmistuivat yhtä nopeasti kun paistinpannulla kotona. Sitten wokkasin vihanneksen niin että pannulle rasvan lisäksi tuli hunajaa. Tässä pyörittelin kasvikset ja päälle suolaa sekä pippuria. (Ne hampurilaispaikkojen pikkupussukat on tosi jees retkillä, hih.) Ei muuten kestänyt kovinkaan kauaa kun olivat kypsiä ja Ah niin maukkaita. Testasin vielä tehdä nyytissä noita vihanneksiakin ja valmistuivat 15 minuutissa.

Faktahan on se, että notskilla kaikki maistuu paremmalta. Oon testannut sii ä vaikka mitä ja yks parhaimmista on hillomunkki. Saa olla vaikka vähän jo kuivunutkin. Se makkaratikkuun ja hiilloksella pinta rapeaksi. Sokeri karamellisoituu ihanasti ja koko munkista tulee ikäänkun kevyempi. Ei ole siis niin rasvaisen tuntuinen kun munkki kylmiltään. Suosittelen testaamaan.

Sellanen retkipäivä tällä kertaa. Ihanaa että tuli oltua ulkona ja luonnossa. Ei sitä aina niin tarvii liikkuakkaan.

Luonnonrauha jäi hiukan kokematta sillä ei oltu todellakaan yksin. Silti voitti kotisohvalla koko päivän röhnöttämisen 100-0.

rakkaudella,
Sartsa