MENTIIN METSÄÄN JA ANNETTIIN LUONTOÄIDIN HOITAA

Vallitsevien virusaikojen virike on nyt meneminen metsään. Eikä mihinkä tahansa paikkoihin vaan nimenomaan on yritetty löytää laavuja, kotia ja paikkoja joissa ei muita ihmisiä ole lähimaillakaan. Täysin pois suljettuja ovat kansallispuistot joita tässä lähelläkin on useita, sillä niissä tietää aivan varmasti ettei makkaraansa tarvi yksin kärvennellä. Meidän ihana suomi on kuitenkin täynnä mahtavia paikkoja ja luontoa jotka vaan odottaa löytäjäänsä. Ja itselläni ainakin tilanne on sellanen, että kunhan vaan pääsee luonnon keskelle niin se rauhoittaa mieltä ja tuo jonkinlaista järjestystä korvien väliselle kaaokselle. Sitä tämä tämänhetkinen aika ainakin itselle aiheuttaa. Lempimaisemassani on vettä ja kiviä tai kalliota. Yhtä hyvin kuitenkin täyin metsän keskellä puiden huminaa kuuntelemalla voi saada mieltään tasoittumaan. Ja jos ei muuta niin halaamalla jotain jykevää puuta. Siinä on kumma lämpö ja sellanen maadoittumisen tunne. Ihan kun se jollain tapaa latais akkuja kun halaa puuta joka on seisonut jo pitkät tovit paikallaan.

Anyway, kovin on taas tuntunut kiiruhia olevan kun ei oo ehtinyt edes päivitellä. Tästä tuleekin nyt mun yksinvaltaisella päätöksellä oodi meidän ihanalle luonnolle ja samalla läpileikkaus siihen missä kaikkialla me ollaan viime aikoina retkeilty. Mistähän kaukaa sitä oikein pitääkään aloittaa... Hmmm..

Aloitetaanpas siis toissa viikonlopusta kun tämä koronahässäkkä iski päälle siinä määrin että suositeltiin kontaktien välttämistä. Me suunnattiin Virroille Torisevan reitille kun ajateltiin ettei siellä varmaan ruuhkaa ole ja pystyy hyvinkin vältellä lähikontakteja. Reitistä voin tehdä oman postauksen vielä mutta pari seuraavaa kuvaa osoittaa millaisissa maisemissa käveltiin. Mä tykkäsin todella paljon sillä tollaset kalliot on mun juttu.

Torisevan rotkojärvi

Jylhiä kallioita

Geokätköilyäkin tulee harrasteltua

Tuo Torisevan reitti kierrettiin lauantaina ja sunnuntaina sitten suunnattiin Ähtäriin päin. Otettiin kohteeksi Saarisen laavu joka siis sijaitsi keskellä metsää eikä edes kovin kaukana tiestä jolle auton saattoi jättää. Oli tosi tuulinen päivä ja senpä takia korkealla puiden latvoissa humisi tuuli mukavasti.
Laavu oli oikein kiva ja sisällä oli kunnon notskipaikkakin.

Hiillokseen tuijottelua

Laavulla syötiin lounas ja sitten jatkettiin matkaa kätköilyn merkeissä ja muutenkin Ähtärin kohteita tutkimalla. Ohrakoski oli siis seuraavana vuorossa. Ihana, kalastajien suosiossa oleva koskipaikka. Netti kertoi että on myös lapsiperheiden suosittu retkikohde enkä ihmettele. Koski soljui niin mukavan rauhallisesti ja rauhoittavasti. Lisäksi paikalla oli niin kota, laavu kuin ulkonuotiopaikkakin. Tällä kertaa me ei onneksi törmätty muihin retkeilijöihin.

Pidän koskista kovasti

Luonnon jäätaidetta

Laavu oli kivalla paikalla

Sellainen viikonloppu oli se. Ulkoiltua tuli yllinkyllin, napattua muutama kätkö eikä kohdattu ainuttakaan ihmistä koko päivän aikana. Ei tarvinnut pelätä tartuttamista tai pöpön saamista.

Tämä viikonloppu alkoi mun osalta väsyneissä merkeissä enkä jaksanut edes lenkille lähteä töitten jälkeen. Ulos teki kuitenkin mieli niin lähdinpä sitte Taavetinsaareen puhaltelemaan ja happea haukkaamaan. Samalla nauttien yksistä mun kotipaikkakuntani lempimaisemista. Yli tunti tuli istuskeltua rantakivellä ja ihailtua kevääseen heräävää järveä. Joutsenten ylilennot ovat aina yhtä sykähdyttävä näky ja tällä kertaa niitä oli useita. Myös muutaman kurjen porukka näytti ohi lentävän.

Rannoissa vielä vähän jääriitettä

Rantakalliot on myös mun juttu

Vasten auringon siltaa alkoi tämä viikonloppu

Puun oksat sinistä taivasta vasten kuuluu myös top5 näkymiin

Aurinko laskee hiljalleen, kaunista

Lauantaina sitten otettiin taas suunta jonnekin geokätköjen perässä. On muuten tälläisenä aikanakin mukava ja turvallinen harrastus kun saa olla ulkona eikä muita ihmisiä lähimaillakaan. Tällä kertaa suuntana Orivesi ja siellä kohde jos toinenkin. Aluksi löydettiin itsemme vanhan sahan kupeesta upeista maisemista.

Tää kuva sopis vaikka tauluksi, todella nättiä

Aikamme ajeltuamme kätköjen perässä alkoi tuntua siltä, että vois jonkun nuotiopaikan etsiskellä. Tällä kertaa meillä oli mukana ihan perinteiset makkarat ja kahvinisut vaan. Löydettiin kuitenkin jälleen kerran ihan metsästä tälläinen kiva pikku kota. Tulipaikka kodan sisällä oli kohtuu erikoinen, ihan kuin ois vaan lattialle tuli tällätty. Kiva paikka joskin kota oli aika pimeä kun oven kiinni laittoi. Hyvin kumminkin lämpeni makkarat ja kahvitkin saatiin keiteltyä.

Eilen sitten sain pitkästä aikaa nuorimmaiseni tänne ja samalla reissulla kun käytiin hänet noutamassa niin jatkettiin vielä tuota maakuntamatkailua ja kätköilyä. Koska juniori otettiin kyytiin Alavudelta niin siitä sitten lähdettiin kohti Töysää, Ähtäriä ja lopulta Virtoja. Muutama kätkö saatiinkin päivän saldoksi napattua ja nähtiin monenlaisia paikkoja niiden tiimoilta. Ensinnäkään en ollut koskaan kuullutkaan että Töysässä on tähtitorni. Niin vaan sekin paljastui kätköilyn kautta.

Töysän tähtitorni

Pennalankoski

Ähtärin kotiseutumuseolta

 Monien paikkojen jälkeen etsittiin jälleen interneteistä meille paikka missä ruokailla. Löydettiin jälleen kerran aikalailla metsästä kota, jossa oli oikein mukava lämmitellä. Snack pot ruuat ja makkarat naamariin sekä kahvia päälle niin jo vain jaksoi kotimatkan vielä kätköillä. Eilisen saldo tais olla toistakymmentä hymynaamaa kätkökartalle. On kyllä mukava harrastus joka vie taatusti paikkoihin missä ei tulisi muuten ikuna käytyä. Suosittelen, etenkin kaikille jotka tykkää ulkoilmassa kuljeskella.

Kotona oltiinkin illalla vasta sen verran myöhään, että eipä siinä enää mitään muuta kun iltapalaa ja vähän telkkarin töllöttelyä.

Siinä meidän viikonloppujen aktiviteettia näin karanteeniaikaan. Ihmeen paljon tuolla kaupoissa ja kylillä näkyi ihmisiä liikenteessä suosituksiin nähden. Me oltiin siis turvallisesti omassa autossa vain eikä todellakaan oltu missään kosketuksissa kenenkään muiden kanssa. Sen verran osattiin metsään mennä.

Tsemppiä uuteen viikkoon kaikille.. Yritän ehtiä ajatuksiani jäsennellä tänne vähän enemmänkin tämän viikon aikana. Niin paljon on kyllä kaikenlaista ajatusta lentelemässä.

rakkaudella,
Sartsa