Siinähän se juhannus 2025 sitten sujahti. Miten ihmeessä ollaan jo tässä kohtaa kesää että kesäkuu alkaa olla taputeltu. Jääköhän tämä koko vuosi omiin aikakirjoihin vuotena jolloin en pysynyt missään kohtaa ajan mukana. Minä, joka niin kovin mielelläni eläisin hetkessä huomaan nyt että viikot on ohikiitäviä hetkiä. Miksi näin on? Mikä tässä vuodessa on niin erilaista? En kyllä ymmärrä. Koitetaan nyt kuitenkin malttaa kesän aikana painaa tietoisesti ajatusjarrua edes vähän välillä.
Mutta siis, mennään juhannukseen. Juhannusaatto alkoi meillä samalla tavalla kun kaikki aiemmatkin, Keuruun juhannuskisoilla missä mies oli lähettäjähommissa. 4 tunnin kisapäivän aikana mä ehdin tehdä kolmen kilsan aamulenkin, käydä tekemässä löytöjä kirppikseltä, nauttia katsomossa urheilusuorituksista ja tietenkin käydä syömässä perinteiset kisamakkarat.
Kisojen jälkeen hypättiin samantien autoon ja lähdettiin ajamaan mökille pohjanmaalle. Olin esivalmistellut mukaan jo valmiiksi meloni-feta-minttusalaattia ja tomaatti-mozzarella salaattia ja mies oli savustanut kalan. Aikataulu oli sen verran tiukka että haluttiin selviytyä ruuanlaitosta mahdollisimman nopeaa. Perillä heti grilli kuumaksi ja uudet perunat keittymään. Sen verran viileää oli ettei ulkona syöminen ollut mahdollista joten syötiin sisällä yhdessä mun vanhempien sekä nuorimman ja vanhimman lapseni kanssa. Ai että meillä oli pöytäntäynnä herkkuja.
Mies oli laittanut possun ulkofilepihvit jo edellispäivänä marinoitumaan omatekoiseen marinadiin mikä oli tehnyt ne aivan uskomattoman hyvän makuisiksi. Muita grilliin meneviä oli broilerin rintafileet, maissia ja ruusukaalta sekä tottakai makkaraa. Kuten kuvasta näkyy niin aina pitää grillatussa lihassa olla vähän mustaakin. Heh! Muuta herkkua pöydässä oli uudet perunat voilla ja kesäsipulilla, mun tekemät marinoitu punasipuli ja mummonkurkut sekä erilaiset salaatit ja sillit. Ai että mitä herkkua.
Ruoan ohessa muistettiin käydä nostamassa myös lippu salkoon. Laitoin lippulaulun soimaan kun mies hoiti lipun nostamisen. On siinä aina jotain säväyttävää.
Ruuan jälkeen oli maha niin täynnä että olis voinut vaikka nokosille mennä mutta mitä vielä. Läheisellä mökkikylällä odotti rakkaat tyypit juhannusjuhlien merkeissä.Juomat mukaan ja matkaan. Ilta meni hyvässä seurassa nopeasti ihanassa kesäillassa. Oli kokko ja kaikki.
 |
| Matkalla mökkikylään |
 |
| Kokko paloi kuumasti |
Ollaan aikanaan perheen kanssa oltu tuolla samaisessa lomakylässä ehkä 10 vuotta putkeen. Oli siskon ja veljen perheet samaan aikaan sekä mun vanhemmat. Nyt siellä ovat siis edelleen siskon ja veljen perheet joka juhannus sekä heidän nuorisonsa kaveriporukkaa. Paikka vaatis hiukan hellää hoivaa mutta on ainakin täydellisessä luonnon rauhassa. Tänä vuonna ekaa kertaa tuntui itsestäkin siltä että olis ollut ihana viettää viikko tuolla metsässä missä ei oo kunnon nettiä. Ehkä vielä joskus.
Juhannuspäivä oli sitten iisi. Satoi vettä koko päivän niin se antoi ikäänkuin luvan olla vaan sisällä mökillä ristikoita tehden ja telkkaria katsellen. Illalla vielä hiukan pelailtiin yatzyakin. Ihana rento päivä tekemättä yhtään mitään. Lapset onneksi kävivät mammaa katsomassa niin saatiin viettää aikaa yhdessä. Juhannus oli siis aikalailla täydellinen.
Mä voin varovasti sanoa että tuntuu kuin unet olis hiukan parantuneet nyt juhannuksesta lähtien. Yhtään en osaa sanoa miksi. Oon vaan niin tyytyväinen että edes hetken aikaa saa nauttia siitä ettei aamulla oo aivan kuoleman väsynyt vaan voi herätä hyvissä ajoin ennen kellon soittoa ja aloittaa päivän vähän keveämmällä jalalla. Voi kun tästä vois tulla tapa. Oon mä vähän miettinyt miten paljon vois olla tekemistä sillä että töissä tahti on jo huomattavasti löystynyt ja voi hiukan laskea kierroksia. Jännällä odotan miten kohta alkava loma vaikuttaa muhun. On tulossa upea loma sillä niin paljon kaikkea kivaa on suunnitteilla.
Fiilis on siis kaikenkaikkiaan ollut nyt noususuunnassa., Edes jatkuva sade ei oo mua haitannut kuten ei yleensäkään mun kesää pilaa mikään sää. Kesä on enemmän mielentila. Kropassa tuntuu vielä kuormitukset ja uupumus. Se ei toimi ihan siten kun haluaisin sen toimivan mutta tänään pitkästä aikaa mä kävelin töihin ja se tuntui tosi kivalta. Nyt täytyy vaan antaa loman aikana liikettä kropalle mutta muistaa tehdä se lempeästi. Haaveissa on syksyn tullen olla sen verran voimissani että jaksaisi aloittaa säännöllisemmän liikkumisen. En kuitenkaan pakota itseäni mihinkään ja kuuntelen tosi tarkasti itseäni. Nyt on aika olla itselle armollinen ja helliä mielummin kun repiä yhtään mitään väkisin. Luottavainen mieli että tästä suunta on ylöspäin.
Näissä tunnelmissa on aloiteltu tätä viimiestä lomaviikkoa ennen kesälomaa. Torstaina vipa työpäivä. Uskomatonta että ollaan tässä vaiheessa vihdoin.
rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti