Mies siis jäi mökille viime reissulta ja mä tulin sunnuntaina kotiin. Heti sunnuntaina kun pääsin kotiin mä kävin itseni kanssa keskustelun että asioihin on tultava muutos. Mun on pakko alkaa olla itselleni lempeämpi etten mä luisu lopullisesti synkkään. Päätin nähdä itseäni paremmassa valossa, puhua itselleni nätimmin ja olla kaikinpuolin itseni puolella. Söin hyvän iltapalan, pesin meikit kasvoiltani ja kävin lämpimässä suihkussa ennenkuiin kömmin alasti sänkyyn. Nukahdin lempeisiin ajatuksiin ja nukuinkin kohtuu hyvin.
Lähdin töihin hyvillä fiiliksillä ja ajattelin että pahin on tämän kevään osalta takana päin. Stten kuitenkin huomasin että sietokykyni petti samantien kun huomasin että töitä saikin paiskia edelleen kovalla tahdilla. Oli kaikenlaista odottamatonta ja piti taas jakautua moneksi. Tuli sellainen lamaannus että eikö tämä loppunutkaan. Aina vaanko tahti jatkuukin samanlaisena. Ajattelin etten millään jaksa. Huomasin koko viikon että pää ei todellakaan ollut ihan parhaimmillaan. Piti tsempata kahta kauheammin että sain kaiken tehtyä. Ja tein mokia. Niistä aiheutui lisähommaa. Viikko mein nihkeissä merkeissä niin että koitin vain selviytyä joka päivästä parhaani mukaan. Kotona en jaksanut tehdä mitään. Astianpesukoneen täyttö oli ylivoimaista.
Päivät menivät osapuilleen niin että tulin kotiin. Tein jotain hyvää syötävää, yleensä jonkin sortin hampurilaisen. Katsoin telkkarista jotain hömppää tai pesäpalloa. Hemmottelin itseäni kasvonaamioilla, kynsien lakkaamisella, lämpimillä suihkuilla, kehonhuollolla ja puhumalla itselleni lämpimästi. Annoin itselleni luvan vain olla ja kreätä voimia. Menin sänkyyn ennen yhdeksää joka päivä ja nukuin hyvin. Aamuisin heräsin rauhassa ja menin hyvillä mieln autolla töihin koska tuntui etten jaksa kävellä. En vain jaksanut. Tunnistin itsessäni vahvan väsymyksen merkit ja hyväksyin ne. Yritin ajatella että väkisinkin töissä alkaa kohta jo helpottaa.
Heti viikon aluksi pääsin mukaan työkaverini kirjan julkkareihin. Ensimmäinen kerta mulle moisessa tilaisuudessa ja voi että miten kiva ilta oli. Ostin tietenkin kirjan ja yksi pääni nollauksista oli kyseisen kirjan lukeminen kahden illan aikana. Olin niin onnellinen että kykenin vihdoin yli kahden vuodne tauon jälkeen keksittyä lukemaan. Sitä oon tosi paljon kaivannut. Että saa mennä ihan muuhun maailmaan ja olla hetken ajattelematta tätä hetkeä. Kirja teki tehtävänsä. Olin inspiroitunut. Mä oon kaivannut elämääni kulttuurin kosketusta, aivan ehdottomasti. Oon ennenkin huomannut että saan valtavasti iloa toisten luovuudesta ja se jotenkin lataa mun akkuja kaikkein tehokkaimmin.
Oli kaikesta huolimatta toiveita antava viikko.
rakkaudella,
Sarta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti