Kyllähän voi olla päivät pitkiä kun tietää että ollaan menossa ensin kohti juhannuksen pitkää viikonloppua ja sen jälkeen vipoja työpäiviä ennen lomaa. Samaan yhtälöön kun lisätään se että töissä alkaa ns. oikeat työt olla jo tältä erältä tehty ja vuorossa olisi lähinnä siivoiluja niin voi hitsit että on kiinnostukiikarit kaukana. Millään ei meinaa saada itestään irti että alkais kaappeja penkomaan ja siivoilemaan. Toisaalta, eipä se toimettomanakaan töissä istuminen mistään oo kotoisin joten täytyy huomenna nyt skarpata vielä.
Tänäänkään ei niitä tavarakuormia tullut joita mä odottelen. Syö hiukan luonnetta se että oon luvannut olla paikan päällä joka päivä klo 8-15 siltä varalta että ne saapuvat. Tänäänkin olisin ehdottomasti ottanut pari tuntia noita ylitöitä pois jos olisi ollut mahdollista lähteä jo vaikkapa klo 13. Noh, odotellaan odotellaan.
Se on nyt jollain tapaa näemmä vallalla että joka asia menee vaikeimman kautta. Oon lähetellyt useita sähköposteja erinäisiin suuntiin hoitaakseni jonkun asian pikaisesti pois alta. Paskanmarjat. Joko en oo saanut mitään vastausta tiedusteluihin tai sitten toisessa päässä on osattu auttaa mua aivan yhtä paljon kun mä itteäni. Argh! Jopa lomamökin varaaminen otti tänään niin hietaan kun olla ja voi. Voi niitä ihania aikoja kun voit vaan laittaa sähköpostia ja varata mökin tästä tähän. Nykyään vastaukseksi saat että "voithan käydä kattomassa booking.comista" Juu juu voin, mutta kun jos haluaa jotain spesifiä tietoa niin se jää edelleen hämärän peittoon vaikka kuinka varailee sitä kautta.
Onneksi mulla on töissä vielä yksi työkaveri että voi edes jauhaa sitä itteään päivän ratoksi. Tänään me karattiin hiukan pidemmälle ruokatunnille ja käytiin kirppiksellä keskellä päivää. Tein jopa löytöjäkin siinä ohimennen. Ostin kivat kukkapöksyt kesäksi ja neuletakin töitä varten syksyksi. Nice!
Juhannus on siis ovella. Sehän tarkoittaa sitä että ekat kommentit kesän päättymisestä ja päivien lyhenemisestä on jo luettu naamakirjasta. Sekin tänään risoo enemmän kun jonain toisena päivänä. Mua surettaa näääääin paljon se miten ihmiset edelleen lomailee tai ei lomaile kelien mukaan. Kesä on pilalla jo etukäteen jos on ennustettu vettä ja pohjoistuulta. Koskahan ihmiset huomaa että Pekka Pouta on keksinyt itselleen mielestään varmaan ratkiriemukkaan tavan viihdyttää itseään tekemällä maailmanlopun sääennustuksia. Niissä on aina vakava varoitus jostain tai sitten sanotaan että kannattaa unohtaa koko kesältä auringonotot ja rantapäivät koska kovasti synkältä näyttää syksyyn asti. Läppää katos! Annetaan jokaisen päivän tulla just sellaisena kun se tuloo ja mietitään tekemiset sitä mukaa. Loma on kuitenkin aina sitä aikaa jolloin ei tarvi herätä kelloon eikä edes nousta sängystä jos ei huvita. Siihen ei kelit vaikuta. Ja kuinka sadanlaista tekemistä on kesällä ihan kelistä huolimatta. Älkää nyt hyvät ihmiset pilatko vuoden parasta aikaa murehtimalla sataako vai paistaako.
No joo, tänään oon taas pelileskenä. Mies lähti kisoihin ammuskelemaan juoksijoita matkaan ja on siellä iltamyöhään. Ihan kiva. Mä aion syödä hyvin, ehkä ottaa tässä pikku nokoset ja illan kattoa pesäpalloa taas ruudusta. Siitä on tullut tämän kesän juttu. Lähes joka päivä kattellaan joku peli. Toivon kovasti että ehtisin kesän mittaan edes yhteen livepeliinkin.
Ai jaa, viime yön unipäivitys meinas jäädä tekemättä. Illalla taas kävin lämpimässä suihkussa ja hivuttauduin alasti peittojen alle. Unen tuloa sain nytkin hetkisen odotella mutta ei niin pahasti kun parina edeltävänä yönä. Nukuin kohtuu hyvin sillä katoin eka kerran kelloa vasta neljän jälkeen kun ennen kymmentä aloin nukkumaan. Kuuden pintaan mä sitten nousin ylös kun tiesin etten enää saa unenpäästä kiinni. Olo ei tuntunut mitenkään ylivoimaisen raskaalta ja ajattelin jo että nythän mä lähdenkin kävellen töihin ja hiukan pidemmän kautta jopa. Mitä vielä, alkoikin sataa joten laittelin kaverille viestiä että hiljennähän sittenkin meidän kohdalla kuuteenkymppiin niin hyppään kyytiin. Mutta se tunne siitä että ois ollut kiva kävellä oli mulle superkiva juttu. Ehkä unet on palauttaneet paremmin ja josko oltais vieläkin parempia aikoja kohti menossa asian suhteen.
Fiilis alkaa olla vahvasti siis lomatunnelmainen. Silti tuntuu uskomattomalta että ihan kohta mä saan olla kokonaisen kuukauden pois tuolta kustannuspaikalta ja olla ajattelematta mitään työhön liittyvää. Mä niin tarviin sitä. Ja siihen iloon ei vaikuta pätkän vertaa vaikka satais joka päivä, aion nauttia täysillä.
Näillä mietteillä tätä keskiviikkoa!
 |
| Olipa kerran töissä pyjamapäivä |
rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti