Mä oon aikalailla ex tempore tyyppi ja mut saa helposti ylipuhuttua mukaan lähes mihin vaan. Aina mä en tarvi edes kaveria näihin mun tempauksiin jollainen tapahtui lauantaina. Aki lähti viettämään päivää työporukalla ja mietin että mitähän sitä itse keksis. Päätinpä lähteä ajelemaan kohti Jämsää ajatuksena käydä vaikka vähän shoppailemassa ja kattelemassa Himoksen meininkejä. Matkalla sain kuitenkin kuningasajatuksen että mitäs jos hyppäiskin junaan ja lähtis piipahtamaan Tampereella. Mielessä oli museokeskus Vapriikki. Tein syntiä ja googletin matkalla junien aikatauluja huomatakseni että juurikin vajaan puolen tunnin päästä lähtisi juna. Lippua ei tietty ollut enkä ehtinyt pysähtyä sitä kännykällä tilailemaan joten päädyin siihen, että kokeilen ajaa suoraan asemalle ja mikäli ehtisin junaan niin kysyisin konnarilta voisinko ostaa lipun junasta. Näin tein, ehdin junaan joka olikin kuulemma lähes viimeistä paikkaa myöten täynnä. Kävelin ravintolavaunuun, ostin siiderin ja asetuin fiilistelemään tunnelmia. Hetkisen kun siinä seisoskelin niin vapautui istumapaikkakin joten tunnin junamatka meni rattoisasti.
Mä tykkään Tampereella tästä Finlaysonin ja Tampellan alueesta. Jostain syystä tommonen rakennuskanta joka henkii mennyttä aikaa vetoaa muhun erityisesti.
En ollut koskaan aiemmin ollut Vapriikissa elikkäs TÄÄLLÄ ja olin jo kauemman aikaa ajatellut meneväni. Itse asiassa oli tarkoitus Villen kanssa lomalla sinne mennä mutta tuo sairastuminen muutti nekin kuviot. Vapriikissa on siis monta erilaista museota saman katon alla enkä yhtään ihmettele että se valittiin A.W.Yrjänän toimesta tämän vuoden Vuoden Museoksi.
Mä aloitin kierrokseni Kadonneet kaunottaret nimisestä näyttelystä missä muisteltiin vanhaa Tamperetta. Sen kauniita rakennuksia ja menneen ajan yritystoimintaa. Rakennuksia jotka ovat enää muisto vaan. Mua nämä vanhat kuvat puhutteli aika monellakin tasolla. Alla yksi esimerkki kuvasta johon olisin halunnut hypätä sisään.
Alapuolella kuva vanhan apteekin ovesta. Hetken mä mielikuvittelin millaista liikennettä noiden ovien kautta onkaan kulkenut ja mitä kaikkea nämä ovet onkaan nähneet ja kuulleet.
Toisena kohteena mä päätin lähteä vanhaan Birckalaan ja viikinkiaikaan. Alla olevan kuvan viikinkisoturi mua vähän huvitti kun on niin kypärä silmillä että tokkopa sieltä juurikaan mitään ois nähnyt :D Melko pikavauhtia mä tän viikinkiajan kahlasin läpi, vaikka tietoa olis ollut saatavilla enemmänkin. Tuumin, että joskus jos meen vaikka Villen kans käymään tuola niin tutkitaan sitten enemmän.
Postimuseo oli kans mielenkiintonen. On se vaan kuulkaa kustin polkeminenkin muuttunut aikojen saatossa aika lailla. Alla olevassa kuvassa on muuten eka postimobiili. Tyyliä ei ainakaan puutu!!
No entäpäs nämä postinkantajan varusteet sitten?? Olis se tänä päivänä näky, kun postihenkilöllä olis pyssy mukana. Ihan varmuuden vuoksi vaan...
Postimuseon ylätasanteelta löytyi pala meikäläisenkin historiaa. Nostalgian siivet lepattivat oikein kunnolla kun näihin punk aiheisiin kirjoituksiin ja esineisiin uppoutui. Yläasteen aikana oli mullakin, niin monen muun teinin tapaan, punkaikani. Monta tuttua, jo unholaan jäänyttä, nimeä tuli vastaan. Ja se tietty asenne mikä noissa porukoissa oli kun Latosaaressa aikanaan punkkareita kohtuupaljon seurailtiin.. Voi kuinka monenlaista muutakin aiheeseen liittyvää tapahtumaa ja asiaa pyöri mielessä. Oi niitä aikoja!!
Jääkiekkomuseossakin piti tottakai piipahtaa. Jostain syystä mulla vaan alkoi tässä kohtaa tulla jotenkin kummallisesti huono olo. Sydän hakkas miljoonaa ja ihan kun olis ahdistanut vähäsen. Piti oikein vähän rauhoitella pulssiaan ja siksipä tämä kohde jäi vähän pintapuoliselle tutkimiselle. Mutta tottakai parhaat bongailtiin päältä. Kuten alla olevassa kuvassa oleva mm pysti. 95 NEVÖFÖGET, sanoo Jutikin :D
On nää aidot pelipaidat vaan ihan jäätävän isokokoisia. Huhhuh!!
Olotilastani johtuen kivimuseo jäi ihan vaan paikaksi jonka läpi kävelin. Tarvii ens kerralla keskittyä siihenkin paremmin. Luonnontieteellinen museo jäi myös vähän vähälle tutkimiselle, mutta siitäkin ajattelin että kun meen Villen kanssa niin onpa itellekin jotain uutuudenviehätystä.
Mennessäni mä olin ostanut lipun 18 aikaan lähtevään junaan. Ajatuksena mulla oli museokierroksen jälkeen käydä hyvin syömässä ja shoppailla hiukkasen. Päätin kuitenkin käydä asemalla kysymässä voisinko vaihtaa lipun jo aikaisempaan junaan sillä olotila ei ollut paras mahdollinen. Vaihto onnistui joten 15 aikaan sitten jo hyppäsin junaan ja kotimatkalle. Sitä ennen kävin kuitenkin asemalla kahvilla ja välipalalla.
Junassa mun olo huononi hetkellisesti niin, että pelkäsin jo tovin että saan jonkun sydänkohtauksen. Koitin rauhoitella oloani laittamalla silmät kiinni ja hengittelemällä rauhallisesti. En tiedä johtuuko tuo nyt sitten verenpaineista vai mistä mutta kamalalta tuntuu tommonen olo. Tunnin junamatkan aikana noin puolenvälin kohdalla olo helpotti kun taikaiskusta ja ajellessani kotiin päätin kumminkin hemmotella itteäni vielä hyvällä ruualla ja kävin vanhassa luottopaikassani Vilppulan satamaravintolassa syömässä hyvän annoksen vuohenjuustobroileria.
Sitten olikin kiva tulla kotiin, laittaa jalkakylpy valmiiksi ja ottaa iisisti. Tein vielä kasvohoidon oikein perusteellisesti ja hemmottelin muutenkin itteäni. Ihanan raukea olo oli sitten suihkun jälkeen ja niinpä mä sitten nukahdinkin sängylle telkkarin ääreen hyvissä ajoin. Oli kaikesta huolimatta ihanaa ottaa aikaa ihan vaan ittelle.
Että suosittelen tekemään joskus tämmösiä hetken mielijohteesta juttuja. Usein ne on niitä parhaita!!
rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti