sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

VIIKKO KASVOHALVAUSTA TAKANA

Tämä viikonloppu on mennyt taas kisakatsomossa. Jyväskylässä, kuten aika usein.


Sm otteluita mennään eikä tällä kertaa oo tarjolla mitään valtavaa tulosmässäystä. Mä kuitenkin olin ja oon edelleen sitä mieltä että mielummin kulutan aikaani täällä katsomossa kun kotona yksin neljän seinän sisällä. Etenkin tässä tilanteessa, tämän naamatauluni kanssa. Kotona mä seisoisin koko ajan peilin edessä vääntelemässä naamaani epätoivon vallassa.. Odottaen jotain pientä uutta liikettä suuntaan tai toiseen.. Ja tuskastunut kun ei mitään tapahdu. Parempi näin.... Niin tai...

Parempi ainakin henkisesti mutta fyysisesti tässä on aikalailla tekemistä tämän kylmyyden kanssa. Yhtään ei saa päästää päätään kylmenemään. Heti tuntuu sellanen jännä kun puutumisen fiilis koko päänahassa. Täälä mä siis istun sisällä, pipo päässä ja huivi tiukasti kaulassa. Näin mä pärjään ihan hyvin. Typerältä toki näytän, mutta keski-ikäinen menee nyt vaan terveys edellä :) Pikkasen tuosta kuvasta ehkä huomaa tuon sairaan silmän tilanteen mutta eipä sitä sivulliset nyt niin näköjään huomaa. Etenkin jos peitän suuni puolihuolimattomasti joko huivilla tai kädellä.

Oikeestaan tällä hetkellä en tiedä kumpi mua enemmän haittaa. Silmän sumentuminen tuon jatkuvan vuotamisen takia vai tuo suun tilanne kun en pysty hymyilemään. Hymystä on tullut irvistys. Mutta vaikka oonkin kuinka malttamaton niin mä kumminkin oon tosi luottavainen siihen että mä paranen kyllä.

Se tuntuu erityisen hyvältä että Aki ei piittaa tästä "vammasta" oikeastaan mitään vaan on kun ennenkin. Taitaa olla ajatuksena jo hassu se, että jotenkin häpeis kulkea mun seurassa missään, mutta kyllä sellainenkin  on mielessä käyny. Jos nyt ei näin aikuisina kuitenkaan enää moisia.

Mulla on kortisonikuuria jäljellä vielä 3 päivää ja juurikaan mitään sivuoireita ei oo tullu. Ei oo menny unet enkä oo piristynytkään. Vähän tuntuu että ehkä hormoneihin on vaikuttanut mutta toisaalta nekin saattaa heitellä luontaisen kierron takia. Mene ja tiedä. Yhtenä iltana mä hikoilin aika lailla mutta sekin meni nopeasti ohi. Nyt jo on menossa siis laskeva annostus. Mä selviän!!

Näillä fiiliksillä mietin hiukan huomista töihin menoa, tällä hetkellä mieli on etten vielä menisi...

Rakkaudella, 
Sartsa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti