Eilinen päivä meni taas vähän epävarmoissa fiiliksissä. Olotila oli sellainen, että välillä huimasi enemmän ja välillä vähemmän. Koko päivän ajan kumminkin oli jonkinlaisia tuntemuksia päässä ja kropassa. Pään alueella tuntui pistelyä siellä sun täällä. Välillä piti heittää pitkälleen kun huimaus kävi turhankin ikäväksi. Kyllähän moinen huolestuttaa, välillä vähän jopa pelottaakin. Sitten kun otat koneen esille ja uppoudut etsimään vastauksia mieltä askarruttaviin juttuihin googlesta niin ei voi olla tuloksena muuta kun vainoharhaa. Mä olin jo ihan varma, että mulla on aivoinfarkti tulossa tai jotain muuta vakavaa. Kuitenkin yritin tiedostaa esimerkiksi sen, että mulla oli niskatkin todella jumissa joten huimaukset saattoi hyvin johtua siitäkin. Tai sitten vaan kuulua toipumisprosessiin. Raitis ilma tuntui joka tapauksessa hyvältä, sen vähän mitä mä koitin tuossa terassilla seisoskella.
Iltapäivällä tuntui edellä mainittujen oireiden lisäksi myös se, että sokerit taas heittää. Ruuan jälkeen päätinkin lähteä hetkeksi ulos saamaan raitista ilmaa, että näkisin mitä se tekee olotilalle. Sain sitten sellaisen päähänpiston että koska terveyskeskus/ensiapu on tuossa ihan naapurissa niin voinhan mä käydä siellä luukulta kysymässä näistä oireistani että onko tässä nyt syytä huoleen vai ei. Niin sitten tein, ja se olikin paras idea aikoihin.
Luukulla oli oikein mukava hoitsu jolta mä vihdoin sain neuvoja ja ohjeita tämän toipumiseni suhteen. Sain kuulla, että nämä pään tuntemukset puutumisineen ja pistelyineen kuuluu toipumiseen. Kasvohalvaus johtuu alunperin siitä, että hermot on tavallaan puutuneet joten kun parantumista alkaa tapahtua niin tuntuu juurikin tuollaista pistelyn tyyppistä. Huimauksetkin kuuluu asiaan ja mua muistutettiinkin että toipuminen saattaa ottaa kuukausiakin. Ohjeiksi sain että pitää muistaa levätä paljon eikä saa tehdä mitään raskasta. Mattoja mun on nyt turha kuvitella vieväni ulos mutta esim. imuroida saan kyllä. Liikunnan suhteen sain luvan tehdä normaalisti kävelylenkkejä mutta ei juoksemista tai hyppimistä. Uiminen on vähän siinä ja siinä vielä tämän silmän takia. Kuitenkin siihenkin sain vihreää valoa niin, että kunhan laitan tippoja ennen uimista, sitten huuhtelen hyvin silmän jälkeenpäin ja laitan vielä tippoja päälle. Kuitenkin varoitettiin, että yksin ei kannata mennä tai ainakin pitää sanoa uinninvalvojalle että mulla on tällänen toipuminen päällä. Kait se sitten on tämä huimaaminen sen verran arvaamatonta.
Tämän lisäksi mä vielä kysyin tuon kortisonin osalta että miten se nyt oikeasti on, että voiko tämmönen 10pv kuuri aiheuttaa oireita. Vastaukseksi sain erittäin pontevasti, että sehän laittaa koko elimistön ihan sekaisin. Aha, just!! Sain kuulla suoraan ammattilaisen suusta, että se kohottaa verenpainetta sekä sokereita ja aiheuttaa huimaamista sun muita lukuisia haittoja. Lääkkeen poistuminen elimistöstä kestää kuulemma ainakin viikon verran siitä kun kuuri loppuu. Sekin oli tähän kohtaan pelkästään huojentava tieto, niin ärsyttäviä kun nuo kaikki oireet sitten onkin.
Muita käytännön ohjeita mä sain suojata naama koko lopputalven ajan hyvin. Käyttää aurinkolaseja sekä kevätauringon varalta että valkoisen hangen kirkkautta ja tuulta vastaan. Ai niin, ja elää ihan normaalia elämää. Silmätippoja olisi myös hyvä käyttää säännöllisesti aamuin illoin eikä vaan tarvittaessa.
Kyllä mä tämän käynnin perusteella oon vielä enemmän kriittinen noiden lääkäreiden suhteen. Mä oon nyt kahdella eri lääkärillä käynyt tämän halvauksen tiimoilta ja kummaltakaan en oo saanut kunnon ohjeita asian suhteen. Ne tiedonmuruset mitä oon saanut on olleet sellasia mitä oon itte tajunnut kysyä. Erittäin tärkeää olis lääkärien huomauttaa vaikkapa siitä, että halvaus saattaa pahentua vielä kolmen eka päivän aikana ja muistuttaa tuosta toipumisesta, että se todellakin saattaa ottaa aikaa kuukausia. Ja jokatapauksessa puhutaan viikoista ennenkun toipuminen etenee. Tässäkin kohtaa siis ihana ammattitaitoinen hoitaja teki lääkärien työt mennentullen. ARVOSTAN!
Noh, tuon käynnin jälkeen mä en oo enää tarkkaillut itteäni niin tarkasti vaan voin olla paljon paremmalla, ja huojentuneemmalla, fiiliksellä. Kiitos tämän ihanan hoitajan <3
Halvauksen suhteen tilanne on se, että tänä aamuna huomaan suun seudulla taas pientä tipuaskelta eteenpäin. Ei oo enää paljosta kiinni ettenkö voisi viheltää. Irvistää pystyn jo koko suun alueella, mikä on iso harppaus alkutilanteeseen jolloin huuli oli kun Elviksellä :D Ja sitten, ihan äsken mä huomasin että pystyn jo laittaa tuon sairaan silmän pelkästään kiinni. Se on kans aika iso harppaus eteenpäin. Uskomatonta, sillä just eilen sanoin äitille puhelimessa että toipuminen on joksikin aikaa tuntunut pysähtyvän.
Tänään on hyvä fiilis kaikesta edellä mainitusta. Ja siitä että on perjantai. Pitkästä aikaa myös viikonloppuun ei oo suunnitelmia synttäreillä piipahtamista lukuunottamatta. Tuntuu kivalta, siitäkin huolimatta että taas viime yönä mä nukuin erittäin huonosti ja tämä aamu on kulunut jumiutunutta ruotoa suoristellen ja venytellen. Mitäs me keski-ikäiset muutakaan :D
Ihanaa viikonlopun alkua sinä siellä.
rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti