Havahduin yhtä äkkiä kolmen aikaan siihen, että on vähän nälkä. Ei hirveesti ja tarkoitus olikin mennä syömään vasta myöhemmin mutta menin sitten kumminkin jo tuossa vaiheessa. Ja todella hyvä niin sillä meinasi käydä huonosti. Siinä kun seisoin kassajonossa että pääsen maksamaan lounasruokani niin alkoi yllättäen tulla ihan todella huono olo. Kädet tärisi ja sydän hakkas ihan älyttömästi. Tuli tunne, että nyt äkkiä ruokaa naamaan niinkun olis jo. Siinä vaiheessa kun otin lautasen käteen niin käsien tärinä ja huimaus oli sitä luokkaa että oli tosi vaikea saada otettua esim salaattia niillä pihdeillä. Kun pääsin pöytään niin pakokauhumainen olotila alkoi vallata ja aloin mättää ruokaa suuhun sellaisella eläimellisellä raivolla että voin vaan näin jälkikäteen kuvitella miltä mä oon mahtanut näyttää ulospäin. Sielä nyt kuitenkin oli muitakin kun vaan minä. Koitin siinä kauhoa ruokaa ja laittaa leipää suuhun mutta silti oli sellanen paniikin omainen fiilis että kohta mä pyörryn. Join pikapikaa pari lasia omenamehua. Siihen siis kaatui herkkulakko, sillä mähän en oo lakon aikana juonu limsoja enkä sokerisia mehuja. Nyt oli ihan pakko. Hotkin pikavauhtia sen lautasellisen ruokaa mutta silti oli tunne, että tarvii jotain tosi makeaa ja että on pakko päästä liikkeelle. Se olo tuntui ihan hirveältä. Ostin sitten edelleen tärisevin käsin mokkasuukon ja poistin sen kääreen vapisevin käsin ihan niinkun joku narkkari annoksensa äärellä. Ainoana ajatuksena että äkkiä tämä sisuksiin. Sitten takki päälle ja raittiiseen ilmaan. Jalat ei siinä vaiheessa enää tuntuneet mitenkään heikottavilta mutta sydän löi edelleen ja olo oli sellanen paniikinomainen. Rauhoitin kumminkin sielä ulkona itteni ja keskityin hengittämään raitista ilmaa oikein rauhallisesti pitkin hengenvedoin. Niin alkoi pikkasen olo helpotta. Ainakin tuntui että akuutein vaihe oli selätetty. Menin takaisin kisapaikalle ja ostin kanttiinista pikkusen jaffapullon. Nyt oli lakot enää ihan viimeisenä mielessä kun oli tosi kyseessä. Istuskelin siinä hetkisen eteisessä ja join sen limsan aika nopsaa. Heikottava olotila sitten pikkasen palasi ja oli pakko jälleen käveleskellä edestakaisin.
Yritin mennä olon hiukan helpotettua katsomopaikalleni kun tuumin että siinä vois rauhassa huilia mutta ei onnistunut istua ollenkaan sillä tuli tunne, että huimaus tulee takaisin ja mietin vaan miten noloa on jos katsomosta mua joudutaan hakea ensiapuihmisten toimesta. Että mielummin sitten jostain sieltä eteisen puolelta. Siinä vaiheessa nimittäin ihan oikeasti kartoitin mitä vaihtoehtoja mulla on. Onko kisapaikalla ensiapujoukkoja? Joudunko soittaa itelleni apua? Pitääkö pyytää Akia viemään mut päivystykseen kun siinä sattui olemaan juoksuissa taukoa. Ihan pienen sekunnin kävi sekin ajatus mielessä, että pitääkö kysyä Akilta voisko se lähteä kesken kisojen kotiin mutta sen hylkäsin ihan samantien. Siinä kun jälleen sitten jouduin mennä ulos raittiiseen hengittelemään niin laitoin Akille viestiä että tulisi käymään ulkona, sillä halusin jutella vaihtoehdoista mitä tehdä jos olo vielä pahenee. Kisoja oli tuossa vaiheessa vielä pari tuntia jäljellä. Sovittiin sitten että mä pysyn siinä ihmisten ilmoilla enkä mene esim yksin autoon istumaan jos jotain sattuukin. Pyysin vaan Akia että jos sukkelaan sitten päästäis lähtemään kun kisat loppuu.
Siinä sitten huomasin, että olotila alkoikin yllättäen hellittää eikä enää sydän tykyttänyt eikä huimannutkaan. Kävin hakemassa tavarat katsomosta että vien ne autoon samalla kun käyn lataamassa varmuuden vuoksi puhelinta, sillä akkukin oli tietty tyhjenemässä siinä rytäkässä. Oli ihana tunne kun huomasi olon parantuneen. Laitoin Akille viestin että kaikki hyvin ja että hoitakoon rauhassa pestinsä loppuun. Mä soitin tässä vaiheessa sitten Villelle, vaikka nyt tiedänkin suunnilleen mitkä on oireet matalissa sokereissa mutta halusin vielä tarkentaa että oliko mun kaikki tuntemuksen juurikin sokereista johtuvaa. Yllättäen Ville luetteli ihan kaikki samat oireet mitä mulla oli ollut. Jopa vielä sen, että vessassa täytyy käydä tosi usein. Samoin kun sen, ettei ne oireet häviä heti kun saa jotain syötävää ja toisaalta että tulee tunne, että pitäis mennä huilimaan.
Loppuaika menikin sitten ihan ongelmitta. Pillimehun ostin hidasta siemailua varten vielä vähän kun hätävarjelun liioitteluksi. Mutta kylläpä säikäytti moinen kohtaus!!! En halua kokea sellaista enää. Toki siinä sitten huomasin että mulla oli tullut 8 tunnin tauko syömisten välillä joten ei ihme että pisti vähän tärisemään.
Päädyin sitten siihen, etten tänään lähtenyt töihin. Edes nenääni näyttämään. Ilmoitin illalla pomolle mikä on tilanne ja sain kyllä hyvän mielen siitä ettei tätäkään asiaa vähätelty. Sain niin ihanan palautteenkin pomolta että saa ainakin stressittömästi jäädä hoitamaan ittensä kuntoon.
Tänä aamuna sitten piipahdin lääkärissä, ikäänkun konsultoimassa tämän työkykyni tiimoilta että koska mun nyt on järkevää sinne töihin mennä. Sain tämän viikon sairaslomaa. Huimaukset sun muut kuulemma johtuu mitä todennäköisimmin lääkkeestä vaikuttamalla esim verenpaineeseen. Mitään syytä huoleen ei oo kuulemma sen perusteella, että se lääkäri teki mulle erilaisia testejä jolla sitä huimauksen tasoa ja tyyppiä selvitettiin. Kyse on ikäänkun hyvälaatuisesta asentohuimauksesta ja näiden oireiden pitäis hävitä kun lääkekuuri loppuu. Sehän loppuu siis ylihuomenna. Siksi onkin ihan kiva että sain koko viikon lepoaikaa niin näen mitä tapahtuu kun kuuri loppuu.
Mutta kyllä mä muihinkin toimenpiteisiin tässä päätin ryhtyä saadakseni olotilani jälleen kuntoon. Luin internetin ihmemaasta että kalium vaikuttaa verenpaineeseen alentavasti. Siis että kaliumia kannattaa ruuasta hankkia tarvittavat määrät niin se on omiaan pitämään verenpaineet hyvällä tolalla. Ja kun vielä luin senkin, että kortisoni alentaa elimistön kaliumin määrää niin summa summarum minähän kävin kaupasta hakemassa kaikkea sellaista syötävää mistä saan kalium varastoja kropassani täydennettyä. Tämä viikko on nyt itsensä hoitamisen ja levon viikko. Mä haluan jo jättää tämän sairastelun taakseni!! Päästä liikkumaan...Voida hyvin...
 |
| Tässä osa...banaani, avokado, sitruuna... Taustalla oleva perunakin on hyvä kuten vihannekset myös |
Yhden banaanin söin sellaisenaan heti kun kotiin pääsin. 2 banaania olis hyvä syödä päivittäin. Onnistuu!
 |
| Tekaisin smoothien..... |
 |
| Kaliumin kajahdus!! |
Lisäksi sain vielä tietooni saatettua että verenpaineen kannalta pari palaa tummaa suklaata joka päivä on oikein hyvä. Siis ostin sitäkin ja jo yhden palan nautinkin.
Siinä on vähän muutakin rekvisiittaa tämän kotihoidon varrelle. Lehti ihan vaan huvitukseksi ja ajankuluksi, suklaa siis sydämelle ja hainpa vihdoin nuo silmätipatkin niin sais tuon silmän kuntoon. Ja sitten vaan paljon lepoa!!
Kyllä tämä tästä taas iloksi muuttuu. Terveys on kyllä todella tärkeä juttu!!
rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti