Ensimmäinen asia joka silloin vuosia sitten, pahimman romahtamisen aikaan, haluttiin hoitaa kuntoon oli nimenomaan unettomuus. Sain heti kättelyssä nukahtamislääkkeet ja sairaslomaa nimenomaan hoitaakseni unettomuus asiaa. Jostain syystä nukahtamislääkkeet ei oo koskaan tehonneet mulla, ainakaan siinä annostuksessa millä niitä on määrätty, enkä oo uskaltanut kyllä sitten omin päin enempääkään ottaa. Koittanut siis pärjäillä luomumenetelmin niin, että kun on sairaslomaa ollut niin oon vaan mennyt pötkölleen ja niin se uni on tullut. Hetken on taas ollut sitten kevyempää mutta aina nuo huonolaatuiset yöunet on palanneet. Oon nukkunut siis vuosikaudet huonosti riippumatta siitä, onko ollut jotain erityistä huolta ja murhetta. Sitäkin kun on ollut, niin sehän on toki tarkoittanut sitten lähes kokonaan unettomia öitä tai ainakin parin tunnin risaista yöunta minkä päälle on vaan pitänyt sitten lähteä töihin suoriutumaan. On ollut aikoja että töitten lisäksi musta ei oo ollut yhtään mihinkään. 8 tunnin työpäivän läpivieminen unitaakka hartioilla vie kyllä ylettömästi voimia. Sen oon kuitenkin aina saanut tehtyä. Seurauksena että kotona kaikki kaatuu päälle. Etenkin fyysisesti kun ei jaksa tarttua mihinkään mutta monesti myös henkisesti. Erityisesti niinä pahimpina aikoina kun kaikki oli harmaan eri sävyistä massaa.
Vaikea edes sanoa kuinka kauan mun yöunet on ollut tätä mitä ne edelleen tuppaa olemaan. Ainakin tuntuma on niin, että nukun noin 6 tuntia kaikkineen monessa pikku pätkässä. Heräilen jatkuvasti ja joskus oon kattonut kelloa vähintään kerraan joka tunnille. Ja jokainenhan tietää ylipäänsä mitä siitä seuraa kun katot yöllä kelloa. Enää saa nukkua vaan näin ja näin kauan. Ja sitten ei uni tuu enää ollenkaan. Muistan viime vuoden puolelta tasan 2 aamua kun oon herännyt niin että mua ei oikeesti nukuttanut lähes ollenkaan aamulla. Se olotila oli aivan mahtava!! Tuntui, kun yön aikana olis saanut voimaa koko kroppaan niin, että jos maailmassa olis ollu kahva niin olisin nostanut sen ilmaan. Voimaannuttaminen kait niitten yöunien tarkoitus oliskin. Mä en vaan valitettavasti tiedä mitä se tarkoittaa. Miten ihanaa sitä oliskaan touhuta kaikenlaista päivän mittaan kun ei tarviisi ponnistella niin mahdottomasti.
Syy miksi mulla nämä unet tuli mieleen on se, että nyt eilen ja tänään mä oon herännyt jo ennen kellon herätystä. Ollaan menty illalla niin ajoissa nukkumaan, että on saanut vähintään 8 tunnin yöunet alle ja jostain kumman syystä mä oon myös nukkunut niin hyvin että vaan kerran oon käynyt vessassa joskus tuossa aamun tunteina. En siis oo kattonut edes kelloa silloinkaan. Oli vaan jo siinä vaiheessa sellanen olo, että jos nyt pitäis nousta tähän päivään niin ei haittaisi mitään. Pieni torkahdus sitten tais vielä tapahtua, mutta herättiin kumminkin MOLEMMAT jo ennenkun kello soi. Mukavaa, että Akikin saa nyt kunnon yöunia parin vähän hektisemmän viikon jälkeen.
Eilen mä päädyin nukkumaan kahdet päikkärit ja ajattelin fiilisten mukaan tehdä niin tänäänkin. Nimittäin hyvien unien puute saattaa kyllä vaikuttaa mitä suuremmissa määrin noihin verenpainearvoihinkin. Koitetaan nyt kerrankin ottaa sairaslomasta kaikki ittelle ja hoitaa kroppaa kuntoon.
Mielen virkistykseksi tuumin lähteä tänään käymään kirpparilla, tuolla Amandan aarteissa, jossa riittää kattelemista. Saa vähän katella muutakin kun näitä kotiseiniä vaihteeksi. Ja jos ei tuule niin paljon kun eilen niin tarkoitus olisi hipsiä pikku kävelylle. Eilen en sitten kauppaa pidemmälle mennytkään kun tuuli otti vasten niin kovasti. Arkailen tuota naamaani vieläkin.
Tämän päivän aamu näyttää ainakin enteilevän ihanaa päivää. Kevät <3
rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti