PÄÄSIÄINEN POHJANMAALLA KOHTEINA LAPUA,KAUHAVA,YLISTARO,ISOKYRÖ,VAASA JA SEINÄJOKI

Oman päänsisäisen maailmani tutkailusta lähdettiin sujuvasti pääsiäisen pyhien viettoon. Vallitseva tunne alavireisyyden lisäksi oli väsymys sillä olin nukkunut tosi huonosti jo muutaman yön. Tai liekö sitten alavirekin johtuvainen tuosta väsystä. Normaaleihin retkiviikonloppuihin poikkeuksen teki se, että päätettiin vaihtaa reviiriä hiukan tuonne tutkimattomammille seuduille. Tai sinänsä hauskasti sanottu että tutkimattomammille sillä itse asiassa me lähdettiin nimenomaan mun kotiseuduille pohjanmaalle. Kattelemaan mitä sillä olisi tälläisille reissu repeille tarjota. Alkaa nimittäin tämä viikonloppuretkeily olla siinä pisteessä, että täältä kotoa käsin on lähdettävä jo yli 150 kilsan päähän jos tahtoo uusia maastoja löytää. Nyt pitää huomioida kuitenkin se, että mihinkään kansallispuistoihin tai muihin yleisiin retkikohteisiin me ei olla haluttu mennä just tämän ihmisten välttelyn takia. On ollut mukavampi etsiä vaikkapa tulipaikkoja ihan jostain metsäautoteitten varsilta missä ruuhkan vaara ei olisi niin ilmeinen.

Alakuloinen fiilis seuranani siis siirryttiin uusiin ympyröihin heti torstaina töiden jälkeen. Me oltiin pakattu tavarat jo keskiviikko iltana valmiiksi joten torstaina kun töistä tulin niin pikku välipalan jälkeen alettiin pakata autoa. Voi himskatti sitä tavaramäärää kun oltiin pariksi yöksi lähdössä pois mutta mukaan tarvi kuitenkin ottaa vermeet yökyläilyn lisäksi myös päiväretkeilyä varten. Aloin siinä pakatessani jo miettiä että miten ihmeessä tavarat on aikanaan mahtunut autoon silloin kun lapset on olleet pieniä. Mukana on kuitenkin ollut jopa rattaat jotka on vieneet ison tilan. Noh, tälläkin kertaa takapenkki oli tupaten täynnä tavaraa kun auton nokka kääntyi kohti pohjanmaan lakeuksia. Yövyttiin mun vanhempien luona ja oltiin sovittu jo etukäteen että perillä ollaan vasta myöhään sillä tarkoitus oli kierrellä muutamat geokätköt myös matkan varrella. Kuten sitten tehtiinkin. Samalla matka tarjosi meikäläisen orastavalle lintubongarin harrastukselle sopivaa boostia ja näytti tosi nättejä paikkoja joihin ei olisi taas tullut eksyttyä ilman tuota kätköilyharrastusta. Perillä majapaikassa oltiinkin sitten vasta ilta yhdeksän jälkeen. Tavaroitten purkamisen jälkeen vaihdettiin säännöksiä noudattaen muutama sana mun vanhempien kanssa ulkona lähikontaktia vältellen.

Perjantaina heräsin aamulla joutsenen ääntelyyn joella. Olipa ihana nostaa rullaverho ylös kun aurinko yritti kovati paistella ja jokimaisena näytti niin nätiltä ja rauhalliselta. Ei ollut kiire minnekään sillä tällä kertaa kun ei kenenkään luona voinut kyläillä niin meillä ei ollut luotuna minkäänlaista aikataulutusta tälle reissulla. Se tuntui ihanalta. Aamupala syötiin ihan rauhassa ja samalla mietittiin mitä me haluttais päivän aikana tehdä. Geokätköilläänkö pelkästään vai halutaanko bongailla lintuja tai löytää jokin retkireitti. Päädyttiin sitten lähtemään vain sinne minne nenä näyttää ja ainakin ensin kätköjen perässä. Lapuan alajoella toki halusin käväistä, sillä olin kuullut että siellä on kovasti lintuja mitä bongailla. Lapua siis otettiin haltuun kätköjen avulla. Aki ei ollut koskaan käynyt esim. Simpiön vuorella joten nyt sitten tutkittiin sitäkin muutamasta eri suunnasta.

Maisema vuoren huipulta..kuva ei kerro miten kauas tuolta todellisuudessa näki

Vuoren alla olevaa metsää...jotenkin satumaista

Välillä piipahdettiin viemässä trullinamuja mun siskon ja veljen lapsille. Kun ei nyt onnistunut virpominen niin täti hoiti homman sitten vähän etänä viemällä karkit oven suusta tai laittamalla postilaatikkoon. Sitten taas matka saattoi jatkua.

Kun kerran lakeuden laidalla ajeltiin niin pitihän se käydä oikein vangitsemassa kuvaankin.

Kankaan kylältä

 Matkamme siis johti Lapualta Kauhavalle ja sieltä Kortesjärven kautta pieniä teitä maalaismaisemaa ihastellen takaisin majapaikkaan Lakaluomalle. Monia uusia paikkoja tuli itsellekin koluttua ja nähtyä kyllä sitä kuuluisaa aakeeta laakeeta. Onhan se vaikuttava näky, mutta jostain syystä niin pohjalainen kun olenkin niin se ei ole sitä mun mielenmaisemaa. Mä tykkään enemmän maisemasta jossa on vettä ja korkeuseroja. Siis sellaisesta mikä on ominaista tälle mun uudelle kotiseudulleni. Jännä juttu sinänsä. Mulle on tuon lakeuden kanssa vähän sama kun meren. Toiset rauhoittuu merelle tuijottelusta, kuten myös tuntevat että lakeus tuo laajuudellaan sellaisen rauhan fiiliksen. Kun on heleppo kattoa kun ei silimä pökkää, niinkun pohjanmaalla sanotaan. Mulle ei käy niin. Tuntuu, että kun horisontti menee liian kauas ja ympäristö laajenee kovin laajalle niin mä en enää oikein tiedä mitä mä kattelisin. Alkaa tulla levoton olo. Vaikea selittää sitä tunnetta. Kuitenkin mä koen rauhoittumisen fiiliksen silloin kun tuijottelen vaikka järvelle jonka rantoja mä voin katsella. Tai merimaisemassa jossa on kalloita/saaria tai jotain mihin huomion kohdistaa. Puhumattakaan tietty tulehen tuijottelusta jossa on ihan oma zeninsä. Taidan olla vähän omituinen mutta mitäs sitten.
Tuo meidän perjantai-ilta päättyi siihen ettei me etsinnöistä huolimatta löydetty laavua jossa makkarat ois voinu paistella. Ja kun me vieläpä unohdettiin onnellisesti että meillä oli termarissa lämmin vesi mukana joten kahvit ois voinu juoda missä vaan. Tulta piti väkisin saada. Akilla kun on risukeitin niin se on osoittanut kyllä  näppäryytensä useamman kerran. Sen kun voi viritellä lähes mihin vaan ja siinä vaikkapa se kahvivesi lämpenee kyllä todella äkkiä. Niin me nytkin päädyttiin jossain metsätien varressa päivän jo painuessa mailleen, että tässä kohtaa viritellään risukeitintulet. Siinä me saatiin alta aikayksikön lämmitettyä kahvivesi ja paisteltiinpas parit makkaratkin kyytipojaksi. Saatii mahat täyteen niin että jaksettiin ajella kotiin. Auringonlasku värjäsi taas taivaanrannan ihan epätodellisin värein. Yritin ottaa kuvaa mutta eihän se koskaan vastaa todellisuutta.

Lauantaihin herättiin ihan yhtä mahtavassa säässä kun perjantaihinkin. Aurinko paistoi ja linnut visersivät konserttiaan heti kun silmät auki sain. Jälleen makoilin hetken aikaa sängyllä ikkunasta keväistä jokimaisemaa ihastellen. Moiseen vois kyllä ihan tottuakin. Perjantai-iltana oltiin jo palaveerattu seuraavan päivän kohteista sen verran että olin saanut päähäni ajatuksen lähteä Vaasan suuntaan sillä siellä  se suunta on sen verran kaukana kotoa ettei sinne mitään viikonlopun retkipäiväreissuja voi tehdä. Nyt kun siihen oli mahdollisuus koska meillä oli majapaikka lähempänä niin ehdotin perjantaina iltana suunnitelmaa missä oltaisiin vielä yksi yö reissun päällä ja käytäis lauantaina tuo Vaasan suunta ja lähdettäis sitten sunnuntaina kotiin Seinäjoen kautta. Ehdotus meni läpi joten niinpä me aamupalan jälkeen sitten otettiin kätköillen suunta kohti Vaasaa. Matkalla pysähdyttiin kätköjen perässä kiinnostavissa paikoissa. Ensin Ylistarossa kirkkobongausten sarja sai jatkoa oikein komian kirkon verran. On se kyllä todella kaunis kirkko.

Seuraavana maantieteellisesti matkamme varrelle osui Isokyrö missä kirkkosarja jatkui vanhan kirkon merkeissä. Matkareittimme vei myös Napuen taistelun muistomerkille sekä Kyrö distilleryn bongaamiseen.

Napuen taistelun muistomerkki

Kyrö Distillery, maailman parhaan ginin koti

Isokyrön vanha kirkko

Vanhoissa ovissa on sitä jotain

Kirkkopihallakin muistettiin näitä taisteluita

Ei tulvinu kyröjoki

 Isokyrön nähtävyyksien ja muutaman kätkön jälkeen matka jatkui kohti Vaasaa. Matkan varrella saatiin ihan kätköilyharrastuksen vuoksi tietää, että aikanaan 5 markan rahassa ollut rahapuu seisoi ylväänä tien varressa.

 5 markan setelissäkin komeillut rahapuu

Vaasassa halusin käydä tsekkaamassa Vanhan vaasan rauniot joiden ohi olin kyllä ajanut muutaman kerran mutta en koskaan pysähtynyt sekä monien ihasteleman Raippaluodon sillan. Nuo vanhan Vaasan rauniot kyllä yllättivät sillä mä näin niissä jotain samaa vibaa mitä oli Roomassa Palatinuksen kukkulalla. Etenkin nuo Pyhän marian kirkon rauniot muistuttivat juuri niistä punatiilisistä palatsin seinistä joita Palatinuksella katseltiin. Vaikuttavaa oli... Tästä tutustumaan rauniopuistoon paremmin

Pyhän marian kirkko triviaalikoululta katsoen

Portaat jonnekin

Aika tekee tehtäväänsä

Pyhän Marian kirkkoa

Ikkuna ikkunassa

Lienee ollut sakastin ovi

Vähän karumpaa meininkiä

Kuin taulu

 Rauniopuistossa olivat siis parhaiten näkyvillä tuon kirkon lisäksi kellotapulin sekä triviaalikoulun jäänteet. Triviaalikoulun tunnetuin oppilas lienee ollut J.L. Runeberg. Kannattaa käydä piipahtamassa jos Vaasan suuntaan eksyy. Seuraavana suunnattiin sitten kohti Raippaluodon siltaa jonka komeudesta olin kuullut paljon. Jostain syystä vaan en koskaan ollut päässyt sitä ihastelemaan. Olihan se aikamoinen wau efekti kun sillan näki. Koko oli kyllä aika massiivinen kun sitä katseli saati kun ajoi siitä yli. Samalla kun ihasteltiin siltaa niin saatiin myös annos merta ja saariston ihanuutta. On tuossa meressä kyllä jotain kunnioitettavaa.

On siinä sillalla kokoa ja näköä

Pikaisten parkkipaikkakahvien jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa mutta ei takaisinpäin kuten olin ajatellut vaan Aki sai kuningasajatuksen että ajetaanpas tie päähän asti kun kerran mantereelta oltiin irtauduttu. Niinhän me sitten tehtiin. Ja voi miten ihana että tehtiin. Tie päättyi Svedjehamniin joka oli todella idyllinen kalasatama saaristolaisromanttisine näkymineen. Olimme myöskin tietämättämme saapuneet UNESCON maailmanperintökohteeseen. Paikalla oli myös näkötorni josta oli huikeat maisemat mihin vain katsoikin. Oli jännä huomata miten tuolla saaristossa oli ihan omanlaisensa tunnelma. Luonto näytti kovin erilaiselta ja tuli sellainen olo, että haluais vaan pysäyttää ajan ja jäädä istumaan siihen rantaan lintujen touhuja ja meren ääniä ihastellen.

Lähtiessä paisteltiin makkarat tuossa notskipaikalla

Takaisin päin ajellessa pysähdyttiin taas muutamalle kätkölle ja yhtä niistä etsiessä tuli vielä tälläinen näkymä esiin. Näytti silta illan taivaanrantaa vasten vähän vielä erilaiselta. Kyseessä oli Fjärdskärin levähdysalue jossa näytti olevan leiriytyneenä muutamia asuntoautoja pääsiäisen viettoon.

Merinäkymää

Olipa kyllä kerrassaan mahtava päivä. Onneksi Aki sai tuon ajatuksen lähteä tutustumaan tuonne saaristoon. Minä olisin taas vain kääntynyt tuosta sillalta takaisin kotia kohti tietämättä mitä menetin. Illalla katseltiin sitten matkan varrella palavia pääsiäiskokkoja, joita olikin siellä sun täällä. Saatiin vielä myöhäisiä vieraitakin joten nukkumaan meno meni aika myöhälle. Sen vuoksi sitten sunnuntaina väsytti hiukan enemmän kun edellisaamuina. Eipä se mitään kun ei ollut mihinkään kiirettä. Aamutoimien jälkeen lähdettiin ihan rauhallisesti ajelemaan suuntana Seinäjoki. Tai kätköt veivät meidät ensin Nurmon kirkolle ja kotiseutumuseolle mutta siitä sitten Kyrkösjärvelle. Siellä kätköilyn lisäksi päiviteltiin vaahtopäitä jotka löivät rantaan sillä tuuli oli melkoinen. Paljon oli kuitenkin ihmisiä ulkoilemassa. Seuraavaa kohdetta mietittiin tovi mutta päädyttiin sitten siihen että keskusta jääköön tällä kertaa väliin ja lähdettiinkin katsastamaan Törnävän aluetta. Ensin törnävänsaarta ja sen jälkeen kotiseutumuseon kautta kohti kirkkoa. Päädyttiin reippailemaan että saataisiin vähän liikuntaakin päiviin ja kun nämä kohteet olivat kuitenkin ihan vierekkäin.

Törnävänsaaren jokimaisemaa

Kunnianosoitus suomenhevosille

Östermyran kartanoa....

Törnävän kirkko

Oli ihan mielenkiintoista tutustua kohteisiin joiden ohi myös on ajellut useammankin kerran mutta törnävänsaarta lukuun ottamatta ei ole koskaan tullut pysähdyttyä. Kieltämättä muistot törnävänsaarestakin ovat jostain ysäriltä kun tuli käytyä keikoilla siellä pari kertaa. Nytpä on päivitetty sekin, hehe. Tämän kierroksen johdosta tuli kerättyä askeleitakin ihan mukavasti. Ainakin se 10000 askelta ylittyi reippaasti päivän aikana.

Keli ei ollut mitenkään paras mahdollinen sillä vettä tihkutti oikeastaan ihan koko ajan ja oltiinkin aika märkiä kun päästiin autolle. Hiukan huolestutti se miten sitä pysyy lämpimänä kun edessä on puolisen tuntia autossa istumista ennen jalkautumista seuraavaan kohteeseen. Päätettiin siinä sitten juoda autossa pullakahvit että saataisiin vähän lämmikettä samalla. Siitä sitten matka jatkuikin kotia kohti Mulkkujärven pysähdyksen kautta. Eipä haitannut pikku vesisateet mitään siinä kohtaa kun heti parkkipaikalle päästyämme bongattiin ihan lähellä rantaa kurkipariskunta. Koskaan en noin läheltä ollut aiemmin kurkia nähnytkään. Reitti laavulle oli vain kilometrin verran ja sen varrella oli myös lintutorni. Tuolloin ei kuitenkaan järvellä näkynyt kovin runsaasti elämää. Muutamia joutsenia, ehkä 5 kurkea yhteensä ja telkkäpariskunta. Laavulla oli perhe kun me mentiin mutta onneksi olivat jo lähdössä pois niin saatiin kaikessa rauhassa paistella makkarat ja käydä kätkön kimppuun. Tovi siinä vielä kiikaroitiin järvelle ennen kotimatkaa.

Kotimatkalla sanoin Akille, että tuntuu ihan kun ois ollut vielä pidemmälläki lomalla sillä niin monenlaista kivaa on tullut nähtyä ja koettua. Vieläpä niin täysin erilaista juttua. Historiaa, lintujen bongailua, läheisten näkemistä, luonnosta nauttimista. Ihan täydellinen pääsiäisloma siis. Matkalta kotiin palasi siis ainakin jollain tasolla voimaantunut Sartsa. Ihan täydellistä palautumista ei ole tapahtunut ainakaan pään sisäisen sekamelskan suhteen mutta jospa nyt olis vaikka helpompi lähteä sitä taas pärvöttämään.

Nyt on vielä menemättä järkeen se ajatus että ollaan jo uuden viikon alussa eli työviikosta tulee tynkä. Ans kattoo tuntuuko se sellaiselta loppuun asti vai tuntuuko lopulta pitkältä jossain kohtaa.

rakkaudella,
Sartsa