ROAD TRIPIT JATKUU ASIKKALAAN JA VÄÄKSYYN

Viikonloput menee enemmän ja vähemmän tien päällä tätä nykyä. Vaihtelevasti kätköillen, laavuillen ja uusia paikkoja siinä sivussa koluten. Tämä viikonloppu ei oo tehnyt siinä suhteessa poikkeusta.

Perjantaina tekaisin pikapikaa töiden jälkeen texmex henkisen pizzan. Päälle tuli meksikolaisittain maustettua jauhelihaa, sipulia, pieni purkki nyhtökanaa, nachoja pienittynä sekä juustokastiketta. Pohjalle vähän salsaa. Hyvää oli.

Pikaisen pizzatankkauksen jälkeen pakattiin reput ja lähdettiin kätköbongaukselle. Lintujakin oli tarkoitus bongata mutta tuulisesta säästä johtuen jäi se vähän vähille. Auton mittariin tuli kilometrejä jonkin verran illan mittaan mutta lopulta eksyttiin sellaisille seuduille missä kätköjäkin oli lähes olemattomasti. Notskipaikkaakaan ei sitten lopulta matkan varrelle osunut joten saldoksi jäi pari purkkia, yksi aavemainen tiiliruukki ja upeita maisemia juupavaaran huipulta.

Retkemme suuntautui siis Jämsän suunnille. Ajeltiin pieniä ja vielä vähän pienempiä teitä.

Eilinen alkoi omalta kohdalta hiukan nihkeissä merkeissä huonosti nukutun yön jälkeen. Päässä pyörii ihan liikaa kaikenlaista ajatusta koskien työasioita ja tätä vallitsevaa tilannetta. Eipä auttanut jäädä tuleen makaamaan sillä sovittuna oli jo, että päivän retki suuntautuis tutkimaan Asikkalan seutua. Ollaan joksus iltahämärissä ajertu Päijänteen sitä puolta kotiin ja huomatti miten mahtavia maisemia sieltä aukeaa. Nyt siis lähdettiin sinne sekä kätköjen perässä että maisemien. Aloitettiin purkkien bongailu jo aika aikaisessa vaiheessa matkaa ja siksipä päivän saldona tais olla kaikkiaan parikymmentä kätköä. Täytyy sanoa että nuo kätköt vievät kyllä sellaisiinkin paikkoihin ettei ikinä tulis eksyttyä muuten. Honkahovi tanssilavan viereisen kätkön vierestä löytyi auton raato. Keskeltä metsää. Mikä lienee senkin tarina.

Padasjoella pysähdyttiin kätkön perässä Arrakoskella, mistä löytyikin tosi kiva nuotiopaikka myöhempää retkeilyä varten. Varmasti tulee joskus pysähdyttyä sillä niin kivan näköinen paikka oli. Kevään merkkejäkin tuli havaittua.

Matkan jatkuessa upeissa järvimaisemissa välillä purkeille pysähtyen päädyttiin  Vääksyyn ja käytiin jaloittelemassa Vääksyn kanavan maisemissa. Mua jäi kiehtomaan tuo Vääksy niin paljon että sinne haluan päästä kun tämä korona hässäkkä on ohi. Sieltä löytyi ensinnäkin monia jänniä putiikkeja joihin ois kiva päästä tutustumaan ja paikka muutenkin näytti jotenkin erityisen idylliseltä. Vielä kun pääsis tosiaan tutustumaan kesäaikaan niin ois varmaan vieläkin nätimpää.

Vääksyn kanava

Päivällinen näissä maisemissa 

Olavi Virran muistoreliefi Sysmässä

 Ielä iltahämärissä bongattiin kaukana siintävä kirkontorni ja koska se näytti niin massiiviselta niin päätettiin poiketa katsomaan. Oli muuten ehkä komeimman kokoinen kirkko minkä oon nähnyt. Jotenkin uskomatonta että se sijaitsi moisessa pikku kylässä. Vaikuttavaa. En tiedä mitä meidän paparazzihommista tuumas ohi ajelevat poliisit. Taisivat seurata että millä asioilla me oikien ollaan. Kylänraitti oli nimittäin muuten ihan hiljainen joten poliisien edestakaiselle ajelulle ei oikein ollut muutakaan järkevää syytä. Päätettiin sitten lähteä vähin äänin jatkamaan matkaa. Tuonne palaamme kesällä tie kirkkoon tutustuen.

Luhangan kesäkirkko 

Kaiken kaikkiaan tämä viikonloppuretkeily näin roadtrip tyyppisesti on taas vahvistanut omaa käsitystä siitä miten kaunis ja jännittävää nähtävää täynnä oleva maa meillä on. Ihan loputtomasti löytää kaikkea kaunista ja henkeäsalpaavia maisemia kun vaan kiinnostaa lähteä kattomaan.

Sellainen on ollut meidän viikonloppu tähän asti. Tämän päivän seikkailut on vielä edessä päin. Niistä ehkä myöhemmin lisää.

rakkaudella,
Sartsa