GEOKÄTKÖILYÄ JA LAAVUILUA ÄHTÄRISSÄ

Sunnuntaina päiväretkikohteena oli jo entuudestaan tutuksi tullu Saarisen laavu Ähtärissä. Totuttuun tapaan menomatka käytettiin tehokkaasti kätköillen ja tulihan nähtyä taas yhtä sun toista.

Ekaksi törmättiin talovanhukseen joka oli jätetty ränsistymään ihan omaan yksinäisyyteensä. Outoa oli se, että talon sisällä oli huonekalut edelleen ihan kuin siihen aikaan kun kaikki oli vielä hyvin. Vai oliko ne sittenkään olleet koskaan hyvin. Oliko tällä tontilla ollut pahaa karmaa jo kauan aikaa ja mitä kaikkea nämä nyt jo rämähtäneet seinät ovat nähneet. Millaisia tarinoita näissä huoneissa on kerrottu. Eletty. Itketty ja naurettu. Huolehdittu ja murehdittu. Naurettu ja iloittu.

Tässä näyssä oli jotain puhuttelevaa

 Ihan palassa matkaa tuosta talorähjästä eteenpäin löytyi puolestaan tämä idyllinen silta yli metsälammen. Ai että miten romanttista. Jotenkin, silleen.

Sitten olikin jo aika päästä syömään. Tuttu laavu onneksi odotti meitä ihan tyhjillään joten ei muuta kun notski pystyyn ja sapuskat tulille. Tällä kertaa otin retkigurmeeksi kerroshampurilaisen. Siis ihan sellasen mikrossa lötköksi kumipalloksi lämmitettäväksi tarkoitetun herkun. Uskokaa pois niin nämä on ihan eri tuote notskilla lämmittäessä. Kun vaan muistaa tarpeeksi rauhallisesti paahtaa ettei pala ja pihvinkin lämmittää niin että juusto sulaa siihen päälle sillain rauhallisesti. Ai että voi olla hyvää.

Aina yhtä rauhoittavaa tuijotella tulehen

Siinä se herkku nyt sitten on....

Reissu oli muuten oikein hyvin onnistunut mutta Akin kaasujalka oli vähän liian raskas menomatkalla ja tien varrella kukoistaneet sinivuokot pysäyttivät perimään omansa pois. Sitten vaan edetään tästä lähtien rauhallisemmin.

Oli kyllä kaiken kaikkiaan niin moninainen viikonloppu että tuntui kun töistä olis ollut poissa kauemmankin. Ihana ihana kotimaa. Olihan mukava alotella taas uutta viikkoa.

rakkaudella,
Sartsa