WAPPUKÄTKÖILYÄ LAPUA, LEHTIMÄKI, SOINI AKSELILLA

Taas me leikittiin anarkisteja ja päätettiin vaihtaa vapun kunniaksi maisemaa. Suunnattiin jälleen kerran mun vanhempien resortille Lapualle. Siellä on tilaa olla ja hengittää taudeista huolimatta. Toki kysyttiin etukäteen että suostuuko talon väki ottamaan meidät vieraiksi. Mulla oli ajatuksena samalla viettää äitienpäiviä sekä oman äitini kanssa että myös omien lasteni kanssa. Nyt mä vasta huomasin, etten ottanut edes kuvaa leipomuksista joita vein mukanani. Viime leipomiskerrasta on jo tovi aikaa joten olis ollut kyllä ihan paikallaan kuvata mun kätteni tulokset. Tein suolaista piirakkaa sekä valkosuklaajuustokakun. Molemmat onnistui onneksi ihan loistavasti. Elina toi vielä mukanaan omatekemäänsä, oikeesti maailman parasta mutakakkua. Ai että oli hyvää. Äipälleni vein orvokkiamppelin ja kahvipaketin missä oli Antti Tuiskun tekemä äitienpäiväruno. Ihan perus! Pääasia nyt oli se, että saatiin viettää aikaa yhdessä. Se tuntui jotenkin todella tärkeältä just nyt. Mä halusin pitkästä aikaa tuntea kuuluvani porukkaan, perheeseen, yhteisöön. Mihin vaan. Nyt tunsin ja se oli lämmittävää.

Me päästiin tällä kertaa jotenkin menemään Lapualle asti kätköilemättä. Matkalla kuunneltiin oldschool tyyliin CD-levyjä. Olihan pitkästä aikaa virkistävää vaihtelua radiokanaville. Matka meni niin nopsaan että hokattiin vasta ihan viimeisten 20 kilsan aikana että kätköily on unohtunut. Eipä haitannut sillä on sitä tullut purkkien perässä viime aikoina ratsastettuakin. Nyt iltakin sujui siis hyvästä seurasta nauttien. Mun sisko tuli tyttönsä kans vähän kilistelemään wappuskumppaa meidän seuraksi ja siinähän se aika menikin sitten ihan hujauksessa yöhön asti.

Vappupäivänä me sitten tehtiin sellainen muutos alkuperäiseen suunnitelmaan, että päätettiin jäädä toiseksikin yöksi. Siitä seurasi retkipäivä Lapualla. Lähdettiin purkkien perässä kohti Hirvijärven leirikeskusta. Purkkeja tuli matkan varrelta löydettyä aikamoinen määrä. Hirvijärvellä mä fiilistelin lapsuuteni kesäleirejä ja nautin upeasta järvimaisemasta.

Lapualla on muutamia tuulimyllyjä ja kyllä ne isoja on kun ihan vierestä pääsee näkemään.

Vappuna on perinteisesti tullut käytyä syömässä ekat jätskit jätskikiskalla ja tällä kertaa tähän valikoitui pehmis turkinpippurirouheella.

Kierrettiin tuon Hirvijärven jälkeen enimmäkseen Lapuan keskustan alueella. Illalla vielä menimme sitten paljon kehutun laavun kautta ja kävimme iltakahvilla ja -makkaralla. Kyseessä oli hyvin piilossa oleva Kultasilmän laavu. Paikkaa on paljon kehuttu ja siksipä nyt mekin päätimme käydä paikan katsastamassa. Ei kyllä olisi autoa parkkipaikalle jättäessä mitä polun päässä on tarjolla. Jyhkeät kalliot nousivat korkeuksiin ihan laavun vierestä. Tosi vaikuttavaa.

Parin yön vierailun jälkeen lähdettiin sitten pikkuhiljaa mutkien kauttaa ajelemaan kohti Mänttää. Purkkeillen tottakai. Tällä kertaa matka suuntautui Kuortaneelta kohti Lehtimäkeä ja Soinia. Eka kätköstoppi oli kuitenkin jo heti Ruonalla kun pysähdyttiin Ruonan taistelun muistomerkille. Kätkö löytyi vihjeen ansiosta tosi helposti.

Näitä erilaisia sotamuistomerkkejä on tullut vastaan siellä sun täällä ja aina mä huomaan tavallaan vaan ohittavani olankohautuksella nämä laatat ja niiden tekstien sisältämät sisällöt. Nyt kuitenkin tuli oikein pysähdyttyä antamaan ajatus tällekin asialle että tällä paikalla tosiaan nuonkin moni nuori mies menetti henkensä. On se ollut vaan karua aikaa.

Lehtimäellä eka purkki toi meidät murhakiven jälkeen tänne, Kätkänjoen laavulle. Oli muuten todella mahtava paikka. Parkkipaikalta käveltiin noin 500m pientä joenuomaa seuraavaa polkua pitkin kohti laavua. Jo se polku huterine ja elämää nähneine siltoineen oli jotenkin idyllinen. Mulla taas lähti ajatus laukkaamaan ja mietin ketä kaikkia siellä mahtaakaan asustaa. Mutta se ei ollut mitään verrattuna siihen näkymään mikä odotti laavulla. Laavun takana nimittäin kohosi kivinen seinämä joka oli peittynyt vihreän sammalen peittoon kauttaaltaan ja näytti kyllä ihan satukirjan sivuilta. Siellä sitä tarinaa vasta olikin hiljaa kuiskimassa. Alimmaisessa kuvassa yritin vangita sitä tunnelmaa mutta eihän nuo kuvassa miltään näytä. Ihana paikka mihin varmasti palataan ihan laavuilemaan.

Kätkö löytyi vihjeen avulla täältäkin helposti ja matka saattoi jatkaa kohti Lehtimäen keskustaa. Kirkolta tuli seuraava nappaus. Samalla tuli tutustuttua Lehtimäen kirkkoon vähän tarkemminkin. Kirkot on ittelle aina mielenkiintoisia ja kiinnostavia kohteita.

Jännä porttiratkaisu kohti ovea

Siitäpä sitten pienessä tihkusateessa muutaman purkin kautta Soiniin mistä löytyikin sitten yllättäen päivän ruokapaikka. Motti Milian kämppä

Tupa oli täydellinen retkeilijän taukopaikka

Takan päällä oli ehkä Milian korkkari

Ikkunasta näkyy viereinen vuokrattava Mottila niminen rakennus

Tuvan koristeellinen kaappi

Itse talon emäntä Milia

Päivällinen

Olipas metka paikka tämä ja taas seinät huokuivat elettyä elämää ja tarinaa jota niiden sisällä on eletty. Aivan loistava taukopaikka.

Tämän jälkeen taidettiin aikalailla suoraan ajella kotia kohti. Nyt on jo aika ihana ajella hiukan myöhemmälläkin kun metsän asukkaat alkavat liikkua niin, että niitä näkee aika paljon tien varsilla. Nytkin bongailtiin esim. koppeloita ja komea teeriuros joka uhosi keskellä peltoa. Onneksi sentään ei tiellä ole mitään isompia eläimiä näkynyt.

Näin se meidän vappu sitten sujahti. Tuntui kyllä ihan kun ois ollut pidemmänkin aikaa jossain lomalla. Niin rentouttavaa oli jokivarressa maalaismaisemissa aikaa viettää. Noihin maisemiin on aina ihana palata.

rakkaudella,
Sartsa