Kevät etenee. Ei oo tuntunut missään vaikka välillä on heitellyt märkiä rättiä vasten kasvoja. Elämä kokonaisuutena näyttäytyy mulle tällä hetkellä oikein leppoisana ja hyvänä. Oon siitä kiitollinen että tämä moodi on jatkunut nyt jo hyvän aikaa huolimatta siitä mikä tilanne siellä töissä esimerkiksi on ollut. Aiemmin, etenkin tuolla syksyn puolella, työ määritelli aika paljon sitä millainen oma jaksamisen tilanne on. Mulle on edelleen mysteeri se, mistä mä sain tämän boostin tuohon työhommaan niin että kuormittavuus laski aivan oleellisesti. Oliko se vaan jälleen kerran niiden itteni kanssa käytyjen ,tiukkojenkin, keskustelujen tulosta. Niitten joissa tarvi aivan oikeasti läpsiä itteään henkisesti poskille että nyt heräät jo tähän tilanteeseen ja teet jotain. Vanhasta hyvästä tottumuksesta mä tein taas sitä että menin peilin eteen katsomaan itteäni silmästä silmään ja juttelin siinä itselleni viisaita. Se on yllättävän tehokas metodi. Koitin herätellä itteeni että hei sä oot 47 vuotias aivan täyspäinen nainen että kyllä sä osaat ittestäs huolta pitää. Lisäksi, työ ei oo ikinä määritellyt mua ennemminkään joten sen ei pidä antaa luhistaa itteensä.
Töistä sen verran että mun ekat yo kirjoitukset saatiin vietyä kunnialla läpi. Ei tullut mokattua mitään, nyt kait voi jo ihan huokaista sen suhteen. Näihin aikoihin koulusihteerin työssä suurta roolia näyttelevät tilaukset. Ensin on tehty kirjatilaukset ensi vuotta varten ja tällä hetkellä menossa on ehkä isompikin setviminen noitten tavaratilausten kanssa. Siinä on aina oma hommansa kun koitetaan miettiä tarvikkeet sekä oppilaille että tietenkin opettajille. Eilen oli etätyöpäivällä sen takia että sain rauhassa setviä noita tilaushommia. Lopputulema oli sellainen että reilut 6 tuntia mä istuin koneen ja tilauskirjojen äärellä yhteen pötköön. Sain todella paljon aikaan taas yhden päivän aikana. Siis aivan merkittävän paljon enemmän kun töissä jolloin keskeytyksiä tulee jatkuvasti. Enkä mä niistä valita sillä ne kuuluu mun toimenkuvaan. Opettajilla on välkillä ne tauot jolloin ne ehtii ajaa asioitaan kanslian suuntaan ja heitä palvellaan silloin. Mä oon jo sen oppinut että harvoin saat tehtyä mitään asiaa alusta loppuun ilman keskeytystä. Anyway, eilen tein reilut 6 tuntia hommia putkeen kuin huomaamatta. En siis pitänyt minkäänlaista taukoa edes ja se kyllä tuntui kropassa kun hommat lopetin. Tuo on mun helmasynti eli kun saan flown päälle niin multa katoaa aivan ajantaju. Yleensä mä pyrin vähän venyttelemään aina välillä ja huoltamaan itteäni juomalla paljon vettä ja liikkumalla. Nyt ei niin käynyt ja koko illan olin aivan tukossa. Mutta sain todella paljon aikaan. Jäi hyvä mieli.
No mutta mitäs muuta tällä tynkäviikolla on tapahtunut, otetaas muutamia erittäin positiivisia nostoja tähän seuraavaksi. Tiistaina mä kävin elämäni ekaa kertaa verenluovutuksessa. Mulla on ollut ferritiini vähän liiankin hyvä ja hb on alkanut nousta vähän liiankin korkealle niin että oli viimeksi jo 148. Se on sinänsä outoa mulle, joka on aina kärsinyt huonosta hb:stä. Mä en oo saanut tyhjentävää vastausta siihen minkä takia tuo hb on noin hyväksi noussut mutta itse epäilen tuota hormonikierukkaa ja siitä johtuvaa menkkojen poisjääntiä. Koitin mä kysyä työterveyslääkäriltä aiheuttaako tuo jotain huolta tai jatkoseurantaa niin ei kuulemma. Sitten otin tietenkin itse selvää että ylipäänsä korkeaa ferritiiniä "hoidetaan" verenluovutuksella joten kysyin lääkäriltä myös siitä että kannattaako mun mennä luovuttamaan. Hän sanoi että no ei siihen nyt ainakaan estettä ole. Niinpä siis jännittyneenä marssin tiistaina luovuttamaan ja olinpa yllättynyt jälkikäteen miten positiivinen kokemus tuo olikaan. Henkilökunta oli aivan ihanaa ja otti ensikertalaisen hyvin vastaan. Itse luovutus ei aiheuttanut mitään huonoa oloa eikä mitään negatiivista. Mä varmaan pari minuuttia istuskelin siinä sängyn laidalla ja join lasillisen vettä ennenkuin uskalsin nousta ylös. Olo oli ihan hyvä ja niinpä kävin sitten luovuttajakahvion kautta ennenkuin lähdin. Hain sämpylän mukaani ja lisäksi Tupla patukoita joita Cloetta luovuttajille tarjosi. Koko hommasta jäi niin hyvä fiilis että aion todellakin mennä uudelleenkin.
 |
| Ekakertalaisen kassi |
Torstaina unihiekka karisi silmistä aikalailla heti kun ulko-ovesta ulos astuin sillä aurinko otti vastaan ihanasti. Sain lähteä kirjaimellisesti valoa kohti sillä alla olevassa kuvassa mun työpaikka on tuolla valon kohdalla. Fiilistä kyllä nosti lintujen kevätsirkuttelu ja tosiaankin tuo aurinko kasvoilla. Voiko paremmin päivä edes alkaa. Vielä kun ilma oli niin raikas pakkasen ollessa nollan tienoilla. Tuli hyvä fiilis!
Sellanen oli mun tää viikko. Positiivisia viboja pullollaan. Viime viikon ärsytykset oli ainakin vähän lieventyneet ellei nyt ihan kokonaan kaikonneet. Nyt ollaan lauantaiaamussa, tai oikeestaan kääntymässä kohti iltapäivää. Aamupala on syöty ja Aki on juuri lopettanut teams palaverinsa. Mitään suunnitelmia ei tälle päivää ole vielä tehtynä joten katsotaan mitä keksitään. Vois olla keksimättä yhtään mitään.
Pysykää terveinä ja turvassa.
rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti