SOMEKIUSAAMINEN EI OO KOSKAAN OK

Mä meinasin jo aiemmin kirjoittaa tästä aiheesta ja sitten kuitenkin ikäänkuin päätin etten kuitenkaan viitti. Tähän asiaan kuitenkin törmää tänä päivänä niin todella paljon että haluan sittenkin tarttua tähän. Somekiusaamiseen siis. Ja oikeastaan välillä tuntuu että kiusaaminenkin on liian laimea sana sille inhottavalle käytökselle mitä ihmiset toisiaan kohtaan tuolla somen ihmemaassa harjoittavat. Syy miksi mä halusin tähän nyt oman näkemykseni tuoda on ihan pieni omakohtainen kokemus. Aivan mitätön mutta kokemus silti joka ravisutti miettimään tätä maailmaa.

Voisin taustoittaa omaa mielipidettäni sen verran että oon lähtökohtaisesti sitä mieltä, että vaikkapa facebookissa (mikä on tämä meidän vanhusten temmellyskenttä) jokainen voi laittaa omille sivuilleen oikeestaan mitä vaan. Jos nyt ajatellaan hyvän maun rajoja niin joo ei tietenkään tarvittis ikinä ketään tahalleen loukata mutta siis joo, siinäkin vaan näyttää tyhmyytensä hän jonka sivuilla kyseinen asia seisoo. Mä en ittekään aina jaksa kaikkien päivityksiä välttämättä lueskella ja todella usein ihmettelen sitä miten huonosti voi aikuiset ihmiset käyttäytyä toisiaan kohtaan. Ja sitä että miksi pitää lueskella juttuja jotka ei ole mitenkään itteä lähellä tai mistä ei yhtään tykkää. Ite ainakin skippaan sumeilematta kaikki sellaiset telkkariohjelmat, lehtijutut tai juurikin somepäivitykset joista en jaksa kiinnostua. Mulla ei mielenkiinto en halua käyttää aikaa asioihin joista tuun pahalle tuulelle tai jotka ei anna mulle mitään. Facebookissa silti jokainen voi laittaa OMILLE sivuilleen ihan mitä mieli tekee. Ei tarvi anteeksi pyydellä vaikkapa koiran kuvilla tai käsitöillä pommittamista. Jos joku asia on sun juttu tai vielä enemmän intohimo niin anna palaa vaan. Sun elämä täyttyy niistä asioista joista sä tykkäät, samoin some ja jos mä en tykkää samoista asioista niin skippaan yli vaan. Silti niin monet ihmiset kattoo parhaimmaksi kommentoida todella ikävään sävyyn jonkun henkilön somessa. Haukkua joko koko henkilön pataluhaksi tai vaan mollata kaikkea mistä sinä tykkäät. Miksi? Anna olla vaan.

Oon aika usein tuntenut sääliä ja sympatiaa jotain julkkista tai mediapersoonaa kohtaan siitä kaikesta paskasta mitä he saavat niskaansa. Muutaman somepäivityksen ja kuvien perusteella ihmiset olettavat tuntevansa kyseiset ihmiset henkilökohtaisesti ja niin läheisesti että pystyvät oikein hyvin arvostella heidän elämäänsä tai valintojaan kaikkien edessä. Aivan oikeasti ventovieras ihminen lytätään maan rakoon usein juuri silloin kun hän on muutenkin heikoimmillaan. Silloin kun elämä on mennyt jo muutenkin pirstaleiksi tai on sattunut jotain kurjaa. Jotain sellaista joka meidän tavisten elämässäkin aiheuttais vaikka morkkista tai häpeää tai muuten vaan satuttais niin pirusti. Jos mä kuvittelen siihen sitten vielä jotkut lööpit kirkumaan musta asioista joissa ei välttämättä oo mitään perää ja ihmiset tuomitsemaan mut noitten juttujen perusteella niin mä en oikein tiedä mitä siitä kaikesta pitäis ajatella. Toisaalta ajattelen vaan sitä mediapersoonaa että voi raukkaa mihin on joutunut. Toisaalta ihmettelen mikä ihmeen hinku ihmisillä on nimenomaan päästä vaan julkisuuteen. Keinolla millä hyvänsä. Joskus pyörittelen itte silmiäni ja suureen ääneen ihmettelen jonkun julkkiksen ajatuksia tai toilailuja mutta ei mun tulis ikipäivänä mieleenkään lähteä julkisesti lynkkaamaan ketään. Se, että mä menisin jonkun henkilön someen, josta en yhtään tykkää ja asiakseni vaan haukkuisin hänet idiootiksi ja toivottaisin mielipiteineen hevonkuuseen, ei tuu mieleenkään. Yhtä paljon kun ei tuu mieleen korjata jonkun toisen mielipiteitä tai olla besserwisser jonka elämäntehtävä on hoidella tieltä eksyneitä typeryksiä takaisin oikein ajattelevien ja toimivien kirjoihin. Koska minä itsehän tiedän mikä on oikein ja miten kuuluu elää. EI!! Kukaan ei ansaitse sitä että häntä julkisesti solvataan omassa somessaan. Hiukan eri asia on jos jollain yleisellä palstalla heitetään mielipiteitä puolesta ja vastaan niin sitten voi ehkä vähän kärkkäämmin tuoda esiin omaa agendaa mutta ei silloinkaan tarvi mennä henkilökohtaisuuksiin ja huoritella jotain koska hän nyt ei kerta kaikkiaan ymmärrä miten airfryerilla kuuluu kokkailla asianmukaisesti tai että hiusten kihartaminen tänä kesänä on so last season. Mihin on hävinnyt sivistynyt, ei kun ei edes se, vaan ihan tavallinen ihmisten välinen asiallinen kanssakäyminen. Ja se, että asiat voi riidellä mutta ei se tarkoita että ihmisten pitäis.

Tästä tullaankin siihen miten mä oon saanut kokea oman osuuteni, ihan ekaa kertaa tälläisestä somekäytöksestä. Laitoin siis omalle facebook tililleni päivityksen viime viikolla aiheesta korona. En oo siitä kovin paljoa halunnut tai jaksanut kommentoida mutta mua alkoi jurppia tosi paljon se, että median uutisointi on niin kovin kirjavaa. Saattaa olla joku uutinen ja tunnin päästä sen saman asian esittää joku toinen taho eri näkövinkkelistä ja hommat on aivan päälaellaan. Laitanpa tähän alle kyseisen päivityksen.

Tähän päivitykseen päätti sitten tarttua eräs vanhempi herrasmies joka toki oli mun kaverilistalla koska mulla ei ole avoin fb profiili. Hän haukkui mut ja muutkin näin ajattelevat tolloksi ja ties miksi koska ei nyt hänen mielestään ymmärretä selviä ohjeita. Jotain diibadaabaa. Mä otin vaan huumorilla tämän ekan kommentin sillä tiedän kyseisen ihmisen olevan todella kärkäs sanomaan, etenkin mitä tulee tälläisiin politiikkaa vähänkään sivuaviin aiheisiin (tämä oli kuulemma sellainen) ja että hän on muutenkin sellainen mörökölli. Annoin puolihuolimattoman vastauksen siitä miten tollona on hyvä olla jne. Yllätykseni oli melkoinen kun sama tyyppi päätti vielä uudelleen kommentoida mulle sillä kertaa haukkuen idiootiksi. Mulla meni tunteisiin yllättävän paljon ja poistin ekaa kertaa ihmisen kaverilistaltani. En halunnut olla moisen tyypin kanssa missään tekemisissä sillä tiesin että monet mun ystäväni ja tuttavani jotka mun päivityksiä lukevat pahoittavat mielensä myös tälläisistä kommenteista. En halunnut mielipahaa enää itselleni enkä muillekaan. Niin paha mieli ja järkytys tuli päälle tuosta kaikesta että itkuhan siitä tuli. Tässä kohtaa mä mietin noita julkkiksia jotka oikeasti joutuvat paljon pahemman kohtelun kohteeksi päivittäin, että miten he jaksavat sellaista. Vaikka mullakin kyseinen ihminen oli sillä tavalla tuttu että tiesin hänen tapansa olla ja elää niin silti satutti. Ei kenelläkään oo oikeutta tulla MUN someen haukkumaan mua yhtään miksikään. 

Yritetään siis olla vähän kiltimpiä toisiamme kohtaan. Annetaan olla jos asiat ei miellytä. Ei se haittaa vaikka pitää mölyt mahassaan, se on ihan ok. Rakastetaan enemmän kun vihataan. Usko pois se on paljon kivempaa.

rakkaudella,

Sartsa