MÄÄ PÄIVÄ

Mulla oli eilen ihan kokonainen päivä itselleni. Mies lähti koulutukseen Lahteen ja kaikki mun omat suunnitelmat peruuntui joten yllättäin mulla oli koko päivä aikaa tehdän ihan mitä mä itte haluan. Yleensä sellainen tuntuu aivan ihanalta mutta jostain syystä nyt mulla tuli ikävä mun miestä melkein heti kun takavalot hävisi näkyvistä. Siitäkin huolimatta että me ollaan yleensäkin aina yhdessä ja vieläpä kahdestaan. Oon muuten huomannut että jotenkin tänä päivänä tuollaisenkin asian sanominen että viihtyy mainiosti oman puolisonsa kanssa kahdestaan on vähän sellainen mikä aiheuttaa silmien pyöritystä. Ei voi olla niin, jotain outoa siinä on jos toinen ei ahdista. Feikkiä vähintään.

Mitä mä sitten päädyin tekemään. No, aamusta ensin mä katsoin the voice of finlandin ihan rauhassa mutta jotenkin levoton olo mulla oli sillä en oikein jaksanut keskittyä mihinkään. Selailin samalla puhelinta ja jotenkin toinen toistaan upeammat esitykset meni ihan ohi. Vähän väliä vilkuilin ulos todetakseni että keli on edelleen tosi tylsä ja tuhnuinen. Harmaata ja luntakin ripsuttelee jatkuvasti.

Huomasin että kun ei tehnyt mieli lähteä ulos ja lenkille niin en oikein osannut tarttua kiinni mihinkään. Normaalisti mun ensimmäinen ajatus mää päivänä on lähteä ulkoilemaan. Nyt ihan hiukan meinas kiukuttaa kun sääkin oli niin paska.

Sitten, jossain kohtaa kuin taikaiskusta, aurinko alkoikin näyttäytyä. Välittömästi mieliala nousi ja tuli tunne että nyt vaatteet vaihtoon ja ulos. Niin siis tein ja hyvin pian huomasin että tuuli ei ollutkaan tyyntynyt juuri ollenkaan ja päädyin hiukan eri reittiin mitä ajattelin. Onneksi meillä on mahtavia lenkkireittejä ihan tässä kodin läheisyydessä useampia niin että pääsee veden äärelle ja luonnon keskelle eikä tarvitse asfalttia kulutella.

Paikka paikoin oli vielä hiukan liukastakin ja varovasti sipsuttelin rantapolkua pitkin samalla jäiden lähtöä ja kevään muuttolintutulokkaita seuraillen. Kävikin sitten niin että yhdessä kohdassa maa kerta kaikkiaan petti alta sillä seurauksella että jalka upposi mutaan ja vedin oikein komeat pannut ainoaan isompaan kuralätäkköön mitä reitiltä löytyi. Kuin ihmeen kaupalla en mennyt ihan rähmälleen vaan ikäänkuin kontilleen jolloin sotkeentui vain lenkkarit ja ulkohousut. Kas näin.

Eipä siinä muuten mitään mutta tarkoituksena oli mennä kaupan kautta kotiin, Voin kyllä kertoa että ihan muutama kirosana tuli kun ylös nousin. Se täytyy sanoa että ihmeen ketterästi mä sieltä ylös kampesin itseni 😊 Eikä tullut edes ekana mieleen että näkikö kukaan vaan että miten mä saisin hiukan siistittyä ittiäni. Yritin lumella mutta siitä seurasi jäätyneet kädet. Päädyin sitten metsäpolulta rantaan jossa päätin istua tovin kivellä ja antaa auringon kuivattaa kuraa vaatteista että sen voisi helpommin putsata pois. 

No eihän se niin paljon tehonnut että olisin ne pois saanut. Ei auttanut muu kuin riisua ulkohousut kokonaan ja jatkaa matkaa legginseissä. Onneksi oli lämmin keli niin tarkeni. Housut vaan rullalle käteen ja matka jatkui. Reilu 5 kilsaa sitä tuli reippailtua ja kyllä siitä aina tulee niin mahtava fiilis että ei paremmasta väliä. 

Tulin tosiaan kotiin Tokmannin kautta. Hain hiusvärin, kasvonaamion sekä minikasvihuoneen. Saatiin joululahjaksi keijunmekon taimia joten niitä koulin nyt sitten hiukan omiin lokeroihin. Ekaa kertaa elämässäni esikasvatan jotain ja oon tosi ylpeä että niin moni taimi on päässyt hyvään alkuun, Kunpa edes jokunen jaksaisi ihan kesään asti.

Kotiin kun pääsin niin hoidin ensin nuo keijunmekot ja sitten painelin päikkäreille. Reilu 2 tuntia siinä meni unten mailla ja ehkä olisi kauemmankin unta piisannut. Päätin kuitenkin nousta ja alkaa itseni hemmottelut päästä varpaisiin. Hiusväri päähän ja sen jälkeen oli maskia naamassa, jaloissa ja käsissä. Huolellinen rasvaus päästä varpaisiin myös ja tottakai uudet kynsilakat. Punaista tällä hetkellä. Oli mitä oli niin väriä pitää olla.

Kun vielä lämmittelin eilistä pitsaa sekä otin lasillisen punaviiniä niin siinähän se ilta kruunautui. Ai niin ja tottakai mää päivään kuuluu, jostain kumman syystä, aina pieni pussillinen irtokarkkeja. Suurinta pahettani. Katselin telkkaria koko loppuillan ja yöksi otin melatoniinia varmuuden vuoksi. Se tuntuu tuovan mulle ainakin kovasti unia sillä aina kun sitä otan niin yö on unien suhteen kovinkin touhukas.  

Sellainen oli keski-ikäisen täti-ihmisen mää päivä. Lopulta, ikävästä huolimatta, oikein kiva ja monivivahteinen päivä. 

Tänään saikin herätä heti jo auringonsäteisiin joten pian saakin laittaa taas ulkoiluvermeet niskaan ja lähteä nauttimaan keväästä.

Aurinkoa sunkin päivään!

rakkaudella,

Sartsa