Onneksi tässä kaiken kaaoksen keskellä elämässä tapahtuu ihaniakin asioita. En oo täällä edes kertonut siitä miten mun elämässä tapahtui pari vuotta sitten valtavan ihana ja yllättävä käänne. Mua kosittiin. Voin kertoa siitä joskus tarkemmin mutta sen seurauksena me vietettiin viime viikonloppuna ekaa hääpäivää.
Etukäteen mietittiin miten me haluttais sitä juhlistaa mutta sitten mun sitkeästä flunssasta johtuen jouduttiin luopumaan reissuista sun muista suunnitelmista ja päätettiin olla ihan kotona vaan. Ei ollenkaan huono vaihtoehto.
Lauantai oli se meidän virallinen päivä ja tosi paljon tuli kyllä silloin muisteltua vuoden takaista vihkimistä. Palaanpa joskus siihen mitä silloin tapahtui mutta vihkiminen siis tapahtui maistraatissa. Oltiin varattu aika maistraatista niin ettei muistettu että olimme tulevien kassojen ja bestmanien kanssa sovittu samalle viikonlopulle alustavasti reissu Tallinnaan. Eihän siinä sitten muuta kuin yhdistetään nämä molemmat 😊 Pysähdys siis maistraatissa menomatkalla, päälle hyvät ruuat ja sitten kohti satamaa ja viikonlopuksi Tallinnaan juhlimaan. Oli ihana viikonloppu.
No, takaisin tähän aikaan. Lauantaina siis syötiin runsas brunssi ja otettiin ihan iisisti.
Mies teki vähän pihahommia ja mä koitin ottaa iisisti ja parannella itteäni. Olin siis seuraneitinä ja töyttelin ristikoita auringosta nauttien.
Iltapäivällä lähdettiin lähikahvilaan ihanille leivoskahveille. Oi miten hyvää @cafe Alex Mänttä.
Iltaa kohti alettiin valmistella hääpäivän illallista. Tykätään molemmat kokata joten mä otin tehtäväkseni alkuruoan joka oli tällä kertaa kantarellikeitto sillä pakastimessa oli vielä pussillinen kantarelleja. Kylkeen pala rapeaa patonkia. Valkoviini tietenkin kylkeen.
Mielitiettyni teki pääruoaksi herkulliset pippuripihvit uunijuureksilla ja rommikermakastikkeella. Ai että vei melkein kielen mennessään.
Jälkkäriksi vielä pikku pikari hyvää kermalikööriä niin ei paremmasta väliä.
On aina ihanaa kattaa nätisti ja istua kynttilän loisteessa pitemmän kaavan mukaan. Katsella toisia silmiin ja muistella tähän astista yhteistä matkaa. Meillä vuosia on takana reilu 8 ja tosiaan nyt eka vuosi avioparina. Tuntuu hyvältä ja tästä on erittäin hyvä jatkaa.
Kaiken tämän ahdistuksen ja mielettömyydenkin vastapainona on se että kotona on kaikki hyvin ja siellä on ihminen jonka kanssa matkaa taittaa ja johon voi turvautua niin hyvänä kun huononakin hetkenä. Ei ole itsestään selvää sillä oon kokenut ajan jolloin kotona ei ole hyvä olla.
Elämässä on siis onneksi aina myös valoa,rakkautta ja positiivisuutta. Ei kait tästä muuten mitään tulisikaan.
Toivon mukaan sullakin on joka päivässä edes pieni valo ja voima!
rakkaudella, Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti