Heipä hei,
Mä niin kovasti haluaisin pystyä kirjoittamaan tänne ajatuksiani säännöllisesti mutta se näyttää nyt olevan tosi vaikeaa. Ehkä sekin liittyy siihen samaan harmaahkoon massaan jonka keskellä tämä elämä tuntuu nyt rullaavan.
Mulla on ihan älyttömästi ajatuksia, ihan pään täydeltä, jotka sinkoilee vaan sinne tänne niin etten saa niistä kiinni. Kirjoittaminen on aina tuonut selvyyttä ja ollut yksi parhaista keinoista jäsentää ajatuksia niin että kaikessa tässä olisi joku tolkku. Lisäksi nämä tekstit ovat oiva työkalu jälkikäteen palata tiettyyn aikaan ja huomata joko että tuostakin ajasta on selvitty tai että uskomatonta että tuolloin jo on tuntunut tältä.
Tällä hetkellä kärsin taas uniongelmista hiukan normaalia enemmän. Oon koittanut kartoittaa mistä se johtuu ja vahvimmin menisin nyt tämän pään ylikuorman kannalle. Oon pitänyt kirjaa syömisistä, liikunnasta, unesta, verenpaineesta jne mutta syytä huonoille unille en oo löytänyt.
Sitten taas mielen syövereistä löytyy tällä hetkellä yks sun toinen asia joka mua taitaa hiukan kuormittaa. Tämä blogin aktivoiminen olkoon nyt yksi keino myös yrittää parantaa unia ja sitä kautta jaksamista. Lähden avaamaan tässä nyt ajatuksiani uutisista, vaaleista, työtilanteesta, ihmisten välisistä suhteista ja paljosta muusta joka päivittäin tuntuu painona sydämen päällä.
Viiskymppisen väsähtäneen naisen arjen tilitystä siis tulossa ihan tuutin täydeltä. Kuulostipa kivalta 😊 ehkä ei nyt ihan noin ankeaa kuitenkaan mutta jotain itseterapointia kirjoittamisen keinoin.
Aurinkoa päivään!
rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti