Otsikossa ensimmäinen tämän hetken ison ahdistuksen aihe. Mä voin sanoa tässä heti kärkeen ihan suoraan että mä en oo mikään politiikan suurin fani. Mulle se koko sana kalskahtaa vastenmieliseltä ja tympeältä. Avaan vähän miksi.
Politiikassa ja etenkin ennen vaaleja on mun mittapuun mukaan niin paljon epäaitoa ja falskia että mä en vaan jaksa sitä. Kaikki puhuu hienoja asioita ja maalaavat kuvia valoisammasta tulevaisuudesta mutta vain siitä omasta näkövinkkelistä katsoen. Edelliset vuodet on osoittaneet miten heti vaalien jälkeen kauniit ajatukset ja lupaukset joutavat romukoppaan ja aloitetaan oman kilven kiillotus. Toisin sanoen ihan sama mitä vaalien alla puhutaan niin siihen et voi luottaa.
Sitten on myös se että politiikan hiekkalaatikolla ei edes yritetä leikkiä yhteisiä leikkejä vaan jokainen puolue keskittyy valtaamaan itselleen mahdollisimman suuren tilan ja eniten leluja. Olin hiljattain tilanteessa jossa ay liikkeen tilaisuudessa puhuttiin hyvin halventavaan sävyyn ihmisistä tyylillä se nyt kuuluukin siihen ja siihen puolueeseen, ei heidän kanssaan kannata edes keskustella. Olin ihan joo moilasena että mitä täällä tapahtuu. Huomautin tässä kohtaa että eikös jo lapsille opeteta että kaikkien kanssa on tultava toimeen vaikka ei ystäviä oltaisikaan. Järkkyä!
No, sitten kuitenkin tullaan siihen että vaikka mä mieluusti olisin osallistumatta kyseiseen näytökseen millään tavalla niin päässä takoo kuitenkin että kyllä sitä pitää kantaa kortensa kekoon. On jotenkin syyllinen olo jos ei osallistu. Kyllähän se nyt kuuluu jokaisen vastuullisen aikuisen velvollisuuksiin. Paine tuntuu.
Kaikkeen pitäis olla mielipide, ois oltava aktiivinen ja osallistua. Vai pitäiskö? Ois niin kiva vaan käpertyä omaan kotiin, omaan pikku elämään. Siihen yksinkertaiseen ja simppeliin jossa iloa tuo vaikkapa keltaiset verhot, hyvä telkkarisarja, oman rakkaan läsnäolo, itse tehty ruoka, hitaasti kuluva aika,takapihan hernepuuvanhus,hyvään alkuun saadut keijunmekon taimet ja juuri tuuletetut petivaatteet.
En sano että ennen oli kunnollista mutta huomaan tippuvani koko ajan ulos maailman menosta koska en jaksa pysyä tahdissa mukana.
Ehkä se ei haittaa!
rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti