KOULUSIHTEERIN PÄIVÄKATSAUS

 Ai kauheeta kuinka nihkeää voi nämä viimeiset päivät töissä olla. Suoraan sanoen motivaatiota ei oo nimeksikään. Onneksi on sellainen työ joka ei kyllä koskaan kokonaan lopu vaikka kuinka on hiljentynyt meininki. Vähinttään siivoilua ja arkistokaappien järjestelyä on aina työlistalla, etenkin näin kujn aikaa siihen kerrankin on. Toinen asia on miten saa itestään irti. Mä oon todella vahvasti inspistyypi etenkin mitä tulee siivoamiseen. Myönnän olevani aika boheemi, etenkin kotona, eikä mua pienet epäsiisteydet paljon haittaa. En välttämättä edes huomaa sitä, töissä on hiukan eri meininki. Siellä mä haluan että asiat on järjestyksessä sillä se auttaa myös työssä jaksamista. Mutta näin kesällä, kun pitäisi järjestellä hyllyjä ja pyyhkiä pölyjä sun muuta niin se saattaa olla melkoista tervanjuontia. Kuten tänään. Siksipä olinkin erityisen tyytyväinen itteeni kun sain arkistokaapista siivottua pois kaikkea ylimääräistä paperisälää. 

Mun työ siis on koulusihteerinä yläkoulu/lukiolla ja aika paljon multa kysytään mitä mä siellä teen sen jälkeen kun oppilaat ja opettajat on lomille jääneet. No, voisin itse asiassa tässä vähän avata mitä kaikkea mun töihin kuuluu kevätjuhlan jälkeen. Eka päivänä mä siivoilen ja järjestelen pois kevätjuhlista jääneet asiat paikoilleen. Sitten päästään työpisteelle paperihommiin. Aloitellaan päättötodistusten arkistoinnista, otetaan arkistoon oppilaskortit sekä paljon erilaisia oppilaslistauksia tulevia tilastointeja varten. Niistä tulee selvitä oppilasmäärä lukuvuoden loppuessa, erityisen tuen oppilaat, tehostetun tuen oppilaat, kuljetusoppilaat, kotipaikkakunnat, sijoitetut oppilaat ja mitähän kaikkea muuta. Nämä on hyvä muistaa ottaa sillä se helpottaa vuoden mittaan kun tulee tilastointeja aiheesta jos toisesta eteen. Ja niitähän tulee.

Seuraavana laitetaan oppilastietojärjestelmästä asiat ajan tasalle. Katsotaan että on kaikki todistukset ja lukion puolella jaksotodistukset tulostearkistossa. Tehdään myös tarvittavat tiedonsiirrot Koski palveluun.

Kun nämä on tehty niin aletaan siirtää oppilaita tuleville luokilleen järjestelmässä. Laitetaan lähteneet ysit arkistoon ja siirrellään kasit ysille ja seiskat kasille sekä kirjataan tulevat seiskat meidän koulun oppilaaksi. Katsotaan myös että koulun tiedoissa on tulevan lukuvuoden päivämäärät alku- ja päättäjäispäivineen. Kun oppilaat on siirretty, varmistetaan että opettajatiedot on oikein. Laitetaan arkistoon mahdolliset poislähtevät opettajat ja kirjataan tilalle tulevia. Valmistellaan virkamääräyksiä myös tuleville opettajille. Usein on tulossa uusia oppilaita jotka käyvät huoltajineen tutustumassa ja heidän kanssa täytellään lomakkeita, tehdään wilma tunnuksia ja muita käytännön asioita. Lähetellään meiltä poislähtevien oppilaiden papereita tulevaan kouluun ja kirjataan meille muualta tulevien tietoja järjestelmään. Oppilastietojärjestelmän kaikenkaikkinen kuntoon ja ajan tasalle laittaminen on siis ykkösjuttu ja siihen menee hieman vaihteleva määrä aikaa. Tänä vuonna siihen kului ensimmäiset kaksi viikkoa kaikenkaikkiaan.

Muuta hommaa mitä tuossa samalla tehdään on todistusten lähettelyä heille jotka ei olleet päättäjäispäivänä koulussa paikalla. Stipendejä en yleensä postilla lähettele vaan niistä sitten laittelen viestejä että ovat noudettavissa koululta näinä ja näinä aikoina. Laskuja tietenkin asiatarkastetaan jatkuvasti myös sekä vastaillaan sähköposteihin. Tänä vuonna oli myös parit palaverit vieä ennen juhannusta. 

Kuten sanottua, kaikenlaista puuhaa riittää siinä että saadaan vanha lukuvuosi pakettiin ja valmisteltua jo uutta. Uuden valmistelu ja oppilastietojen saaminen ajan tasalle on tärkeää mm. siksi että rehtori pystyy aloittaa lukujärjestysten tekemisen.

Lukion puolella tietenkin tuossa ennen juhannusta oli yhteishaun opisekelijavalinnat joiden puitteissa lähettelin valituille valintakirjeitä ja vastailin kyselyihin asiaan liittyen. Samalla olen seuraillut opintopolusta että kaikki valitut ottavat paikkansa vastaan. Lukiolla oli myös rästikoepäivä vielä kesäkuun ekalla viikolla ja siihen liittyen on opettajilta tullut suorituksia joita olen merkannut oppilastietojärjestelmään. On ollut opiskelijoita jotka lähtevät muualle opintoihin ja heille tehdään erotodistuksia sekä lähetellään niitä. Nuo opiskelijavalinnat myös herättävät aina liikehdintää kun soitellaan voiko sittenkin tulla meille opskelemaan vaikka yhteishaussa on haettu ja valittu muualle. Niitä sitten  setvin välillä rehtorin ja välillä opon kanssa. Kaikenalaista pikku puuhastelua siis piisaa. Se onkin mun työn parhaita puolia ettei koskaan tiedä millainen päivä on tulossa.

Tänä vuonna siis hyvinkin juhannukseen asti puuhaa riitti mutta tällä viikolla on selvästi hiljennyt. Sähköpostia ei juurikaan enää tule kuten ei muutakaan postia ja puhelinkin on hiljennyt. Asiaan vaikuttaa se että juhannukselta on aloiteltiu kesälomia siellä sun täällä. Kevät oli sellaista hullunmyllyä jaksamisen rajamailla että olisin ehkä toivonut että olisi rauhoittunut jo vähän ennemminkin mutta hyvä näin. Tästä on ollut toisaalta kiva laskea kierroksia kohti lomaa.

Mulla on ollut vielä yksi meidän talon ohjaajista seuralaisena ettei oo yksin tarvinnut talossa olla. Yllättävän nopeaa on aika mennyt mutta esimerkiksi tänään tuntui aika pysähtyneen kokonaan. Päivä tuntui niin pitkältä.Kyllä nuo pari jäljellä olevaa työpäivää saadaan sujumaan vaikka miten päin. Etenkin kun torstai on vielä tynkäpäivä lääkäröinnin ja jalkahoidon vuoksi.

Näin on siis töiden kanssa tultu lähelle kesälomaa. Oon myös jaksanut eilen ja tänään kävellä töihin mistä olen erityisen iloinen. Vaikka viime yön unet oli taas hiukan huonommat niin silti aamulla tuntui että kyllä mä jaksan kävellä. Töiden jälkeen sitten piipahdetiin kirppiksellä missä meillä on vielä huomiseen asti paikka. Hyvin oli tullut saldoa jälleen ja ajateltiinkin että ehkä syksymmällä viedään taas sinne myytävää jos jaksetaan. Nyt kesäloman aikana ei kannata paljon pitää kun ei ehdi käydä täyttelemässä koska ei olla paljon kotonakaan.

Mä tein tänään itsekin kirppikseltä ihanan löydön kesäisen pirtsakan haalarin muodossa. Kattokaa vaikka....ja juu juu tiedän, mun peiliselfiet on aivan omaa luokkaansa 😀

Tänään mä myös aloitin solumineraalin eli mun tapauksessa magnesiumfosfaatin käytön. Ajattelin ettei siitä varmaan mitään haittaakaan oo joten halusin testata. Oon näistä jonkunverran lueskellut viime aikoina ja jotenkin niiden teho käy järkeen. Katsotaan onko niistä mulle mitään apuja.

Näillä ajatuksilla kohta unten maille. Lähenevä loma kutkuttelee..

rakkaudella,

Sartsa

OLI JUHANNUS

 Siinähän se juhannus 2025 sitten sujahti. Miten ihmeessä ollaan jo tässä kohtaa kesää että kesäkuu alkaa olla taputeltu. Jääköhän tämä koko vuosi omiin aikakirjoihin vuotena jolloin en pysynyt missään kohtaa ajan mukana. Minä, joka niin kovin mielelläni eläisin hetkessä huomaan nyt että viikot on ohikiitäviä hetkiä. Miksi näin on? Mikä tässä vuodessa on niin erilaista? En kyllä ymmärrä. Koitetaan nyt kuitenkin malttaa kesän aikana painaa tietoisesti ajatusjarrua edes vähän välillä.

Mutta siis, mennään juhannukseen. Juhannusaatto alkoi meillä samalla tavalla kun kaikki aiemmatkin, Keuruun juhannuskisoilla missä mies oli lähettäjähommissa. 4 tunnin kisapäivän aikana mä ehdin tehdä kolmen kilsan aamulenkin, käydä tekemässä löytöjä kirppikseltä, nauttia katsomossa urheilusuorituksista ja tietenkin käydä syömässä perinteiset kisamakkarat. 

Kisojen jälkeen hypättiin samantien autoon ja lähdettiin ajamaan mökille pohjanmaalle. Olin esivalmistellut mukaan jo valmiiksi meloni-feta-minttusalaattia ja tomaatti-mozzarella salaattia ja mies oli savustanut kalan. Aikataulu oli sen verran tiukka että haluttiin selviytyä ruuanlaitosta mahdollisimman nopeaa. Perillä heti grilli kuumaksi ja uudet perunat keittymään. Sen verran viileää oli ettei ulkona syöminen ollut mahdollista joten syötiin sisällä yhdessä mun vanhempien sekä nuorimman ja vanhimman lapseni kanssa. Ai että meillä oli pöytäntäynnä herkkuja.

Mies oli laittanut possun ulkofilepihvit jo edellispäivänä marinoitumaan omatekoiseen marinadiin mikä oli tehnyt ne aivan uskomattoman hyvän makuisiksi. Muita grilliin meneviä oli broilerin rintafileet, maissia ja ruusukaalta sekä tottakai makkaraa. Kuten kuvasta näkyy niin aina pitää grillatussa lihassa olla vähän mustaakin. Heh! Muuta herkkua pöydässä oli uudet perunat voilla ja kesäsipulilla, mun tekemät marinoitu punasipuli ja mummonkurkut sekä erilaiset salaatit ja sillit. Ai että mitä herkkua. 

Ruoan ohessa muistettiin käydä nostamassa myös lippu salkoon. Laitoin lippulaulun soimaan kun mies hoiti lipun nostamisen. On siinä aina jotain säväyttävää.

Ruuan jälkeen oli maha niin täynnä että olis voinut vaikka nokosille mennä mutta mitä vielä. Läheisellä mökkikylällä odotti rakkaat tyypit juhannusjuhlien merkeissä.Juomat mukaan ja matkaan. Ilta meni hyvässä seurassa nopeasti ihanassa kesäillassa. Oli kokko ja kaikki. 

Matkalla mökkikylään

Kokko paloi kuumasti

Tiisijärven lomakylään täältä

Ollaan aikanaan perheen kanssa oltu tuolla samaisessa lomakylässä ehkä 10 vuotta putkeen. Oli siskon ja veljen perheet samaan aikaan sekä mun vanhemmat. Nyt siellä ovat siis edelleen siskon ja veljen perheet joka juhannus sekä heidän nuorisonsa kaveriporukkaa. Paikka vaatis hiukan hellää hoivaa mutta on ainakin täydellisessä luonnon rauhassa. Tänä vuonna ekaa kertaa tuntui itsestäkin siltä että olis ollut ihana viettää viikko tuolla metsässä missä ei oo kunnon nettiä. Ehkä vielä joskus.

Juhannuspäivä oli sitten iisi. Satoi vettä koko päivän niin se antoi ikäänkuin luvan olla vaan sisällä mökillä ristikoita tehden ja telkkaria katsellen. Illalla vielä hiukan pelailtiin yatzyakin. Ihana rento päivä tekemättä yhtään mitään. Lapset onneksi kävivät mammaa katsomassa niin saatiin viettää aikaa yhdessä. Juhannus oli siis aikalailla täydellinen. 

Mä voin varovasti sanoa että tuntuu kuin unet olis hiukan parantuneet nyt juhannuksesta lähtien. Yhtään en osaa sanoa miksi. Oon vaan niin tyytyväinen että edes hetken aikaa saa nauttia siitä ettei aamulla oo aivan kuoleman väsynyt vaan voi herätä hyvissä ajoin ennen kellon soittoa ja aloittaa päivän vähän keveämmällä jalalla. Voi kun tästä vois tulla tapa. Oon mä vähän miettinyt miten paljon vois olla tekemistä sillä että töissä tahti on jo huomattavasti löystynyt ja voi hiukan laskea kierroksia. Jännällä odotan miten kohta alkava loma vaikuttaa muhun. On tulossa upea loma sillä niin paljon kaikkea kivaa on suunnitteilla.

Fiilis on siis kaikenkaikkiaan ollut nyt noususuunnassa., Edes jatkuva sade ei oo mua haitannut kuten ei yleensäkään mun kesää pilaa mikään sää. Kesä on enemmän mielentila. Kropassa tuntuu vielä kuormitukset ja uupumus. Se ei toimi ihan siten kun haluaisin sen toimivan mutta tänään pitkästä aikaa mä kävelin töihin ja se tuntui tosi kivalta. Nyt täytyy vaan antaa loman aikana liikettä kropalle mutta muistaa tehdä se lempeästi. Haaveissa on syksyn tullen olla sen verran voimissani että jaksaisi aloittaa säännöllisemmän liikkumisen. En kuitenkaan pakota itseäni mihinkään ja kuuntelen tosi tarkasti itseäni. Nyt on aika olla itselle armollinen ja helliä mielummin kun repiä yhtään mitään väkisin. Luottavainen mieli että tästä suunta on ylöspäin.

Näissä tunnelmissa on aloiteltu tätä viimiestä lomaviikkoa ennen kesälomaa. Torstaina vipa työpäivä. Uskomatonta että ollaan tässä vaiheessa vihdoin.

rakkaudella,

Sartsa

MÄNTÄN TAIDEKESÄ 2025

 Meikäläisellä on suuri onni elellä taidekaupungissa. Mänttähän on tunnettu Serlachius museoiden lisäksi laajasta taidetarjonnasta. Etenkin kesällä Mänttä on taiteen ystävälle todella hieno vierailukohde.

Me ollan perinteisesti aloitettu kesän taidepläjäys ilmaisnäyttelyistä joissa alla olevissa kuvissa Kiusallakin 13 näyttely Kiusalan taiteilijatalon taidepusistossa. Taas oli laidasta laitaan monenlaista katseltavaa.

Samassa pihapiirissä on myös jännä Päivölän GellariaGalleria joka on tehty vanhaan maakellariin. Sieltä myös löytyi jos vaikka minkälaista taidenäkökulmaa

Näkymä takaovelta läpi tilan

Myös samassa Päivölän puistossa on pihataidetta joista osa pysyvää ja osa kesän ajan ihasteltavaa.

Myös niin sanotulla Jimin kämpällä oli tälle kesälle uusi näyttely.

Kuuselan taidepihan tiedot täällä

Aivan upeaa ajatella että tämä on vasta alkua. Ilmaista huvia on tarjolla enemmäkin ja lisäksi tietenkin kuvataideviikot ja kuvataiteen valtakunta näyttelyt, joista myöhemmin lisää jahka ehdin tutustumaan niihin.

Tervetuloa Mänttään kesälomareissulle taiteen pariin ja muutenkin 😊

rakkaudella,

Sartsa

KOHTI JUHANNUSTAUKOA

 Kyllähän voi olla päivät pitkiä kun tietää että ollaan menossa ensin kohti juhannuksen pitkää viikonloppua ja sen jälkeen vipoja työpäiviä ennen lomaa. Samaan yhtälöön kun lisätään se että töissä alkaa ns. oikeat työt olla jo tältä erältä tehty ja vuorossa olisi lähinnä siivoiluja niin voi hitsit että on kiinnostukiikarit kaukana. Millään ei meinaa saada itestään irti että alkais kaappeja penkomaan ja siivoilemaan. Toisaalta, eipä se toimettomanakaan töissä istuminen mistään oo kotoisin joten täytyy huomenna nyt skarpata vielä.

Tänäänkään ei niitä tavarakuormia tullut joita mä odottelen. Syö hiukan luonnetta se että oon luvannut olla paikan päällä joka päivä klo 8-15 siltä varalta että ne saapuvat. Tänäänkin olisin ehdottomasti ottanut pari tuntia noita ylitöitä pois jos olisi ollut mahdollista lähteä jo vaikkapa klo 13. Noh, odotellaan odotellaan.

Se on nyt jollain tapaa näemmä vallalla että joka asia menee vaikeimman kautta. Oon lähetellyt useita sähköposteja erinäisiin suuntiin hoitaakseni jonkun asian pikaisesti pois alta. Paskanmarjat. Joko en oo saanut mitään vastausta tiedusteluihin tai sitten toisessa päässä on osattu auttaa mua aivan yhtä paljon kun mä itteäni. Argh! Jopa lomamökin varaaminen otti tänään niin hietaan kun olla ja voi. Voi niitä ihania aikoja kun voit vaan laittaa sähköpostia ja varata mökin tästä tähän. Nykyään vastaukseksi saat että "voithan käydä kattomassa booking.comista" Juu juu voin, mutta kun jos haluaa jotain spesifiä tietoa niin se jää edelleen hämärän peittoon vaikka kuinka varailee sitä kautta.

Onneksi mulla on töissä vielä yksi työkaveri että voi edes jauhaa sitä itteään päivän ratoksi. Tänään me karattiin hiukan pidemmälle ruokatunnille ja käytiin kirppiksellä keskellä päivää. Tein jopa löytöjäkin siinä ohimennen. Ostin kivat kukkapöksyt kesäksi ja neuletakin töitä varten syksyksi. Nice!

Juhannus on siis ovella. Sehän tarkoittaa sitä että ekat kommentit kesän päättymisestä ja päivien lyhenemisestä on jo luettu naamakirjasta. Sekin tänään risoo enemmän kun jonain toisena päivänä. Mua surettaa näääääin paljon se miten ihmiset edelleen lomailee tai ei lomaile kelien mukaan. Kesä on pilalla jo etukäteen jos on ennustettu vettä ja pohjoistuulta. Koskahan ihmiset huomaa että Pekka Pouta on keksinyt itselleen mielestään varmaan ratkiriemukkaan tavan viihdyttää itseään tekemällä maailmanlopun sääennustuksia. Niissä on aina vakava varoitus jostain tai sitten sanotaan että kannattaa unohtaa koko kesältä auringonotot ja rantapäivät koska kovasti synkältä näyttää syksyyn asti. Läppää katos! Annetaan jokaisen päivän tulla just sellaisena kun se tuloo ja mietitään tekemiset sitä mukaa. Loma on kuitenkin aina sitä aikaa jolloin ei tarvi herätä kelloon eikä edes nousta sängystä jos ei huvita. Siihen ei kelit vaikuta. Ja kuinka sadanlaista tekemistä on kesällä ihan kelistä huolimatta. Älkää nyt hyvät ihmiset pilatko vuoden parasta aikaa murehtimalla sataako vai paistaako.

No joo, tänään oon taas pelileskenä. Mies lähti kisoihin ammuskelemaan juoksijoita matkaan ja on siellä iltamyöhään. Ihan kiva. Mä aion syödä hyvin, ehkä ottaa tässä pikku nokoset ja illan kattoa pesäpalloa taas ruudusta. Siitä on tullut tämän kesän juttu. Lähes joka päivä kattellaan joku peli. Toivon kovasti että ehtisin kesän mittaan edes yhteen livepeliinkin.

Ai jaa, viime yön unipäivitys meinas jäädä tekemättä. Illalla taas kävin lämpimässä suihkussa ja hivuttauduin alasti peittojen alle. Unen tuloa sain nytkin hetkisen odotella mutta ei niin pahasti kun parina edeltävänä yönä. Nukuin kohtuu hyvin sillä katoin eka kerran kelloa vasta neljän jälkeen kun ennen kymmentä aloin nukkumaan. Kuuden pintaan mä sitten nousin ylös kun tiesin etten enää saa unenpäästä kiinni. Olo ei tuntunut mitenkään ylivoimaisen raskaalta ja ajattelin jo että nythän mä lähdenkin kävellen töihin ja hiukan pidemmän kautta jopa. Mitä vielä, alkoikin sataa joten laittelin kaverille viestiä että hiljennähän sittenkin meidän kohdalla kuuteenkymppiin niin hyppään kyytiin. Mutta se tunne siitä että ois ollut kiva kävellä oli mulle superkiva juttu. Ehkä unet on palauttaneet paremmin ja josko oltais vieläkin parempia aikoja kohti menossa asian suhteen.

Fiilis alkaa olla vahvasti siis lomatunnelmainen. Silti tuntuu uskomattomalta että ihan kohta mä saan olla kokonaisen kuukauden pois tuolta kustannuspaikalta ja olla ajattelematta mitään työhön liittyvää. Mä niin tarviin sitä. Ja siihen iloon ei vaikuta pätkän vertaa vaikka satais joka päivä, aion nauttia täysillä.

Näillä mietteillä tätä keskiviikkoa!

Olipa kerran töissä pyjamapäivä

rakkaudella,

Sartsa

SAKKAA SAKKAA

 Pari huonosti nukuttua yötä taas takana. Mä en siis millään saa kiinni siitä minkä takia joskus unet on mitä sattuu ja toisinaan ihan ok. Sen oon saanut jotenkin kartoitettua että lämmin suihku ennen sänkyyn menoa on omiaan parantamaan unia. Kait se rentoutumiseen perustuu. Samoin se että nukkumaanmeno pitäisi tapahtua viimeistään yhdeksän aikaan. Oon toki jo tottunut lähes olemattomiin uniin mutta nyt on viime aikoiha alkanut käydä niin etten oikein meinaa edes saada unen päästä kiinni. Se on tietenkin huono juttu. Tähän asti uni on ollut vaan katkonaista ja syvää unta ei riitä tarpeeksi vaikka nukahdankin tosi nopeasti. Alkaa olla huumori  hiukan koetuksella. Mikään ei tunnu auttavan, tai sitten mä vaan en jaksa noudattaa tarpeeksi pitkään jotain metodia. On koitettu meinaan kaikki mahdolliset ja mahdottomat kommervenkit.

Ihannemaailmassa mä jäisin pois töistä joksikin aikaa ja keskittyisin laittamaan itseäni ja terveyttäni kuntoon. Olis ihanaa kun saisi taas liikunnan riemusta kiinni ja aamuisin tuntuis että päivän aloittaminen pikku kävelyllä ois hyvä ajatus. Tällä hetkellä vaan tuntuu siltä että mun kaikki voiman rippeet menee ihan vain tämän arjen taklaamiseen. Töissäkin on todella paljon jo kierrokset laskeneet kun mennään kohti lomaa mutta mä huomaan että se on aiheuttanut sen ettei mun pää meinaa toimia sitäkään vähää mitä aiemmin. Yksinkertaisinkin asia vaatii ponnisteluja ja sellaista jumittumista tapahtuu aika paljon joka päivä. Ihan kuin aivotkin olis ylikuumentuneet ja tarviisivat aikaa olla ajattelematta mitään.

Tämän hetken väsymys tuntuu kokonaisvaltaisesti koko kropassa ja minussa ylipäätään. Päästä varpaisiin kolottaa, lihakset tuntuu jäykältä ja nivelet kankeilta. Itsensä liikuttaminen on työ sinänsä eikä puhettakaan että jaksais yhtään mitään lisäliikkumista. Ja se sitten taas vaikuttaa mieleen synkistävästi koska suoraan sanoen tällä hetkellä mä en kauheesti tykkää itsessäni mistään. Vihaan peilikuvaani enkä voi käsittää että oon itteni ajanut tähän jamaan. Kun oon yrittänyt kattoa mitä syön ja yrittänyt liikkua enemmän niin sillä ei oo ollut esim painoon mitään vaikutusta. Olo alkaa olla väsynyt, surullinen ja hiukan paniikinomainenkin. Onko mitään enää tehtäväissä vai jatkanko mä vaan lihomista niin että kohta se todella vaikuttaa mun jokapäiväiseen elämään. Eniten mä tämän hetkisessä tilanteessa inhoan sitä että mun kroppa rajoittaa mua niin etten pysty tekemään kaikkea mitä haluan. Kesälomareissu pohjoiseen tulee olemaan todellinen testi siihen mihin mun kroppa pystyy. Toivon saavani kuitenkin jonkun positiivisen kokemuksen siitä että kyllä mun kroppa vielä pystyy vaikka mihin kun vaan saadaan väsymys pois ja saadaan enemmän liikettä.

Kuten sanottua niin töissä on alkanut tahti rauhoittua. Kaikki ns. paperihommat on tältä keväältä aika lailla tehty ja seuraavaksi jatketaan syksyllä niiden kanssa. Tänään vielä käväisin kaupungintalolla palaverissa missä tapasin pitkästä aikaa kaikki kollegani. Oli kiva jutustella ja nähdä ihan livenä kun aina yleensä ollaan yhteydessä vaan sähköpostin välityksellä. Läheisimmän kollegan kanssa käytiin vielä palaverin jälkeen lounaalla niin saatiin henk koht kuulumisia vaihdella myös.

Mulla on työtäni kohtaan ollut tänä keväänä hiukan ristiriitaiset fiilikset. Meidän haaveissahan olisi muuttaa pohjanmaalle jollain aikataululla ja se tietty vaatii työpaikkojen löytymisen sieltä päin. Oon miettinyt haluanko palata vanhaan ammattiini ja lastenhoidon pariin vai etsinkö näitä tämänhetkisen työn tyylisiä töitä. Toisaalta tällä hetkellä en millään haluaisi lähteä nykyisestä työstä sillä ollaan saamassa parin vuoden sisään uusi koulurakennus ja tämä muutosvaihe kiehtoo sekä tietenkin nähdä miltä uusi työpaikka tulee näyttämään. Työ myös toisaalta sujuu vähän kuin omalla painollaan eikä tunnu liian paineiselta. Mutta oonko mä vaan tottunut tilanteeseen? Enkö mä huomaa työn kuormitusta ihan todellisuudessa ollenkaan? Miksi tunnen että  työ vie kaikki voimat niin etten jaksa vapaalla tehdä mitään jos kerran en pysty suoraan sanomaan että työ kuormittaa. Sitä oon  miettinyt aika paljon näinä päivinä.

Luulenpa että yksi syy on siinä että työ itsessään ei mua kuormita vaan kaikki se mitä työpaikalla muuten tapahtuu. Se negatiivisuus mikä on vallinnut jo pitkään. Mä imen ne kaikki pesusienen lailla enkä voi sille mitään vaikka asian tiedostankin. Epävarmuus kaikkien näiden työkuvioiden suhteen on aiheuttanut sen että vallalla on ollut sellaista läyhäämiskulttuuria mistä en yhtään tykkää. Oon itte ratkaisukeskeinen ihminen ja jos jossain on epäkohta niin mä pyrin kaikin keinoin parantamaan sen. Näin tapahtuu itseni lisäksi myös muiden suhteen ja jos näen että jollain on paha olla niin haluan auttaa ja korjata tilanteen. Pitäis kait oppia etten mä voi pelastaa kaikkia. Toisaalta mä mietin sitäkin että onko ihmiskeho niin fiksu että se muistaa vanhat kuormat ja yrittää ilmoittaa että äl'ä tee samaa virhettä uudelleen. Kertaalleen mä oon loppuunpalanut, uupunut ja masentunut. Aiempien vuosien aikana se on ollut uudelleen todella lähellä ja josko nytkin mua koitetaan siitä muistuttaa jatkuvasti. Onko nykyinen työ mulle sitten liian kuormittavaa? Johtuuko tämä mun väsymys ja kropan oireet siitä että kuorma on jatkuvasti liian kova? Mistä mä voin sen tietää.

No, taas ollaan kuitenkin päivä lähempänä lomaa. Mulla ois vielä ylityötuntejakin käyttämättä vaikka kuinka paljon joten voisin tietenkin niistää vielä yhden päivän ja aloittaa loman päivää aikaisemmin tai sitten voisin lyhentää päivää tästä loppuajasta. Ainoa ongelma on se, että meille on tulossa vielä parikin tavarakuormaa ja oon luvannut niiden takia olla paikalla tiettyyn kellonaikaan joten ennenkuin nämä kuormat on tulleet niin en voi lähteä aiemmin töistä. Taas ollaan pattitilanteessa.

Mutta kyllä mä lomalla aion tiputtaa hanskat ihan kokonaan ja mennä fiiliksen mukaan. Tehdä just sitä mitä huvittaa tai olla tekemättä mitään. Annan keholle ja mielelle rauhan palautua. Sitä odotellessa siis.

rakkaudella,

Sartsa

OLIHAN TAAS VIIKONLOPPU

Perjantainen lääkärikäynti toi toisaalta toivottua infoa mutta toisaalta narun pätkiä jäi myös iloisesti tuuleen heilumaan. Tutkittiin aika tarkasti tuo patti, otettiin mittojakin. Lääkäri kyseli todella tarkasti kaikki taustat mm milloin huomasin patin, onko se ollut kipeä, onko kasvanut kuukauden aikana ja niin edelleen. Myös kaikki taustasairaudet selviteltiin. Mitään tyhjentävää selitystä tuohon ei kuitenkaan löytynyt. Lipoomaksi hän nyt sen tässä kohtaa arveli mutta ultratutkimus kertoisin tarkemmin patin luonteesta. Tietenkään meidän työterveyssoppariin ei kuulunut ultra eikä edes mahdollinen patin poisto joten mulle suositeltiin siirtymistä teekoon puoleen. Lääkäri oli sitä mieltä että hänen mielestään asia ei ole mitenkään kiireellisyysasteeltaan pahin mahdollinen ja sanoi että syytä liene huoleen koska tässä kohtaa mikään ei viittaa siihen että kyseessä olisi mitään vakavampaa. Loppukaneetti "toki aina joskus tulee yllätyksiä" veti tietenkin maton kaikkien edeltävien puheiden alta. 

Soittelin teekoo ajanvaraukseen välittömästi kun tuolta lääkäriltä lähtin. Oletin että kun kyseessä ei kiireellinen asia ja vielä kesäaika että mulle tarjotaan aikaa parin kuukauden päähän. Yllätys olikin melkoinen kun hoitaja sanoi että hän laittaa tämän lääkärin työlistalle heti maanantaille. Silloin olisi oletettavasti jo tämä työterveyslääkärin sanelukin nähtävillä ja voisi olla mahollista että teekoo lääkäri voisi sen perusteella tehdä mulle suoraan lähetteen ultraan eikä siis vastaanottoaikaa tarvittais. Lupasivat maanantaina palata asiaan ja soitella. Sitä nyt siis odotellessa. Viikonlopun aikanakin patti on kutissut jonkin verran mutta muuten siitä ei ole ollut vaivaa. Edelleen siis epätietoisuudessa joudutaan elää vähän aikaa. Toivon tietenkin pääseväni ultraan mahdollisimman nopeasti.

Ajelin siis perjantaina mökille valmistelemaan lauantaista avoimet kylät päivää. Kylällä tapahtui monenlaista kun mökkinaapurissa oleva kylätalo toimi tapahtuman pääpaikkana. Me laitettiin taas pop up kahvilakioski sekä kirppis pystyyn. Tarjottiin lihakeittoa ja vohveleita. Oltiin ihan yllättyneitä miten paljon porukkaa tuli paikalle. Lihakeitto teki kauppansa ja ihmiset olivat hyvällä fiiliksellä. 

Mä seisoin sellaiset 7 tuntia putkeen kun olin kahvilan kassan takana ja se kyllä tuntui illalla jaloissa ja alaselässä. Olin lisäksi niin kertakaikkisen poikki etten meinannut pysyä millään hereillä vaikka oltiin laitettu sauna päälle. Sohvalla pilkkiminen on mulle todella harvinaista kaikista uniongelmistani huolimatta mutta nyt meinasin ihan täysin nukahtaa. Onneksi oltiin ehditty laittaa sauna päälle niin jaksoin sinne raahautua.

Eikä siinä mitään, saunan jälkeenhän tietenkin piristyi kummasti ja päätettiin lähteä testaamaan meidän uusi notskipaikka joen rannassa. Siellähän aika kuluikin upeissa maisemissa ja kesäyön rauhassa puoleen yöhön makkaraa paistellen. En keksi täydellisempää tapaa päättää todella hektinen ja touhukas päivä kun linnunlaulua kuunnellen, tuleen tuijottaen ja joen virtaa katsellen.

Tämä sunnuntaipäivä on ollut kyllä aikamoisen nihkeä. Aamulla teki mieli vaan jäädä sänkyyn makoilemaan ja kun sieltä väkisin kömmin ylös niin kroppa tuntui jonkun muun omalta. Joka paikkaan koski ja olo oli muutenkin hiukan kipeä. Vatsassa väänsi ja pääkin oli kipeytymässä.  Sama olo on jatkunut koko päivän. Ehkä tässä vaan alkaa olla nyt jo niin väsynyt ja kun mennään kohti loman alkua niin alkaa hiukan kroppa ilmoitella että rauhoittuminen onkin paikallaan. Tää kevät on ollut monella tapaa tosi rankka ja loma tulee enemmän tarpeeseen kuin koskaan. Vielä siis 8 päivää kun jaksan niin sitten saa kuukauden olla ja keräillä itseään. Jaksaa, jaksaa..

rakkaudella,

Sartsa

JÄNNITYSTÄ AAMUSSA

Heräsin tänä aamuna ekan kerran kuudelta. Päätin vielä hetken makoilla silmät kiinni ja nauttia rauhallisesta aamusta. Seuraavan kerran kerllo olikin jo kahdeksan kun siihen vilkaisin. Oli aika nousta. Tässä on nyt tullut useampia herätyksiä niin  ettei olo tunnut kuoleman väsyneeltä.Se herättää toiveita siitä että olisiko mua varten sittenkin olemassa myös hyviä unia. Niin monet vuodet oon kärsinyt olemattomista unista, mitä kaikkea se on mahtanutkaan muhun vaikuttaa. Itselleni lempeinä päivinä mä ymmärrän sen ettei kroppakaan voi toimia jos väsymys on kertynyt sinne vuosein saatossa. Ja että vaikka mä kuinka koitan hoitaa itseäni ja tehdä oikeita asioita terveyen suhteen niin tuo unen puute on aika merkitsevä asia.

Mulla on siis tänään vapaapäivä ja sen takia oli ihana heräillä hitaasti. Tein aamupalaksi teeta ja pari leipää sekä activia jugurtin. Menin ulos terassille aamupalalle. Oli vielä hiukan viileää mutta aurinko paistoi kivasti ja enteilee lämmintä päivää.

Mulla on siis puolen tunnin päästä se lääkäri ja se jännittää mua ihan hirveesti. Pelkään mitä tuosta patista sanotaan ja toisaalta sitä ettei sanota oikein mitään. Pahinta olisi jos lähtisin sieltä pois yhtä tietämättömänä mitä nytkin olen. Mun on pakko saada tietää edes se onko kyseessä jotain vakavaa. Huh!

Nyt tarvis pakata auto sitä ennen sillä aion lähteä mökkiä kohti suoraan tuolta vastaanotolta. Piipahdan matkalla katsomassa miltä meidän kirppispaikalla näyttää, teen tarvittaessa täydennyksiä. Meillä on ollut kirppispaikka nyt kuukauden verran ja ollaan saatu ihan kivasti ylimääräistä tavaraa kiertoon. Juhannukseen asti ajateltiin pitää ja sitten pidetään ainakin paussia.

Tänään valmistellaan kovaa vauhtia mökillä huomista avoimet kylät päivää. Tulee touhukas ilta mutta ei se mitään. On kiva touhuta porukalla. Ja kun kelikin on luvattu olevan aurinkoinen niin mikäs siinä. Kunpa vaan ihmiset löytäisivät huomenna myös meille. Kerronpa myöhemmin päivän kuulumiset.

Nyt mä kait halusin vaan purkaa tänne tätä jännitystäni . Ei auta kun lähteä pakkaamaan autoa.

Ihanaa viikonloppua!

rakkaudella,

Sartsa