LOMA JATKUU KOHTEINA MM. KUOPIO,VARKAUS,LAPUA

Jahas, voikohan jotain mun loman sujumisesta ja etenkin ajan kulumisesta kertoa se ettei päivityksiä ole tullut tuon alun jälkeen lainkaan. Ehkäpä juuri näin. Mulla on nyt kohta kolmas lomaviikko loppusuoralla ja musta rehellisesti tuntuu että tarviin kohta lomaa lomasta. Nää pari viikkoa on ollut nimittäin aika hektisiä. Eka viikosta olin jo kirjoittamassa että se sujui tosi rauhallisissa merkeissä ihan vaan kotona mutta pikku vilkaisu kalenteriin näytti ihan jotain muuta. Keskiviikkona olin Jyväskylässä yleisurheilun gp kisoissa kahvion tätinä koko illan. Siinä tiesi tehneensä kun taas suunnilleen työpäivän pituuden verran oli jalkojensa päällä. Mukavaa oli, kuten aina. Talkoohommien kautta on jo ehtinyt tulla mukavia uusia tuttavuuksiakin tuolta JKU:n porukoista.
Viikon lopulla sitten lähdettiin vähän kun ex tempore Kuopion suuntaan ja tuttuun Rauhalahteen. Tarkoitus oli ensin mennä telttailemaan jonnekin mutta jatkuva sateen uhka sai sitten turvautumaan mökkiin Rauhalahdesta. Ja hyvä niin, sillä sateisessa kelissä itsensä olis saanut teltassa vaan vilustutettua. Kamat siis autoon kun Aki tuli töistä ja eikun matkaan. Mökkivarauksenkin tein vasta matkalla autosta. Matkalla Kuopijjooon me tietty taas geokätköiltiin vaikkakin mahtavat maisemapaikat ja - kohteet jäivät tällä kertaa näkemättä.

Me otettiin pikkuruinen 2 hengen mökki joka palveli meidän tarkoituksia ihan loistavasti.

Pikkuruinen mökki sopi meille tähän kohtaan oikein hyvin

 Olimme perillä vasta klo 20 jälkeen joten illalla ei siinä ihmeempiä enää touhuttukaan. Kävimme kiertämässä leirintäalueen läpi ja olin iloinen ettei ainakaan vielä satanut vettä. Järvimaisemaa ois katellut vaikka kuinka kauan.

Komia näkymä Kallaveelle

 Iltapala oli hiukan normaalista poikkeava sillä pätkispullat ja oluet ei ihan joka iltaiseen settiin istu. Vaikka alue olikin tupaten täynnä caravan väkeä, tai juuri siitä syystä, keittokatoksissa oli ihan hyvin tilaa istua ja kokkailla. Mökkiin mentiinkin sitten vasta puolen yön aikaan.

Iltapalaa ;)

 Lauantai-aamu aukeni vielä aika lämpöisenä. Aurinko yritti kovasti päästä pilvien takaa loistamaan mutta lopulta sitten sade kumminkin voitti. Onneksi vasta iltapäivän puolella.

Aamulla aurinko vielä pilkisteli

Aki nukkui työviikon väsymyksiään pois pitkään joten mulla oli aikaa istuskella kaikessa rauhassa mökin portailla ja nauttia vielä aamulla lämmittävästä auringosta. Samalla alueen touhuja seuraillen. Mä aina huomaan noilla alueilla että kyllä mussa elää pieni karavaanarinpoikanen. Varmaan nauttisin todella paljon jostain matkailuauto reissaamisesta. Ehkä joskus sitten...

Istuskelin mökin portailla ja nautin auringosta kun Aki vielä nukkui

 lltapäivällä lähdettiin sitten tutkimaan Kuopion keskustaa. Tarkoitus oli lähteä jo aiemminkin mutta annoin mielellään Akin nukkua kun unta kerran piisas. Hypättiin sisävesilaivaan joka vei meidät suoraan satamaan. Tuttu reitti mulle viinijuhlien ajoilta. Matkalla on kyllä todella hulppeita taloja ja asuinalueita. Ei oo pienet varmaankaan niiden hintalaput jos ostohousuja jalkaan vetelis.

Mentiin sisävesibotksilla Rauhalahdesta satamaan

 Keskustassa oloajan satoi sitten ihan koko ajan. Sade alkoi jo paatilla mutta onneksi oltiin sillon jo melkein perillä että Akikin pystyi näkemään noita maisemia. Joskus ollaan tultu laivalla niin että on satanut rakeita ja silloin oli kyllä näkyvyys lähes nolla. Lähdettiin sateen takia sitten suuntaamaan suoraan keskustaa kohti, sillä ei oikein viitsinyt kovin sivummalle lähteä kelin takia. Kirkkopuisto eli virallisesti kait Snellmannin puisto oli rempattu viime käyntini jälkeen aivan totaalisesti ja oli kyllä nyt mukavan avara ja valoisa. Paljon oli lehmusia kaadettu pois. Huomasin, että kirkon portailta on näkymä aina kallavedelle asti.

Kirkkopuistoa

Nätiksi oli Snellmannin puisto laitettu

 Menimme lähes kuokkimaan eräisiin häihin kun katsoimme että kirkon ovi on auki ja kellon ajat kertoivat että näin on. Ollaan aina tykätty käydä vierailemassa kirkoissa ja nythän se sopi oikein hyvin kun pääsi samalla sateelta suojaan. Onneksi raotin ihan varovasti sitä kirkon heiluriovea ja huomasin, että seurakunta istui penkeissä. Peräännyimme vähin äänin ja samassa morsian tulee isänsä kanssa sakastista ja valmistautuu kävelemään alttarille. Meitä nolotti ihan hirveästi ja luikimme häntä koipien välissä ulos eteisestä. Ulkona kyllä hiukan ihmetytti että miksei kirkon ovella tai jossain voi olla ilmoitusta että tiettyyn aikaan on joku tilaisuus. Etsiessämme nimittäin geokätköä kirkon pihalta huomasimme että ainakin 3 muutakin porukkaa yritti mennä kirkkoon sen vihkimistilaisuuden aikana.

Tuokoon nämä ruusun terälehdet tosi paljon onnea 

 Kaupungilla kiertelimme sateesta huolimatta torin laidalla. Kauppahalli oli mennyt juuri kiinni ja shoppailu muuten ei oikein märkänä innostanut. Pikku pietarin torikujakin oli laittanut porttinsa säppeen klo 13. Päätettiin siis mennä geokätköjen perässä tämäkin visiitti.

Hän tuli torin kulmalla vastaan

Kauppahalli 

 Päädyttiin torin lähellä sijainneeseen sankarivainjapuistoon ihan ensin. Kätkö löytyi ja monenlaista muutakin katseltavaa.

Patsas sankarihautausmaalla

Tämä rautapallo löytyi kaupungintalon torinpuoleiselta pihalta. Tûlay Shakir on suunnitellut tämän teoksen nimeltään Muuntamo No 149. Mun mielestä se näytti isolta teräs silmältä.

Tämmönen terässilmä löytyi kaupungintalon puistosta

 Kaupungintalo oli upea rakennus itsessään ja sen takapihalta löytyi raivaajapatsas joka sopi hienosti tälle paikalle.

Raivaajapatsas ja kaupungintalo

 Päätettiin sitten palata takaisin Rauhalahteen vähän aiemmin kun oli tarkoitus, sillä ei vesisateessa pidemmän päälle ollut kovinkaan mukava olla. Käytiin oluella/siiderillä Sataman helmessä sekä ruokakaupassa ennen kun astuttiin uudelleen laivaan. Illalla sitten mentiinkin kodalle tekemään päivän ruuat. Aikamoinen ruuhka oli ja voi kyllä sanoa ettei turvamääräykset koronan suhteen oiken täyttyneet. No sopu sijaa antoi ja meillä ei ollut mihinkään kiire. Tutustuttiin erääseen Turkulaiseen pariskuntaan ja heidän koiraansa kun siinä pitkään istuttiin.

Rauhalahdessa kodalla ruoan laitossa

 Myöhemmällä, puolen yön aikaan, mentiin sitten juominemme rantaan istumaan ja nauttimaan rasvatyynestä järvimaisemasta. Olihan ihana istuskella, harmi vaan että mukana ollut thermacell jäi mökkiin. Mähän olen hyttysille kävelevä buffet. Nukkumaan maltettiin mennä vasta aamuyön tunteina.

Yöllä järvi oli peilityyni

Sunnuntaina sitten mökki piti luovuttaa klo 12 joten ei muuta kun matkaan vaan. Muutaman kätkön kautta kotia vihdoin illan suussa. Eka kohteena Koivumäen kartano jonka pihamaalla kätkö sijaitsi. Joskus vähän arveluttaa toisten pihoissa hiipparoida mutta toisaalta nämä kätköt on aina ko. paikassa tiedossa ja me ei edes yleensä toisten pihojen lähelle mennä. Tämä nyt kuitenkin oli ns. julkinen paikka niin viitsi mennä. Jonkun yksityisissä pihoissakin kätköjä toki on mutta ne ei oo meidän juttu.

Komia pytinki

Hauska toteutus eräästä kätköstä

Ville niminen paatti oli söpö

 Varkaudessa sitten päätettiin että pysähdytään vielä jossain kahvilla/iltapalalla ennenkun suhataan suoraan kotiin. Aki sitten löysi jostain interneteistä tälläisen terassikahvilan. Johan olin hulppeat maisemat ja tuo savulohivohveli joka sitten päätyi meidän lautaselle, oli oikeesti aivan järkyttävän hyvä. Ei osannut ollenkaan odottaa mitään niin hyvää. Käykäähän jos siellä suunnalla kuljette.

Näkymä oli huikee tornikahvilasta

Savulohivohveli oli aivan taivaallista

Illalla kotona mä yritin ehtiä purkaa tavaroita että saatoin alkaa samantien miettiä mitä sitä pakkais seuraavan viikon Lapuan lomaa varten.

Toka viikolle tultaessa mä siis lähdin Lapualle lähes koko viikoksi. Ma-to kului siellä suunnalla ja siihen mahtui paljon rakkaiden ihmisten tapaamisia, kirpparikierrosta lapsukaisten kanssa, vanhempieni luona ajan viettoa. Ihanaa, mutta aika kuluttavaa. Oon aina, kuten nytkin, aivan rättiväsynyt kun kotia päin ajelin. Ehkä nämä käynnit on vaan jotenkin sellaisia että haluan antaa kaikille tapaamilleni läsnäoloa niin paljon kun mahdollista ja se sitten pidemmän päälle väsyttää. Mutta ehkä tätä väsymystä kuitenkin voi hyvällä omallatunnolla sanoa hyväksi väsymykseksi, sillä aivan liian pitkä aika oli monenkin rakkaan ihmisen näkemisestä. Viikko meni kuitenkin niin, että torstaina ajelin siis kotiin ja torstai menikin sitten oikeastaan reissukasseja purkaessa ja uutta suunnitellessa.

Mulla kun ei oo grillausmahdollisuutta kotona niin sitä koitetaan sitte tehdä aina kun mahdollista. Lapseni tuli mun kans yöpymään mun vanhempien luo ja laittoikin sitten grillin kuumaksi.

Grilli kuumaksi lapsen toimesta

 Haluan yleensä aika ajoin kokeilla kaikkea uutta grilliin. Nyt mä päätin tehdä täytettyjä paprikoita joihin sisälle tuli nuudelia, kirsikkatomaattia, fetaa ja päälle juustoraaste. Pohjalle ensin laitoin pekoni-sipuli tuorejuustoa. Oli muuten hyviä.

Piti testata taas uutta

 Mun vanhempien paikka vanhalla koululla on kahden joen risteyksessä ja tuota jokimaisemaa vois kans kattella vaikka aina. Se on vuodenajasta, vuorokaudenajasta sekä vuodestakin riippuen erilainen. Nyt se oli illalla utuinen ja satumainen.

Illalla oli mahtava usva joella

 Lapualla on tosi kiva käyntikohde jos haluaa vaikka matkan varrella vaan jaloitella. Jokilaakson matkailupuutarha on keskustan liepeillä ja täysin ilmaista huvia. Siellä on kiva kattella huolella laitettua puutarhaa ja käveleskellä pitkin polkuja. Paikat ja maisemat vaihtelee ja pääset vaikka laiturille ihailemaan jokea joka virtaa vuolaana ihan vieressä. Tai käydä katsomassa eläimiä. Alueella on myös pikku kahvila Nukkeruusu jossa voi nauttia välipalaherkkuja halutessaan. Kattohan täältä millanen paikka on kyseessä

Ryytimaata jokilaaksossa

Omenapuutarha

Ihana näkymä

Saispa tälläsen puutarhan itelle

 Lapuan visiittiin mahtui monia ihania tapaamisia niin kummilasten, sukulaisten kun rakkaiden ystävienkin kanssa. Iltaisin sitten nautin maisemista ja maaseudun rauhasta sekä vietin aikaa vanhempieni kanssa.

Illan zen hetki jokirannassa

EKAT LOMAPÄIVÄT

Täällä taas, tällä kertaa lomalaisema. Toka lomapäivä on starttaamassa ja kovin näyttää synkältä. Ajattelin silti, sadettakin uhmaten, lähteä lenkille vähän ajan päästä. Viime kesälomalla mä pääsin nauttimaan aamulenkeistä ja oon kaivannut niitä siitä lähtien. On parasta kun lomallakin herää näin aikaisin, koska Aki menee töihin niin aikaisin niin mennään myös nukkumaankin ihmisten ajoissa. Paljon mielummin mä herään ajoissa ja nautin kesäaamuista kun valvon ehdoin tahdoin myöhään. Mulle ihan uus ja outo ajatus. Mutta ah niin tervetullut.

Jokainen joka on koskaan laittanut nokkaansa ulos kesäaamuna tietää miten maagista se on. Luonto alkaa pikkuhiljaa heräilemään päivään ja ilma on raikas oli sitten tulossa hellettä tai sadetta. Olis aivan mahtavaa kun ei nämä aamulenkit rajoittuisi pelkästään kesälomiin mutta jostain syystä en oo vielä kovin montaa kertaa työaikana aamulenkeillä käynyt. Edes viikonloppuna.

Mutta mitäs kuulumisia näin muuten. Viimeinen viikko töissä tuntui t o d e l l a pitkältä. Fakta on se, että tekeminen alkoi käydä vähän vähiin. Ainahan sitä on jotain siivoilemista ja tavaroiden järjestelyä mutta koska oon siirtynyt uuteen työpaikkaan vasta nyt keväällä niin tällä hetkellä sellaista ei vielä ole. Päivät siis täytyi kuluttaa keksimällä tikusta asiaa.

Loma sai mahtavan startin kun heti perjantaina saatiin tänne odotettuja vieraita. Tehtiin ruoat ja istuttiin iltaa kuulumisia vaihdellen. Oli vähän tarkoitus terassillakin piipahtaa mutta lopulta kotiterassilla oli niin mukava meininki ettei lähdetty mihinkään. Tuntui hyvältä vaan jutella omassa rauhassa. Hiukan sitten harmitti lauantaina kun oli niin kovin sateinen päivä ettei oikein ulkona voinut tehdä mitään. Päädyttiin sitten lähtemään edes vähän ajelulle että saatettiin näyttää vieraille millainen paikka tämä Mänttä on. Mä esittelen kotikaupunkiani ihan mielellään sillä mun mielestä tämä on ihan nätti paikka ja täällä on yhtä sun toista nähtävää. Illan suussa mentiin sitten Vilppulaan rantaravintola Isabellaan syömään ja jälkkäriksi Mänttään Vuorenmajalle kahville. Oli ittellekki mukava että pääsi käymään tuolla vuorenmajalla kun ei sinnekään tuu jostain syystä koskaan mentyä vaikka kovin idyllinen paikka onkin.

Sunnutaina vieraat lähti sitten jatkamaan matkaa eteenpäin ja me lähdettiin aivan ex tempore vähän shoppailemaan Jyväskylään. Aluksi mulla oli mielessä vaateostot mutta lopulta sitten päästiin matkaan sen verran myöhään että vaatekaupat alkoi mennä jo kiinni joten keskityttiin sitten tavarataloshoppailuun vaan. Mukaan lähti ainakin lukemista.

Eilisestä aamulenkistä on pakko mainita, että oli kyllä taas aikalailla ajatusten täyteinen lenkki. Jotenkin sitä on kait tullut siihen ikään että muistelee vanhoja aikoja tämän tuosta. Siis ihan vaan muistelee kaikkea mitä lapsena on tullut touhuttua. Nuo hiekkatiet joita pitkin lenkkeilen vie aina ajatusta sinne lapsuuteen kun oltiin liikkeellä kaiket päivät ja kerättiin tien reunalta kukkia. Välihuomautuksena täytyy mainita että oon ihmetellyt miten ei silloin puhuttu punkeista mitään. Mekin oltiin kaiket ajat lehmien kanssa laitumella tai ojan pohjalla heinikossa eikä ikinä tarvinnut miettiä mitään punkkeja. Ei edes tietty sellaisista mitään. Lenkeillä mulla on luurit päässä ja koska jostain syystä radiot on lakanneet toimimasta mun luureissa niin kuuntelen spotifyn dailymix listaa. Eilen sitten tuli Juha Tapion John biisi missä hän muistelee koulun enkun tunteja joissa hän oli John. Mä aloin muistella itte olleeni Sue. Siitä ajatus meni tuon John biisin teeman mukaan siihen, että mä en oo koskaan halunnut olla kukaan muu kun oma itteni. Toki monta kertaa on saattanut olla mielessä että haluaisi olla jotenkin toisenlainen mutta silti oon aina ajatellut itteäni minuna enkä kenään muuna.

Loogisesti ajatukseni meni sitten niihin aikoihin kun todella olin enkuntunneilla Sue. Silloin oltiin 3-4 luokalla ja mun vieressä tunneilla istui Sam. Oli mun parhaita kavereita niihin aikoihin sillä muistan miten mentiin aina koulusta heille tekemään välipalaa ja leikkimään tinasotilailla. Sam (tai suomeksi Sami) osasi leikata omenasta kuoren pois niin että pääsi hiiren häihin. Tiedäthän, sillä tavalla että kuori ei katkennut missään vaiheessa. Olin ihan että wau. En mä tiedä oliko se ihastusta vai mitä, en muista että olis ollut, meillä vaan oli kivaa. Oltiin molemmat kiinnostuneita urheilusta ja siitä riitti puhuttavaa monille koulumatkoille. Tuohon aikaan mulla oli muutenkin poikia paljon kavereina joten se ei ollut mulle mitenkään ihmeellistä. Poikatyttö taisin olla itsekin.

Mua hymyilytti miten pitkälle ajatus voi lentää jostain ihan pienestä sytykkeestä. Sain ainakin hymyn huulille. Loppulenkillä sade hiukan kasteli mutta eihän se mitään. Pääasia että oli reipas lenkki tehtynä.

Tää oli ihana näkymä

Nyt taidan ettiä lenkkivermeet valmiiksi ja lähteä kohta sadetta uhmaten tien päälle.

rakkaudella,
Sartsa