EKAT LOMAPÄIVÄT

Täällä taas, tällä kertaa lomalaisema. Toka lomapäivä on starttaamassa ja kovin näyttää synkältä. Ajattelin silti, sadettakin uhmaten, lähteä lenkille vähän ajan päästä. Viime kesälomalla mä pääsin nauttimaan aamulenkeistä ja oon kaivannut niitä siitä lähtien. On parasta kun lomallakin herää näin aikaisin, koska Aki menee töihin niin aikaisin niin mennään myös nukkumaankin ihmisten ajoissa. Paljon mielummin mä herään ajoissa ja nautin kesäaamuista kun valvon ehdoin tahdoin myöhään. Mulle ihan uus ja outo ajatus. Mutta ah niin tervetullut.

Jokainen joka on koskaan laittanut nokkaansa ulos kesäaamuna tietää miten maagista se on. Luonto alkaa pikkuhiljaa heräilemään päivään ja ilma on raikas oli sitten tulossa hellettä tai sadetta. Olis aivan mahtavaa kun ei nämä aamulenkit rajoittuisi pelkästään kesälomiin mutta jostain syystä en oo vielä kovin montaa kertaa työaikana aamulenkeillä käynyt. Edes viikonloppuna.

Mutta mitäs kuulumisia näin muuten. Viimeinen viikko töissä tuntui t o d e l l a pitkältä. Fakta on se, että tekeminen alkoi käydä vähän vähiin. Ainahan sitä on jotain siivoilemista ja tavaroiden järjestelyä mutta koska oon siirtynyt uuteen työpaikkaan vasta nyt keväällä niin tällä hetkellä sellaista ei vielä ole. Päivät siis täytyi kuluttaa keksimällä tikusta asiaa.

Loma sai mahtavan startin kun heti perjantaina saatiin tänne odotettuja vieraita. Tehtiin ruoat ja istuttiin iltaa kuulumisia vaihdellen. Oli vähän tarkoitus terassillakin piipahtaa mutta lopulta kotiterassilla oli niin mukava meininki ettei lähdetty mihinkään. Tuntui hyvältä vaan jutella omassa rauhassa. Hiukan sitten harmitti lauantaina kun oli niin kovin sateinen päivä ettei oikein ulkona voinut tehdä mitään. Päädyttiin sitten lähtemään edes vähän ajelulle että saatettiin näyttää vieraille millainen paikka tämä Mänttä on. Mä esittelen kotikaupunkiani ihan mielellään sillä mun mielestä tämä on ihan nätti paikka ja täällä on yhtä sun toista nähtävää. Illan suussa mentiin sitten Vilppulaan rantaravintola Isabellaan syömään ja jälkkäriksi Mänttään Vuorenmajalle kahville. Oli ittellekki mukava että pääsi käymään tuolla vuorenmajalla kun ei sinnekään tuu jostain syystä koskaan mentyä vaikka kovin idyllinen paikka onkin.

Sunnutaina vieraat lähti sitten jatkamaan matkaa eteenpäin ja me lähdettiin aivan ex tempore vähän shoppailemaan Jyväskylään. Aluksi mulla oli mielessä vaateostot mutta lopulta sitten päästiin matkaan sen verran myöhään että vaatekaupat alkoi mennä jo kiinni joten keskityttiin sitten tavarataloshoppailuun vaan. Mukaan lähti ainakin lukemista.

Eilisestä aamulenkistä on pakko mainita, että oli kyllä taas aikalailla ajatusten täyteinen lenkki. Jotenkin sitä on kait tullut siihen ikään että muistelee vanhoja aikoja tämän tuosta. Siis ihan vaan muistelee kaikkea mitä lapsena on tullut touhuttua. Nuo hiekkatiet joita pitkin lenkkeilen vie aina ajatusta sinne lapsuuteen kun oltiin liikkeellä kaiket päivät ja kerättiin tien reunalta kukkia. Välihuomautuksena täytyy mainita että oon ihmetellyt miten ei silloin puhuttu punkeista mitään. Mekin oltiin kaiket ajat lehmien kanssa laitumella tai ojan pohjalla heinikossa eikä ikinä tarvinnut miettiä mitään punkkeja. Ei edes tietty sellaisista mitään. Lenkeillä mulla on luurit päässä ja koska jostain syystä radiot on lakanneet toimimasta mun luureissa niin kuuntelen spotifyn dailymix listaa. Eilen sitten tuli Juha Tapion John biisi missä hän muistelee koulun enkun tunteja joissa hän oli John. Mä aloin muistella itte olleeni Sue. Siitä ajatus meni tuon John biisin teeman mukaan siihen, että mä en oo koskaan halunnut olla kukaan muu kun oma itteni. Toki monta kertaa on saattanut olla mielessä että haluaisi olla jotenkin toisenlainen mutta silti oon aina ajatellut itteäni minuna enkä kenään muuna.

Loogisesti ajatukseni meni sitten niihin aikoihin kun todella olin enkuntunneilla Sue. Silloin oltiin 3-4 luokalla ja mun vieressä tunneilla istui Sam. Oli mun parhaita kavereita niihin aikoihin sillä muistan miten mentiin aina koulusta heille tekemään välipalaa ja leikkimään tinasotilailla. Sam (tai suomeksi Sami) osasi leikata omenasta kuoren pois niin että pääsi hiiren häihin. Tiedäthän, sillä tavalla että kuori ei katkennut missään vaiheessa. Olin ihan että wau. En mä tiedä oliko se ihastusta vai mitä, en muista että olis ollut, meillä vaan oli kivaa. Oltiin molemmat kiinnostuneita urheilusta ja siitä riitti puhuttavaa monille koulumatkoille. Tuohon aikaan mulla oli muutenkin poikia paljon kavereina joten se ei ollut mulle mitenkään ihmeellistä. Poikatyttö taisin olla itsekin.

Mua hymyilytti miten pitkälle ajatus voi lentää jostain ihan pienestä sytykkeestä. Sain ainakin hymyn huulille. Loppulenkillä sade hiukan kasteli mutta eihän se mitään. Pääasia että oli reipas lenkki tehtynä.

Tää oli ihana näkymä

Nyt taidan ettiä lenkkivermeet valmiiksi ja lähteä kohta sadetta uhmaten tien päälle.

rakkaudella,
Sartsa