Tiedättehän sen sellaisen odottavan, kutkuttavan fiiliksen vatsan pohjalla. Olet ihan jonkun uuden ja ihanan äärellä, mutta vielä hiukan varovaisena sillä pelkäät kaiken menevän jotenkin rikki. Saat itsesi kiinni hymyilemästä hassusti ja tuijottamasta tyhjyyteen mittaamattoman ajan. Kaikki on jotenkin kauniimpaa, värit kirkkaampia, ihmiset ystävällisempiä, ilmakin kevyempää hengittää. Askel on kevyt ja energiaa on niin paljon, että jos maailmassa ois kahva niin ylös sen nostaisit. Se on odotettu, hartaasti toivottu tunne ja se on nyt tulossa mun kohdalle. MUN kaikista maailman epäonnisista. Sille tunteelle on sanakin mutta se on vielä liian iso sanottavaksi ääneen, toivottavasti jossain vaiheessa, ehkä piankin. Nyt on kuitenkin hetki nauttia juuri tästä ajasta. Siitä että minä saan olla juuri tässä, miettimässä näitä asioita omalla kohdallani, mielessäni joku jota ei tarvitsekaan ajatella sydän syrjällään vaan täynnä iloa, odotusta, toivetta, kaipausta ja haluakin. Shh... ei puhuta tämän enempää, ei vielä tässä vaiheessa.
Sydän pakahtumaisillaan, Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti