Onpas kulunut taas aikaa, kun viimeksi oon täälä blogissa piipahtanut. Sori siitä. Mulla on hyvä syykin. Tai niin no, se hyvä syy nyt on viimeisen kahden viikon ajan ollut lomareissu Marmarikseen, mutta toki sitä ennen on anteeksi antamaton viikko viime postauksen jälkeen jolloin vaan oon ollut kai liian kiireinen. Seli seli!!
No anyway, nyt mulla on sitten kerrottavaakin. Isoa, painavaa, ihanaa, mahtavaa asiaa. Mä jo viimeksi vähän sivusin tätä aihetta, varovasti ja seitin ohuesti mutta nyt mä voin sanoa sen ääneen. Mikä ihana tunne se onkaan, ei tarvitse pelätä..On vain kevyt ja turvallinen olotila. Luottamus kaikkea tulevaa kohtaan on palannut takaisin, ja on olo että kaikki järjestyy parhain päin sillä mun ei tarvitse pärjätä yksin. Kaiken lisäksi mä tiedän, että tällä kertaa mä todella jaan nämä mun ajatukset toisen kanssa. Huumaavaa!!
No, jos nyt ette siis vielä ymmärtäneet niin mä oon Rakastunut. Todellakin, luit ihan oikein, mä uskallan sanoa sen ääneen. On ehkä jo vähän kulunutta ja kliseistä sanoa, että se oikea astuu elämään silloin kun sitä vähiten odottaa. Tai että asioilla on tapana järjestyä juuri niin kuin niitten pitääkin. Olkoon miten kulunutta tahansa, niin tällä hetkellä tuo kaikki tarkoittaa mulle täyttä totta ja mä otan kaiken tämän ilolla vastaan. Tällä hetkellä tuntuu ihan epätodelliselta, että mä oon todella tuntenut tämän ihmisen vasta näin hetken ajallisesti, siis jos kalenteria selataan ja katsotaan milloin ensi "kohtaaminen" on tapahtunut. Niin paljon on ehditty jakaa jo tässä pienessä ajassa. Toiseen ihmiseen tutustuminen (siis tarkoitan nyt tutustumista henkilön todelliseen minään sielä ulkokuoren alla) riippuu täysin molempien osapuolien heittäytymisestä ja halukkuudesta rehelliseen ja aitoon kanssakäymiseen. Tässä kohtaa sai kyllä huomata jo todella aikaisessa vaiheessa, että nyt on löytynyt ihminen, joka tuntuu ymmärtävän minua puolesta sanasta. Elämän polulla tähän asti on niin paljon yhtäläisyyksiä, että monet tarttumapinnat ja samaistumiskohteet on löytyneet. Ollaan tuumattukin puolin ja toisin, että ollaan jossain vaiheessa kuljettu samaa elämänpolkua tai sitten edellisessä elämässä me ollaan oltu rakastavaisia mutta jouduttu sittemmin erilleen syystä tai toisesta. Nyt sitten olemme taas takaisin sielä missä kuuluukin olla, toistemme luona. Alusta saakka kaikki on tuntunut todella luontevalta ja helpolta. Ihan todella siltä, kun oltais tunnettu jo iät ja ajat. Ei mennyt kovinkaan kauaa kun luottamus toiseen oli syntynyt, ja saattoi ihan levollisin mielin tiedostaa että toinen ei ole menossa minnekkään, ei siis ole mitään pelättävää. Molemmat on myöskin alusta asti olleet rehellisesti ja aidosti omia itsejään. Ei mitään pinnallista kuorta joka karisee pikkuhiljaa pois vaan ihan aitoa Minua ja Häntä.
Rakkauteni kohde on kaikkea mitä olisin ikinä voinut villeissä unelmissanikaan kumppaniltani toivoa...ja paljon enemmän. Tässä rakkaudessa on paljon sellaista mitä Sartsa 42v ei oo koskaan tiennyt olevan olemassakaan. Hän on rehellinen, aito, läsnäoleva, rauhoittava, luotettava, paras ystävä. Kaikilla tavoin rakastettava. Mikään mitä mä sanon tai kirjoitan ei tunnu tekevän oikeutta näille tunteille. Mä oon ihan käsittämättömän kiitollinen että Hänet on annettu mun elämään. Oli mikä vaan asia, iloinen tai surullinen, mä haluan jakaa sen Hänen kanssaan ja mä tiedän että Hän on siitä kiinnostunut. Hän pitää musta hyvää huolta, sillä haluaa mun parasta ihan kuten minäkin haluan vain hänen parastaan. Hänen onni on munkin onni. Mun ei tarvitse pelätä että Hän häipyy jonnekin, sanomatta sanaakaan. Ei, Hän on sellaiseen aivan liian kiltti ja lojaali. Mikä rakastettava piirre. Olen täysin vakuuttunut ettei Hän tekisi koskaan mitään satuttaakseen mua, ainakaan tahallaan. Niinkun ei mullekkaan tulisi mielenkään satuttaa Häntä. Mä olen saanut sanoa ne kolme pientä mutta tärkeää sanaa ja ne on sanottu mulle. Minä rakastan sinua!!
Kaikista parasta on se, että mä osaan kuvitella tulevaisuuden rakkaani kanssa. Se on ihan luonnollinen ja selkeä asia. Meillä on yhteinen päämäärä mitä kohti mennään, siihen tahtiin kun hyvältä tuntuu. Mulla on turvallinen olo kun tiedän että Hän on olemassa, sillä tiedän että mulla on aina henkinen olkapää johon nojata kun sitä tarvitsen. Harmi vain että se fyysinen olkapää on hiukan kaukana niin että voisin sen joka päivä tavoittaa. Vielä ainakin...
No joko tämä siirappisuus alkaa riittää.. Mulle ei ainakaan. Mä haluan kuuluttaa tätä asiaa koko maailmalle, sori nyt vaan :)
Me vietettiin ensimmäinen yhteinen viikonloppu yhdessä nyt ja jos vain mahdollista, niin rakkauteni kasvoi näiden päivien aikana. Kun tulin reissusta kotiin perjantaina niin matkustin suoraan rakkaani luo. Sitten eilen tultiinkin yhdessä autoillen tänne meille ja illalla käytiin konsertissa jossa fiilis oli aivan käsin kosketeltava kun sain olla yhteisen lempparimme Juha Tapion herkkiä biisejä täynnä olevalla keikalla yhdessä rakkaani kanssa. Se tunnekokemus oli aivan valtava!! Löydettiin myös meidän yhteinen biisi joka on tästä lähtien juurikin Juhan Aito rakkaus <3
Nyt poden pienehköä ikävää Hänen lähdettyään kotiin, mutta arki koittakoon. Seuraavaa tapaamista odotellen ja sillä aikaa suhdetta ylläpitäen muilla tavoin.
Rakkaudesta täysin huumaantunut, Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti