VIIKONLOPPUA

Näin sitä taas ollaan uuden viikonlopun kynnyksellä. Tällä hetkellä se ei herätä juuri minkäänlaisia tunteita mihinkään suuntaan. Ainoa positiivisen ja kivan tunteen aiheuttava juttu on se, että saan viettää aikaa rakkaan lapsukaiseni kanssa. Se on omiaan lievittämään tätä iänikuista ikävää, joka on tullut jo vakituiseksi seuralaiseksi sekä arkeen että nyt sitten myös tällä kertaa viikonloppuun. Mä elän nyt vaan tätä olemassa olevaa hetkeä, niin ei mun tarvi ajatella että pitää jaksaa erossa rakkaasta lähes kaks pitkää viikkoa, näillä suunnitelmin ainakin 11 päivää. Kun viikkokin on tuntunut niin tosi pitkältä tähän asti. Toivotaan, että viikon päästä perjantaina näihin aikoihin mä olisin jo kotona, eli hänen luonaan. Olosuhteet kuitenkin on mitä on joten siihen pitää oppia varautumaan. Sen voin sanoa, että puhelin liittymä varmaan pitää tarkistaa ainakin tätä menoa, että se on varmasti sellanen joka kestää maraton puhelut, kuten edellis yön 4 tuntia. Vaikkakin mulle on ihan se ja sama mitä maksaa, kun saa puhua edes puhelimessa niin tuntuu kun oltais vähän lähempänä.

Mä lähden tässä kohta, kunhan lapseni saapuu isänsä luota, viettämään viikonloppua mun vanhempieni luo maalaismaisemiin. Niihin samoihin siis, joissa kesällä tuli vietettyä viikko jos toinenkin. Saadaan viettää aikaa yhdessä ihan rauhassa siellä. Huomenna tosin piipahdan ystäväni synttärijuhlissa illan suussa, mutta muuten ollaan maaseudun rauhassa vaan.

Mä sain eilen rakkaaltani sellaisen viestin, että sanoinkin heti etten oo koskaan saanu mitään niin ihanaa ja kaunista. Semmonen rakkauden osoitus, että sen tuomalla voimalla mä tunnen selviäväni mistä vaan. Niinkuin mä tunnen muutenkin olevani enemmän elossa kun koskaan ja selviäväni mistä vaan kunhan rakkaani on mun rinnalla. Sen ajatuksen tuoma onnen tunne huumaa!!

Kivaa viikonloppua,
Sartsa