RETKIPÄIVÄ ESIKOISEN LUO

Eilinen oli retkipäivä. Ja kiva sellainen olikin. Lähdin viemään rakkaalle esikoiselleni vähän paksumpaa vaatetta syksyn kylmiä keliä varten. Hän kun on töissä ratsutilalla kaukana kaukana, neljän tunnin ajomatkan päässä. Neiti on muuttanut kyseiseen osoitteeseen jo toukokuun lopulla ja ainoastaan kerran ehtinyt piipahtaa kotona sinä aikana, onneksi silloin sai olla koko viikon. Nyt kun mä oon joutilas päivät kun ei töitä kerran ole, niin päätinpä sitten käyttää tilaisuutta hyväkseni ja lähteä katsomaan muutenkin millaisissa ympyröissä lapseni elelee.

Äitini ja Ville lähtivät matkaseuraksi ja hyvä niin. Aina se on mukavampi noin pitkää matkaa ajella kun on juttuseuraa. 10 aikaan aamulla pienten teknisten ongelmien jälkeen päästiin matkaan. (Pikkuvikoja vaan kuten, että kuskin ikkuna meinas tippua alas kokonaan, neuvokkaana tyttönä keksin siihen kuitenkin pitävän patentin ;) )

Syötiin eväät matkan varrella, koska se on paljon kivempaa vielä näillä keleillä kun jossain huoltoasemilla kahvittelu. Nyt sattui sellanen paikka vielä joka karuudessaan herätti monenmoisia tuntemuksia ja musta tuntuu edelleen, että tulossa on joku teksti niihin tunnelmiin liittyen.

Mun evääni 

Kukahan hän mahtaa olla?

Ajomatka kesti siis nelisen tuntia ja kahden pysähdyksen taktiikalla mentiin. Perillä meitä odotti ihan kesäinen keli. Lähtiessä oli asteita +9 mutta määränpäässä +16 ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Ei tarvittu takkia tosiaankaan. Alla näkyviin maisemiin me siis saavuttiin ja parkkeerattiin auto.

Ihana arska

Esikoiseni siis asustaa ratsutilalla missä on noin 50 hevosta käsittääkseni tällä hetkellä kaiken kaikkiaan. Kaikki eivät tokikaan ole tallin omia kasvatteja saati omistuksessa vaan myös asiakkaiden hevosia on hoidettavana. Me saatiin heti alkuun tutustumiskierros koko tallialueelle, mikä olikin näkemisen arvoinen. Rakennuksia ja tarhoja olikin sitten ihan muutama. Oli ulkotalleja, ylä- ja alatallia ja niitä tarhoja sielä sun täälä. Tämmöselle hevosia hiukan kammoksuvalle paikka oli kohtuu jännittävä, tosin kaikki hevoset oli karsinoissaan tai tarhoissa joten niille saattoi moikkailla ohimennen ihan coolisti. Villeä nauratti kun mä todellakin tervehdin jokaista hevosta. Tallin pihapiiri oli kyllä kun jostain maalaisromanttisesta opuksesta. Laitan pari kuvaa esimerkiksi, kattokaas ny...

Takana näkyy esteharjoitus kenttä

Tässä yleisfiilistä pihapiiristä

Niin sitten siitä mun hevoskammosta. Noh, mä sain hiukan lievennettyä sitä tapaamalla Goyan, ihanan kilttisilmäisen ja rauhallisen tamman. Laitan meistä kuvankin.

Jostain syystä mä en pelännyt tätä hevosta ollenkaan. Tai no jännitin ehkä vähän, mutta hänen silmissään oli jotain sellaista mikä sai mut uskaltamaan lähelle. En todellakaan oo ennen näin lähellä hevosta ollut. Joskus vähän turpaan sattunut kaukaa mutta näin tällä kertaa. Laitoin jopa loimen Goyalle päälle ennenkun sanottiin heipat :D 

Oli sielä toinenkin kaveri johon ihastuin. Jack Russelin terrieri Bella. Mä oon aina tykännyt noista pikkuisista piristäjistä ja haaveena olis joku päivä saada ittelle tommonen. Mutta...saattaa olla ettei se riipu tulevaisuudessa pelkästään musta, katotaan ;) 

Bella <3 

Tässä vielä pari kuvaa reissulta. Vähän tarvikehuoneesta, suitset jos toisetkin :) ja sitten lisää tallialueen asukkaita.

Kaikki siistissä järjestyksessä

Kanalauma

Noh, muutama tunti siinä sitten paikan päällä oltiin ja mamma tietenkin siivosi lapsensa kämpän puts puts. Käärin tuomani vaatteet siisteihin pinoihin ja vein ylimääräistä tavaraa autoon. Toin siis kotiin kaikki sellaset mitä Jennillä oli kämpässään mitä ei tarvii. Yksiö on sen verran pieni ettei sielä ylenmäärin säilytystilaa kyllä ole.

Kotimatkalla rupesi kyllä loppumatkasta jo väsy painamaan silmiä, sillä sumu oli melkoinen joten erityisen skarppina oli pysyttävä. Reissupäivästä jäi hyvä fiilis kaiken kaikkiaan. Paljon positiivista ja useampi hymy mahtui tähänkin päivään.

Nyt on tulossa oikein hulinapäivä tänään. Jo nyt kun kello on 10.40 mä oon kuskannu Villen kouluun ettei sateessa ja tuulessa tarvinnut mennä. Kaupassa on käyty, takkatulesta nautittu aamukahvin kera ja keskimmäistä mussukkaakin on kuskattu koepäivän jälkeen kotiin. Kohta salille ja sitten kohti uuden päivän hauskuuksia. Tiedossa kohtaamisia tärkeiden ihmisten kanssa <3 

Rakkautta ja mielenrauhaa Sulle,

Sartsa