Eilisen päivän fiilikset on tänään onneksi muisto vain. Mä menin illalla todella aikaisin nukkumaan ja rakkaalta saatu hyvän yön toivotus lämmitti nyt enemmän kun koskaan. Toki mä heräsin aamuyöllä vähän kukkumaan mutta se suurin ahdistus on poissa. Onneksi, sillä kun järjellä ajattelee (mitä mä en toki kovin usein tee) niin eihän tässä ole syytä mihinkään paniikkiin. Kyse on vaan siitä, että mä annan rakkaalleni sen ajan minkä hän tarvitsee hoitaakseen todella tärkeitä asioita. Hänellä on kyseessä kuitenkin lähes once in a lifetime juttu viikonloppuna ja tottakai haluan että sen suhteen kaikki menee putkeen ja Hän pystyy nauttia siitä täysin siemauksin. Meillä on koko loppuelämä aikaa sitten nauttia toisistamme. Hyvän yön toivotuksiin liittyen mun rakas on lanseerannut yhden tietyn tarran joka jostain syystä tuo mulle aina todella lämpimän ja hyvän olon. Ilman sitä ei enää tule levollinen uni, onneksi mä tiedän että se tulee joka ilta. Jos ei mitään muuta niin se. Mä jo valmistaudun tosin henkisesti siihen, ettei sieltä viikonlopun hässäköistä ehkä muista sitä lähettää mutta se on sitten ymmärrettävää. Muuten huolestuisin kovasti mikäli Hän ei sitä joku ilta laittaisi. Se on kun suukko jonka antaa jos toinen on siinä vieressä.
Mä oon senkin nyt pistänyt merkille että tässä kyllä herkistyy kun ei voi toiseen pitää yhteyttä niin paljon kun haluaa. Kaikki se pienikin kontakti on sitten entistä merkityksellisempää. Eilen mä sain yhden kuvan, pelkkä kuva ilman mitään tekstiä, ja se kuva lämmitti ihan erityisen paljon. Siinä oli mun mielestä sanottu todella paljon. Me ollaan rakkaani kanssa usein puhuttukin siitä (viimeksi juuri ennen tämän koettelemuksen alkamista) että miten paljon pelkkä hiljaisuuskin puhuu meidän välillä. Mun mielestä hiljaisuus puhuu usein kaikkia maailman sanoja ja ääniä kovemmin. Se joko musertaa ja tuo sellasen vaivaantuneen olotilan tai sitten se tuo rauhaa ja tunteen että voi vain nauttia toisen läsnäolosta. Meillä se on tuota jälkimmäistä. Ehdottomasti! Ja mun mielestä se on tosi harvinaista tässä vaiheessa kun ollaan niin vähän ehditty olla yhdessä sillai livenä. Se myös kertoo meidän rakkaudesta ja siitä, millä tunnetasolla tässä mennään. Niskasen Anja on laulanut aikanaan "... ollaan hiljaa vaan, kun puhe turhaa on, ollaan hiljaa vaan, on tunne sanaton, rakastuneet vain tuntevat sen, se kieli yhteinen, kieli on kahden nuoren sydämen.." En tiedä onko meidän sydämet nyt enää niin nuoria mutta yhtä kaikki sydänten välinen kieli on olemassa myös meidän välillä. Se on jo todettu.
Herkistyminen tosin voi tämmöselle tunnehörhölle (mitä me rakkaani kanssa taidetaan molemmat olla) tuoda myös vaaran siitä, että mielikuvitus alkaa tehdä tepposia. Menneisyyden pahan olon peikko voi aina välillä yrittää nostaa päätään ja laittaa päähän ajatuksia, jotka tietää olevan ihan täyttä sontaa mutta jotka sitten ikävissään ja ahdistuksissaan voi alkaa kasvaa järisyttäviin mittasuhteisiin. Tunne siitä, että toinen ei enää jotenkin olekaan olemassa, että hän loittonee pikkuhiljaa. Miksei hänestä kuulu mitään?? Eikö hän yhtä äkkiä enää haluakaan minua?? Kaikkea järjetöntä. Sitten sitä vaan sanoo ittelleen, että no jumaliste ei kuulu kun on niin sovittu. Paitsi oikeesti Hän kyllä sais ottaa muhun yhteyttä niin paljon kun tahtoo mutta mä en saisi vastata. Ehkä on siis parempi ettei kuulu mitään. Hih!! Ja ettei muka yhtä äkkiä haluaisi, just. Juuri se on asia jota mun ei tarvitse miettiä. Mä luotan meihin ihan täysillä, etenkin mä luotan tähän meidän rakkauteen. Tämä on totta ja oikeaa. Tässä ei ole kyseessä mikään ihastumisen ja hullaantumisen tunne, vaan tämä on ihan aitoa sydämen tunnetta, eikä se koskaan mene pois. Kyllä tämä aika tästä sunnuntaihin nopeasti menee. Toki vieläkään en pysty olla varma, että pystyn sinne asti pitämään sopimuksesta kiinni mutta toisen luottamuksen pettäminen ei ole myöskään mun listalla kovin korkealla. Vaikka tiedän, että rakkaani ymmärtäisi kyllä minua jos näin kävisi.
Näillä mietteillä siis tähän päivään. Aamullinen iloisen huomenen toivotus jotenkin toi vielä sellasta lisäpuhtia tähän päivään. Musta tuntui että siinä oli sellanen "kyllä sä pärjäät" tsemppi mukana. En tiedä oliko, mutta niin mä sen tunsin. Kiitos siis rakas hyvästä päivän alusta!!
Iloista mieltä toivoo
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti