Yksi viikko jälleen ihan viimeistä vaille valmis. Tämä viikko on kaikkineen ollut kyllä, no.. ehkä paras pitkiin aikoihin. Eroviikonloppukaan ei latistanut tunnelmaa mihinkään suuntaan, sillä pitkät jutusteluhetket Hänen kanssaan olivat täynnä mielenkiintoista uutta meidän suhteen tiimoilta. Oli hyviä aiheita mistä keskustella ja muutenkin puhuttiin paljon Meistä, mikä on aina hieno homma. Vain puhumisella ja asioiden läpikäymisellä voidaan varmistaa, että ollaan samalla polulla ja aaltopituudella edelleen. Ja ollaanhan me. Mihin se nyt siitä muuttuis sillä alusta asti on puhuttu. Ikävääkään en oo potenu viikonlopun aikana yhtään ja se nyt johtuu siitä, ettei oo tarvinnu kun ollaan koko ajan oltu yhteyksissä. Ikävä on tietty iholle mutta sen kyllä kestää.
Vietin viikonlopun siis vanhempieni luona mökin omaisissa maisemissa ja kyllä taas sai ladattua akkuja. Yöllisistä tarinatuokioista huolimatta. Mulla on joku vamma kun en oikein kunnolla pysty kotona koskaan rentoutua. Jostain ihmeen syystä!!! Aina on joku asia silmissä mikä pitäis muka tehdä just nyt. Tuola maaseudun rauhassa on monta rentoututtavaa tekijää. Yks on se, ettei oo näitä kotona olevia asioita silmissä, on koko ajan juttuseuraa sillon kun sitä haluaa mutta myös on ihana oma rauha. Sielä on myös aivan upeat maisemat vaikka mistä ikkunasta kattoo ulos. Voi vaan välillä pysähtyä tuijottamaan sitä maisemaa ja antaa mielen tyhjentyä tai ajatuksen lentää, tarpeen mukaan. Villelläkin on sielä koko ajan mielekästä tekemistä, sillä hänkin nauttii tuola olemistesta. On vaan rento olotila, en mä tiedä miksi. Ehkä sekin, että sielä on ympärillä paljon tilaa. Tässä mun pihassa ei oo missään nurkassa minkäänlaista rauhaa ja naapurit ihan ikkunan takana. Se ei oo omiaan rentouttamaan ainakaan mua.
Perjantaina mentiin siis tuonne maalle illan suussa. Otettiin makkaraa mukaan ja grillattiin illalla sähkögrillissä, ja kyllä muuten olikin hyvää. Pitkästä aikaa, en oo tainnu koskaan näin myöhään syksyllä grillata. Ilta vaan siinä sitten vietettiin telkkaria katellen ja mun vanhempien kanssa hengaille. Ajoissa menin sitten omaan yksiööni ja alotin joka iltaisen juttutuokion rakkaani kanssa. Ville nukahti mun viereen tosi ajoissa jo. Viikosta väsynyt vauvani :)
Lauantaina mä lähdin aamupalan jälkeen piipahtaamaan shoppailemassa ystäväni kanssa. Ville jäi mun vanhempien seuraksi. Kun tulin takaisin niin syötiin ruoka ja lähdettiin kattomaan mun tätejä jotka asuu siinä ihan lähellä. Ovat vanhuksia jo joten sielä pitää muistaa aina käydä tervehtimässä kun vaan suinkin pystyy. Juotiin kahvit ja Ville sai toiseksi yöksi seurakseen serkkupoikansa. Mä lähdin ystäväni 40v synttäreille illan suussa mutta en jäänyt iltaa istumaan kuitenkaan. Tulin ajoissa kotiin ja tällä kertaa olinkin koko illan ja yön ihan yksin kun Ville meni serkkunsa kanssa nukkumaan omaan rauhaansa. Koko yö siis taas rakkaan kans juttelua todella isoista asiosta. Tuli hyvä fiilis niistä. Me ollaan tosi hyvässä paikassa tällä hetkellä ja menossa kohti entistä parempaa. Meillä on hyvä toistemme kanssa ja nimenomaan vain toistemme kanssa. Yksin me ei pärjätä niinkään hyvin. Se on tullut nyt todistetuksi.
No sitten tänään mä heräsin aika väsyneenä kun pojat päristeli mopoillaan heti aamulla klo 9. Kävin aamupalalla ja tulin soittamaan rakkaani kanssa puhelun, tällä kertaa ei maraton sellaista :) Siinä se päivä kuluikin pikku hiljaa iltapäivään ja tuli tunne, että on pakko ottaa nokoset. No niinhän mä sitten teinkin. 2 tuntia meni tuosta vaan ja sen jälkeen olikin hiukan takkuinen olotila. Eikä niinkään edes pirteä. No ruokailun jälkeen oli joka tapauksessa kotiin lähdön aika. Luulin tulevani laittamaan takkaan tulet lämmittääkseni kylmän huushollini. Autosta oli öljy vähissä ja bensatankin valo paloi uhkaavasti. Oli siis mentävä huoltoaseman kautta, tankkaus ja öljyn lisäys. Sitten haettiin Villelle koulutavarat isänsä luota ja tulin piipahtamaan kotona. En nimittäin voinut millään vastustaa siskoni lenkkikutsua vaan lähdin ilman muuta lenkille. Tunti siinä käveleskeltiinkin kunnes oli aika mennä juomaan pikaiset kahvit ystäväni kanssa. Pikapikaa vielä kotiin, että ehtii vaihtaa Hänen kanssaan vielä päivän viimeiset viestit joista jäikin erityisen hyvä mieli.
Viikko on siis ollut kaikin puolin avartava. Ja tärkeitä asioita suhteen kannalta on läpikäyty. Mä oon niin ylpeä mun rakkaastani joka osaa puhua ja jonka kanssa voi käsitellä asiaa kun asiaa eikä tarvitse koskaan miettiä voinko mä ottaa tämän asian puheeksi. Tai että ahdistuukohan Hän nyt mun tästä kommentista tai siitä että jankutan samoja asioita tarpeen tullen uudelleen ja uudelleen. Hän on aina valmis vastaanottamaan mun hulluimmatkin ideat ja höpöhöpöt. Ainutlaatuinen mies kerrassaan.
Nyt hyviä öitä,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti