Tänään on ollut taas päivä pois mukavuusalueelta. Kun kaikkea on hyvä koittaa ja ittiään täytyy välillä haastaa. Mä oon viime päivät leijunu onnenhuumassa ja halunnut sitä kaikille jakaa ihan niin, että oon aatellu että se asia tulee jo kaikilla korvista. Nyt päätinkin sitten että hempeily näin julkisesti saa loppua ja tänään lopetin sen myös rak.... eikun hmmm... Hänen suuntaansa. Otetaan nyt ihan arkinen ja asiallinen lähestymistapa käyttöön ja katsotaan miten se muhun vaikuttaa. Kovetunko mä tai tuntuuko musta että jotenkin patoan sitten tunteita sisälleni vai miten käy?? Katsotaan. Tällä hetkellä mulla on vähän sellanen hajuton ja mauton olo koko tästä päivästä. En tiedä sitten oliko päivä muuten vaan sellanen vai harmaannuttaako tämä testaus mun päivääni. Jää nähtäväksi huomenna. Niinkun on ollu monet kerrat puhetta niin tunteiden näyttäminen niin negatiivisessa kun positiivisessakin mielessä on mulle niin kovin luonteenomaista että kun se riisutaan niin muutunko mä sitten jotenkin ihmisenä. Olkoon tämä nyt myös jonkinlainen mind game. Kaikkea mä saankin päähäni mutta josko mä nyt olisin viljelly niitä sydämiä ja sitä rakkaushehkutusta ihan riittämiin niin koitetaan miltä se tasainen arki tuntuu.
Mä oon aina ollut kiinnostunut ihmisten mielen liikkeistä ja muutenkin siitä, miten me toimitaan ja miten se vaikuttaa meihin, voidaanko me olla ihan luonnollisesti omia itsejämme vai pitääkö meidän vaikkapa ulkoisen painostuksen vuoksi muuttaa tai kontrolloida itseämme jotenkin. Kaikkein jännin on nähdä ulkopuolisten suhtautuminen pieneenkin muutokseen käytöksessä. Multa ainakin yleensä aika helposti kysytään että onko kaikki hyvin jos mä oon vähänkin vaikka hiljaisempi tai vetäytyvämpi kun yleensä. Kyllä mun tänäänkin on pitänyt miettiä monessa kohtaa rak...eikun Hänen kanssaan kirjoitellessa että mitä mä nyt oikein sitten kirjotan. Ei mitään henu henua vaan ihan vaan silkkaa asiaa ja arkea. Arkikin on hyvä ja tuntuu kivalta, sitä en kyllä moiti. Mulle vaan on niin luonteen omaista puhua välillä vähän hempeästi ja laitella niitä sydämiä sun muita. Ehkä mäkin opin ettei toista tartte hukuttaa lässynläähän koko aikaa, ehkä siihenkin voi kyllästyä. Minä en kyllä voi mutta ymmärrän että jotkut muut voi.
Anyway näillä mennään nyt toistaiseksi, katellaan miten kova pimu musta vielä tuleekaan. Oikein kivisydän!! Hah :)
Testing testing,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti