Viikon varrella, ihmiskokeen ollessa käynnissä mä sain päähäni, että kun se sunnuntaina loppuu niin mä lähden kyllä hakemaan halauksen ja suukon rakkaaltani henkilökohtaisesti. Noh, radiohiljaisuutemme tullessa pikaiseen päätökseen allekirjoittaneen toimesta, unohdin tietenkin koko jutun. Tänään sitten kumminkin kun saatiin maalaus urakka päätökseen ja päivä oli vielä nuori, mulle iski kun salama kirkkaalta taivaalta että nyt on ikävä niin kova että on nähtävä Hänet. Ei vaihtoehtoja. Mulla oli kirjekin valmiina, jonka olin aikeissa huomenna laittaa postiin mutta hei...miksipä ei toimia itse postinkantajana. Ja kun aamulla kahvipöytään tekemääni kinkkupiirakkaakin jäi sopiva pala jäljelle niin miksipä ei ottaa kahvitarjottavaa mukaan ja lähteä kärttämään kahvia. Ei muutakun maalarin vermeet pois, suihkun kautta ja matkaan. Tapaamaan siis rakastani ja päätinpä pitää tämän asian vieläpä häneltä salassa. Eihän tuota matkaakaan nyt ole kun vajaat 200 kilsaa joten piankos sen nyt ajelee. Ja ajelikin. Eestaas. Pikkasen jännitti mitä Hän mun tämänkertaisesta päähänpistosta tuumaa, mutta jotenkin on jo oppinut luottamaan, että mietinpä mitä itse tuumaisin niin tiedän melko todennäköisesti mitä Hän tuumaa. Niin yhteen käy ajatus...
Noh, sanotaan nyt vaikka että ovea ei lyöty nenän edestä takaisin kiinni, eikä Hän passittanut mua takaisin kotimatkalle saatikka suuttunut ;) vastaanotto oli kovin kotoisa ja lämmin <3
Nyt mä oon vieläkin niin onnesta sekaisin, että parempi kun yritän nukkua pääni selväksi :D
Rakkaudella rakkaudesta,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti