maanantai 12. syyskuuta 2016

PÄIVÄ SITÄ SUN TÄTÄ

Tämä päivä on ollut taas kovinkin monihyväinen. Aamusta heräsin Erittäin hyväntuulisena ja kun kaveri laittoi viestiä että olis salikaveria vailla niin minäpä hyppäsin lähes suoraan sängystä matkaan. Tunnin salitreeni ja maailmanparannus samalla. Piipahdus todistamaan kun kummityttöni Kastanja oli oppinut konttimaan. Vitsi mikä söpöläinen, (kummi)tädin kultamussukka.

Sitten olikin jo aika lähteä lastenhoitopuuhiin veljen perheeseen. Hengailua lasten kanssa, kunnes vahdinvaihto tapahtui. Siinähän se päivä sitten sujahtikin. Samalla mietittiin tämän viikon kuvioita juurikin tuon lastenhoidon osalta kuntoon ja nyt oon jälleen viettänyt tovin avoimien työpaikkojen parissa. Ei vaan löydy. En ymmärrä miten lastenhoito alalta on työt kerta kaikkiaan loppunu. Pitäis lähteä pääkaupunkiseudulle jos meinais töitä löytää. Blääh!! No kait tää tilanne tästä muuttuu jossain vaiheessa, pakkohan se on uskoa niin. Jos se ennustaja eukko sitä paitsi tiesi mun rakkaus asiat ihan prikulleen niin luulis että sitte nää työasiatki menis ees vähä sinne päin. Ja lyhyen tauon jälkeen pitäis joku pitempiaikainen sijaisuus löytyä. Sitä odotellessa ja kait siihen pitäis sitte vaan luottaa! Enkä mä oikeesti nyt kyllä hötkyile tämän asian kanssa, mulla on ihan sellanen rauhallinen olotila tämän ja muutenkin tulevan suhteen. Kaikki järjestyy, jokainen asia ajallaan.

Tänään saan köllivauvani piiiiiitkästä aikaa kotiin, Jippii!! Ja onneksi kokonaiseksi viikoksi.

Kiitollisena kaikesta,
Sartsa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti