Huomenta vaan. Takana 2 tuntia unta ja nyt oon jo veljeni luona lapsen vahtina. Pikkasen tihkaisee mutta eikö tästä ehkä pikku päikkärien avulla selvitä.
Tänään on ehkä ahdistavin päivä pitkään pitkään aikaan ja oon todella kaukana mukavuusalueeltani. Tänään on ihmiskokeen eka päivä eli päivä 1/5. Mitä tapahtuu kun tunteelliselta ihmiseltä evätään tunteiden näyttäminen lähes kokonaan?? Entä kun kirjoittamalla itseään ilmaiseva ei saa tuottaa tekstiä??Lisätään vielä se, että ikävää rakastaan kohtaan poteva ei saa pitää yhteyttä rakkaaseensa kun rajoitetusti??
Nyt tämä kaikki tulee todennetuksi kun elän tätä kaikkea sunnuntaihin klo 20 asti. Oon varmaan jonkin asteen masokisti tai jotain kun tämmöseen suostun vieläpä omasta aloitteesta mutta mitäpä sitä ei tekisi rakkaudesta.
Ystävä sanoi eilen jo tuoreeltaan että oon hullu kun suostun. Kuulemma särjen sydämeni palasiksi...No mä nyt oon päättäny että lupaus on lupaus ja tästä selvitään vaikka eilen jo tuli eka itku..ahdistuksesta. Onneksi kirjoittamista ei oo kielletty sentäs kaikella tapaa..sitten kyllä ei tulis mitään. Nyt on pakko päästä purkamaan ja täälä jos missä aion sen näiden ikuisuudelta tuntuvien päivien aikana tehdä. Saatte seurata miten käy?? Hajoanko palasiksi?? Mitä opin tästä?? Vahvistaako tämä?? Katsotaan...sen voin tunnustaa että alku on todella hankalaa ja mua jopa vähän pelottaa.
Lohtua tuo ajatus siitä että rakkaani on ja pysyy.
Sekavin miettein,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti