Mulla oli taas jälleen kerran aivan mahtava viikonloppu. Se alkoi oikeastaan jo torstaina kun lähdin taas rakkaani luo, tällä kertaa jälleen yllättäen hänet.
Aina saa ihmetellä sitä rauhallisuutta, jolla Hän minut vastaan ottaa. Ihan kun hän odottais vaan, että koska ovi käy ja mä tuun. Se on tervetulleen lämmin tunne. Siksi Hänen luokseen onkin aina ihana mennä, tulee hyvä ja rauhallinen olo. Mä sanoinkin tämän viikonlopun aikana sen ääneen, että vaikka miten olis muuten asiat mullin mallin niin aina kun pääsen rakkaani luo niin kaikki on hyvin. On niin kotoista, helppoa ja rauhallista. Jotenkin juuri sellanen olo kun kuuluukin olla.
Torstai ilta meni telkkaria kattellen ja jutellen. Ajoissa nukkumaan, että Hän jaksoi herätä aamulla töihin. Hyvän huomenen toivottaminen toiselle ja se, että saa halata ja antaa suukon toivottaessaan hyvää työpäivää... siinä on jotain sellaista joka tuntuu sydämessä aina yhtä lämpöiseltä. Siitä on niin kauan kun mikään tuollainen on ollut osa mun arkea, että nyt huomaa miten paljon sellaista onkaan kaivannut. Perjantaina mulla ei suinkaan ollut tylsä ja yksinäinen päivä, niinkun olis työttömänä kotona ollessa ollut, vaan... Aamusta söin aamupalan, sitten siivoilin pikkasen ja lähdin lenkille uuden ihanan ystävän kanssa. Tehtiinkin tunnin lenkki aivan ihanassa syys säässä. Samalla saatiin kyllä maailma parantumaan ihan huikeasti. Tästä ystävästä on tullut mulle nyt jo tärkeä, vaikka taas tullaan siihen ettei olla tunnettu kovinkaan kauaa. On helppoa puhua kaikista jutuista ja keventää sydäntään. Lenkin jälkeen istuinkin sitten vielä tunnin jos toisenkin kahvipöydässä.
Kun kotiin lähdin niin menin kaupan kautta ja tekaisin siinä salaatin ruuaksi. Pientä siivoilua vielä suihkun jälkeen ja olikin kiva ottaa kirja käteen ja heittää rennosti sohvalle lueskelemaan. Samalla siinä söinkin pussillisen karkkia. Rakkaani kun tuli töistä niin ilta vierähti telkkaria taas katsellen ja toistemme läheisyydestä nauttien.
Lauantaina olikin sitten jännä päivä kun lähdettiin heti aamusta Jyväskylään. Sain seurata rakkaani tärkeää harrastusta, tutustua taas uusiin ihmisiin Hänen elämässään. Käytiin myös tärkeällä vierailulla siinä päivän aikana. Mulle tuli niin hyvä olo, sillä perhe missä vierailtiin on kuitenkin tärkeä Hänelle joten sitä kautta toki minullekin. Ja se, miten lämpimästi mut otettiin vastaan tuntui kyllä sydämessä asti hyvältä. Oli hyvä mieli lähteä sitten tapaamaan vielä toista ihanaa ystävää, tällä kertaa ihan mun omaa sellaista. Päivä meni todella nopeasti ja olikin kotiin lähdön aika.
Ilta taas vaan oltiin ja rentoiltiin. Nautittiin siinä vähän virvokkeitakin ja yöllä tupsahti odotettu yllätys vieraskin paikalle. Uni maittoi kyllä välittömästi kun sänkyyn päästiin joskus aamuyön tunteina. Sunnuntai sitten meninkin vähän hitaissa tunnelmissa, mutta edelleen mä sanon miten paljon mä nautin ihan vaan hiljaisuudesta meidän suhteessa. Sille annetaan tilaa, eikä se oo koskaan vaivaannuttavaa. Ollaan ihan hiljaa vierekkäin ja katsellaan vaikka kaunista syksyistä luontoa ympärillä. Tällä kertaa vielä ennen mun kotiin lähtöä lähdettiin vähän patikoimaan ja katselemaan maisemia näkötornista. Ai että mä nautin siitä reissusta, vaikka kipuileva pohje meinas tehdä tepposet rappusia kiivetessä. Nätti ja rauhoittava näkymä sekä suudelma kattojen yllä olivat kyllä omiaan unohduttamaan kivut ja kolotukset. Luontopolkua pitkin sitten vielä vuoren rinnettä alaspäin.
Viikonlopun aikana tuli taas puhuttua paljon meidän suhteesta, vähän tulevista toiveistakin ja etenkin meistä molemmista ihmisinä. Miten menneet ja koetut on meihin vaikuttaneet ja miten se ehkä näkyy tänään... tässä meidän suhteessa. Me ollaan hyvällä matkalla, tässä meidän suhteessa. Musta tuntuu, että kaikki menee juuri niinkun asioitten meidän kohdalla kuuluukin mennä, ja vieläpä niin että meidän suhde jatkaa rakentumistaan vankalle ja vahvalle pohjalle. Kiirettä ei oo mihinkään sillä on todettu että tässä on hyvä!!
Nyt vielä sain tänään tietää pääseväni työhaastatteluunkin joten asiat alkaa loksumaan kohdalleen pikku hiljaa isommalla kädellä. Jotenkin on nyt kyllä niin ihanan luottavainen tunne tulevaisuutta kohtaan. Asioilla on tapana järjestyä!!
- Sartsa -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti