JOULUPUUHISSA

Niin se vaan joulukin jälkeen kerran on jo ihan nurkan takana kurkkimassa. Monet sanoi, että joulu pääsi tänä vuonna yllättämään ihan erityisen paljon eikä oikein sellaista joulufiilistä ehtinyt saada ollenkaan. Useat sanoivat että kortit jäi lähettämättä siksi, ettei huomannut päivämäärien paukkuneen yli. Yhtä moni valitteli lahjojen olevan kaupassa vielä loman alkaessa töistä. Puhumattakaan ettei siivoihin sun muihin jouluvalmisteluihin ollut uhrattu ajatuksen palaakaan. En tiedä mistä moiset fiilikset tänä vuonna sitten johtui, kukaan ei oikein oo tuntunut käsittävän sitä itsekään. Osittain varmaan tämä keli tietenkin tekee sen, ettei tee mieli valkoista joulua laulella kun se on haaveissa vain. Ainakin meillä täällä Mäntässä maa on puoliksi musta ja on melko liukasta. Sanoisin että ihan tyypillinen joulusää tätä nykyä. Toisaalta moni on sanonut tästä joulun yllättävästä saapumisesta ettei ole edes ehtinyt suoda ajatusta joululle koska syksy on ollut niin kiireinen. Jännä yhteensattuma sekin, että juuri tämä syksy on niin monille ollut kovin raskas.

Syksy on ollut itelleni loppujen lopuksi aika armollinen. Ei suurempia stressiä suuntaan tai toiseen. Töissä on ollut kyllä aika paljon negatiivisuutta ilmassa ja se on vienyt kaikkien voimavaroja. Ollaan taisteltu kiusaamisjuttujen kanssa ja saatu huomata miten syvälle menevä, sitkeä,todella iso ja raskas ongelma se on ollu. Myös koulun henkilökunnalle. Meillä taisteltu näitä asioita vastaan koko syksy eikä meinaa auttaa mikään... Ei koulupoliisinkaan käyminen. Mua huolestuttaa eniten se, että kiusaamisen määritelmä on todellakin hämärtynyt. "Se oli vaan läppä" on kommentti joka saa mulle näppylöitä. Niin allerginen sille oon. Tuntuu että oppilaiden mielestä tuolla voi kuitata lähes mitä vaan. Sitten kun saan jonkun kiusaamisesta kiinni vaikka välitunnilla niin oon koittanut aina ihan sanoa että nyt sä kiusaat, että lapset ymmärtäisi. Tuntuu että jos sanoo vaan että noin ei saa tehdä niin se menee ihan ohi korvien. Sitte ku sanon että sinä kiusasit nyt niin lähes aina reaktio on että enkä kiusannut ja kun perustelen kantani niin seuraus on lähes hätääntynyt ilme. Kukaan ei halua olla kiusaaja ja silti typeriä kommentteja ja ajattelemattomia tekoja viljellään. Tosi surullista, inhottavaa ja valitettavaa. Miksi tälläinen negatiivisuus on päällimmäisenä näillä lapsilla. Minä, minä ja minä. Ollaan koulun aikuiset koitettu sitten tsempata toisiammekin jaksamaan kun on mietitty taas uusia ja uusia keinoja kiusaamisen taltuttamiseen. Itteä kun tämä asia koskettaa sekä henk koht oman lapsen kautta että työn kautta.
Toivoa sopii että uusi vuosi toisi tähän asiaan hiukan helpotusta.

Mä oon kuitenkin, kaikesta huolimatta, onnistunut pitämään huolta omasta jaksamisestani ja yrittänyt etsiä joka päivästä niitä positiivisia. Ja niitähän riittää, etenkin kun työskentelee eskarilaisten kanssa ja vieläpä näin joulun alla. On ollut monenlaista tohinaa.

Voisinkin tähän laittaa vähän kuvien muodossa meidän jouluun hiipimistä. Kotona ei suuria ajateltukaan laittaa, kunhan normisiivit ja matot sekä verhot vaihtoon. Keskityn ruokapuoleen mikä on mun lempijuttuja. Siis kokata sekä syödä 😁 Joululahjoja hommailtiin pikku hiljaa niin ettei niidenkään kanssa kiirusta tullut, mitä nyt vauhti kiihtyi loppua kohti. Tehtiin yänä vuonna monia juttuja lahjoiksi. Niistäkin tulevissa kuvissa.

Rocky roadia

Tämän vuoden joulupaketista siis löytyi itse tehtyä sinappia valkosipulin ja curryn maussa, monenlaisia karkkeja kuten vaahtokarkkitikkareita, valkosuklaapoppareita, Rocky roadia, suklaalevyjä jne jne, itse tehtyä glögiä, omena-kanelihilloa, vartalon kuorinta ainetta... Toivon mukaan lahjan saajat saavat noista iloa sillä rakkaudella ne ainakin on tehty.

Joulukorttiin päätynyt Topi tonttu on viime vuoden joululahja joka heti heräsi eloon kun meille pääsi. Tein kortin sisälle Topin joulupuuhista pienen tarinan jonka myös luin meidän eskareille juuri ennen joulukalenteri puuhien alkamista. Topi lähetti myös kirjeen eskareille ennen kuin ehti kaikkia tapaamaan vuorollaan. Lapset saivat etsiä Topin koululta vihjeen perusteella ja löytyihän sieltä pieni joulupakettiin aina palkaksi. Oli ihana nähdä se ilo ja jännitys lasten kasvoilla kun elivät täysillä mukana.

Tein tuossa juuri päivityksen Facebookiin missä sanoin että mun psyyke tykkää siitä että saan olla lasten ympäröimänä kaiket päivät. Niiltä saa niin paljon ja koen olevani tosi onnekas että saan tehdä tärkeänä pitämään työtä. Eipä tämä joulun odotuskaan ihan näin jännää olisi jos ei sitä saisi lasten parissa viettää.

Kauneimmat joululaulut kuuluu mun joulun aikaan ehdottomasti.

Vilppulan kirkossa käytiin laulamassa 

Mä lähdin käymään Pohjanmaalla viime viikolla ja auto oli kyllä aika täynnä kaikenlaista jouluista.

Vähän jotain pientä takapenkillä

Mun yks aarteistani on tämä v97 peräsin oleva joulukirja. Oon saattanut saada sen lahjaksi tai sitte ihan itse ostanut mutta yhtä kaikki, tämän kirjan välissä on kaikkien mun jouluherkkujeni reseptit. Kirjassa on myös kaikenlaisia jouluisia tarinoita joita aina lueskelen kun odotan laatikoita uunista.

Jouluaarteeni

Tänä vuonna tein lanttu-, porkkana-, punajuuri- ja bataattilaatikkoa sekä perinteistä Jouluruukkua. Urakoin kaikki eilen ja paistoin juuri viimeiset. Nyt on hyvä mieli kun ruokajutuista puuttuu enää rosolli.

Huomenna aattona mulla on taas muutama tunti yksin oloa tiedossa kun Aki lähtee pukki hommiin. Ei haittaa sillä oon aiempina vuosina oppinut nauttimaan sellaisesta tietystä jouluaaton tunnelmasta ihan yksinkin. Syödään kylmät kalaherkut ennen Akin lähtöä ja sitten illalla oikein täysi jouluateria. Joulupäivänä suunnataankin sitten mun rakkaiden ihmisten luo pohjanmaalle. Tänään käydään tervehtimässä Akin äitiä. Siinähän se joulu 2019 sitten sujahtaakin mukavasti ja rattoisasti.

Ihanaa ja lämminhenkistä joulun aikaa!

Rakkaudella,
Sartsa