Töissä on ollut aikamoisen tuulista ja varmasti kaikkien mielessä jo siintää joululoma, joka on ihan lähellä. Sitä ennen kuitenkin pitää vielä jaksaa puristaa kokoon esimerkiksi joulujuhla. Hyvällä mallilla senkin kanssa ollaan ja sanoinkin viime maanantain palaverissa että panikoidaan sitten jos siihen tulee aihetta. Itsellä on töiden suhteen kovinkin rauhallinen ja levollinen fiilis.
Kuten jo mainitsinkin niin meidän koulun väelle loma on enemmän kun tervetullut. Menossa on ihan poikkeuksellisen rankka syksy. Me ollaan taisteltu kiusaamisjuttujen kanssa lähes koko syksy. On keskusteltu, palaveerattu ja tehty lukuisia toimenpiteitä kiusaamisen kitkemiseksi. Itselläni on ollut vähän vaikeaa ymmärtää mistä tuossa kiusaamis asiassa on kyse, sillä sitä harrastaa suvereenisti kaikki luokka asteet eikä ole niin että joku tietty oppilas kiusaa muita tai on itse kiusaamisen kohde. Onko tämäkin nyt vain ajankuvaa, ettei välitetä yhtään siitä mitä toisille sanotaan tai miten toisten kanssa ollaan. Ei onnistu pelit tai leikit välitunnilla kun esimerkiksi jalkapallopelistä tai lumilinnojen rakentelusta saadaan niin iso haloo aikaan että lähes käsirysyyn pitää ruveta. Ja puhe ei auta mitään. Tai auttaa se hetken, mutta sitten taas seuraavalla välitunnilla sama toistuu. Se, mikä on kaikkein eniten näkyvissä on itsensä nostaminen muiden yläpuolelle. Kaikki tekeminen ja kanssakäyminen toisten kanssa muuttuu koko ajan itsekeskeisemmäksi. Minä minä minä. Kaikkein pienimmätkin vertailee vaatteita, kännyköitä, pelejä ja ties mitä toisten omiin. Mulla onkin parempi kännykkä koska... Mun huppari onkin maksanut näin ja näin paljon, paljonkos sun. Jatkuvaa vertailua ja kilpavarustelua. Onhan sitä ollut maailman sivu, mutta että se tuodaan esille näin räikeästi ja heitetään toisten naamalle niin se on mulle ainakin uutta ja vierasta. Oon pitänyt lukemattomia puheita välituntisin ja käytävillä, aina kohdalle osuessani, että miten toiselle puhutaan ja miten ei voi toimia. Puhunut kun Runeberg aina vaan uudelleen ja uudelleen. Samoille oppilaille useampaan otteeseen mutta ei tunnu menevän perille. Tai sitten tuollainen käytös on jo niin syvälle iskostunutta, että se tulee tavallaan selkärangasta ja niin äkkiä ettei ehdi miettiä mitä sanoo ennenkuin sen on jo sanonut. Oon koittanut myöskin sanoittaa aina tilanteiden tullen, että juuri tuo on sitä kiusaamista, sillä sekin tuntuu olevan monille täysin vieras asia. Että mitä se kiusaaminen on. Monet tuntuvat ajattelevan että kiusaaminen on vain fyysistä toisen tökkimistä sun muuta mutta sanallinen kiusaaminen on ihan vieras käsite. Sen takia oon koittanut pysäyttää aina sellaisen tilanteen ääreen missä toinen kohtelee kaveria huonosti. Oli se sitten sanoilla tai teoilla. Sanoitan että nyt sinä kiusaat. Sillä siitä on kaikki yhtä mieltä että kiusaaminen on tosi kurjaa. Joka kerta kun sanon jollekin että nyt sinä kiusaat ja että juuri tuo mitä nyt teit on kiusaamista, niin se aiheuttaa aikamoisen vastareaktion. Kukaan ei halua olla kiusaaja sen enempää kun kiusattukaan. Se nyt lienee tässä kohtaa sentään positiivinen asia.
Kuitenkin siis, summa summarum, näiden asioitten kanssa on jokainen opettajakin paininut tämän syksyn ja sen takia syksy on varmaan monen mielestä tuntunut erityisen raskaalta. Itse oon saanut pidettyä mieleni hyvänä ja töissä on ollut edelleen ihan leppoista ja mukavaa. Nautin niin paljon siitä, että oon oppinut uusia juttuja itsestäni ja osaan pitää itsestäni paremmin huolta sen vuoksi. Oon päässyt eroon liiallisesta jyrkkyydestä itseäni kohtaan. Mokat ei oo enää töissäkään maailmanloppu. Ja mikä parasta, en ota liikaa omalle kontolleni kaikkien asioiden hoitumista. Annan jokaisen hoitaa oman leiviskänsä ja vaikkei joku sitä tekisikään niin ei munkaan tarvi. Ylimääräiset ja olemattomat paineet pois. On todellinen ihme, miten äkkiä mä sain muutettua toimintaani näissä asioissa. Luulin että asian eteen pitää tehdä töitä pitkään mutta todella hyvä näin.
Viime postauksen jälkeen siis pääosin viikot on menneet ihan normikaavaa noudattaen. Töitä, harrastuksia ja ruoan laittoa. Hiukan ollaan aloiteltu jo jouluhommiakin ja tämä kämppä näyttääkin lähinnä joulupukin pajalta. Tavaroita on hujan hajan siellä sun täällä sillä ollaan tehty vähän monenlaisia lahjajuttuja samaan aikaan niin tarvitaan sitä sun tätä. Ei niistä tässä vaiheessa vielä sen enempää.
Vesisateiden ja pimeyden jälkeen saatiin vihdoin myös lunta. Kyllä se tekee ihmeitä luonnolle kun on niin paljon nätimpää ja valoisampaakin. Nyt vaan toivotaan, että tämä pysyis vihdoin. Eilen aamulenkillä menin tuttua pururataa pitkin ja siellä oli jo yksi mies hiihtämässä. Miksipä ei.
Tänään siis vuosi on tullut siihen pisteeseen, että sai avata ekan joulukalenterin luukun. Me mennään tänä vuonna Aamulehden kuvakalenterilla joulua kohti.
Jännittävää joulun odotuksen aikaa. Ei ressata!!
rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti