ANNO DOMINI 2020

 ANNO DOMINI 2020

"Viime vuotista lokikirjaa tarkastellessani huomasin että toiveet tulevan vuoden seikkailujen varalle eivät ole todellakaan toteutuneet. Siinä missä piti nähdä enemmän kanssaseilaajia matkojen varrelta, saapui uhka merien takaa joka ankkuroi Luottamuksen tiukasti kotisatamaan. Jos vesille mielikin niin yksin oli matkaa taitettava. Kovin oli siis tuulista ja myrskyistäkin maailman merillä päättyvänä vuonna. Välillä on koettu epätoivon hetkiä kun usko purteeni Luottamukseen on horjunut. Samalla kotisatamani Port Minä on ollut edelleen jonkinlaisen remontin tarpeessa. Monesti olen miettinyt mitä kaikesta seuraa ja miten pärjään jos elämäni kaksi tukipilaria murenee enkä saa niitä enää korjattua. Onneksi Rakkaus on tullut aina kriittisellä hetkellä, ottanut kädestä kiinni ja sanonut että tästäkin selvitään.

Port Minän kunnostus on jo alkanut. Olen sen suhteen toiveikas että se kunnostuu vielä entistä ehommaksi. Uskollinen purteni Luottamus kaipaa myös ehostusta ennen kuin lähdemme taas seilaamaan maailman vesiä. Viime vuoden lokikirja päättyi siihen että olin risteyskohdassa enkä tiennyt kumpaan suuntaan lähteä. Ehkä olen seilannut ympyrää sillä samassa kohdassa tunnen olevani nytkin. Aika näyttää mihin suuntaan Luottamuksen keula kääntyy. Toivokaamme hiukan tyynempää merisäätä tulevalle vuodelle."

Todella paljon parempaa, rakkauden täyteistä 💓 ja onnistumisia pullollaan olevaa vuotta 2021 just sulle 🍾🍾 rakkaudella, Sartsa

JOULUAATON TAIKAA

 Joulun osalta mietteet oli aika paljon ikävässä. Mä ikävöin tosi kovasti kaikkia rakkaita ja läheisiä joulun alla. Mieli oli noin hellänä että monet joululaulut oli mulle liian hankalia kuunnella. Tirauttelin itkua tämän tuosta mistä syystä nyt milloinkin. Mä mietin paljon lapsuuden jouluja. Iloisia mutta myös ei niin iloisia muistoja. Kaipasin kovasti isua, äitini äitiä, joka on ollut taivaassa jo hyvän tovin. Muistelin hänen nauruaan ja positiivista asennettaan elämään.

Jouluaatto oli ensimmäinen joka me vietettiin kahdestaan Akin kanssa niin että hänkin oli kotona koko päivän. Ei ollut pukille keikkaa tänä jouluna, kiitos koronan. Oltiin sovittu etukäteen aikataulua miten meidän päivä sujuis mutta ei se ihan mennyt niin. Saatiin vieras käymään iltapäivällä ja sen takia ruokailun aikataulu vähän venähti. Huomasin että se ärsytyi mua ensin mutta sitten tajusin ettei meillä oo muuta kun aikaa. Joimme siis vieraan kanssa kahvit ja syötiin pasteijoita. Lahja laitettiin visusti odottamaan kuusen alle. Ai niin tosiaan, tänä vuonna sain nauttia pitkästä aikaa aidosta kuusesta. Sellanen söpö pieni pöytäkuusi käytiin ostamassa. Ihan jännitti laitella pitkästä aikaa koristeita oksille. Niitä tuli ehkä vähän liikaa mutta ei se haitannut. 

Joulua oli muutenkin valmisteltu pikkuhiljaa jo marraskuun alusta asti. Vaikka ollaan juuri muutettu niin halusin vaihtaa ikkunaan joulunpunaiset verhot. Äidiltä sain nostalgiaa huokuvat keittiön verhot jossa punaisella pohjalla on valkoisia rusetteja. Setissä vanhaan malliin kappa ja salusiinit. Ai että miten mä olin, ja olen, niistä onnellinen. 

Olohuoneeen punaiset pitkät verhot olen aikanaan pelastanut vanhasta päiväkodista missä olin töissä. Ne olisi heitetty roskiin ja nyt olen kovin onnellinen että mulla on ne sillä samalla kun ripustin niitä niin muistin ihania ystäviäni joita sain sieltä. Ikävä tuli tietenkin. Verhojen jälkeen ostettiin muutamat joulukukat ja tein niistä asetelmat. Jouluiset minimaisemat ilmestyivät lyhtyihin ja valoja riooteltiin sinne tänne. Aki huolehti terassille valojen myötä todellisen joulutunnelman. Meidän koti on tosi kodikkaan näköinen sisältä ja ulkoa. En tiedä miten maltan purkaa näitä koristeita. 

Noh, takaisin aattoon. Kun vieras oli lähtenyt me katettiin pöytä nätisti ja syötiin kylmät kalaruoat salaattien kera. Maha täyttyi herkuista juuri sopivasti. Erityisen mieluista oli itse savustettu lohi joka nostettiin pöytään suoraan savustimesta. 

Ruokaa lähdettiin sulattelemaan hautausmaalle. En oo aiemmin Mäntässä käynyt jouluna hautausmaalla joten oli kiva nähdä sen tunnelmaa. Sytytettiin kynttilät muualle haudattujen muistolle ja tehtiin kierros ympäri kynttilöitä tuikkivan nimettyjen kivien maan, kuten laulussa sanotaan. Mäntässä on yksi kauneimmista, ellei jopa kaunein, hautausmaa missä oon ikinä käynyt. Ja aika paljon olen niitä kiertänyt. Sitä se oli myös näin talvella.

Tulimme takaisin kotiin ja istuimme tovin television ääressä fiilistelemässä joulun ohjelmia, kuten Samu sirkan joulutervehdystä. Sitten olikin aika syödä virallinen jouluateria ennen saunaa. Katettiin pöytä vielä vähän kauniimmaksi. Laitettiin kynttilät luoman tunnelmaa ja kaadettiin punaviinit kristallilaseihin. Nautittiin maistuvasta ruuasta ja muisteltiin edellisiä joulua.

 Puhuttiin miten ihana on nyt asua tässä ja päästä kohta joulusaunaan ekaa kertaa vuosiin. Mahat sopivasti pullollaan, ei ollenkaan ähkyssä tällä kertaa, napsautettiin sauna päälle ja päätettiin lähteä sulattelemaan ruokaa pienelle lenkille. Lunta satoi hiljalleen ja kyllä ilmassa sellaista joulun taikaa oli kun käveltiin kohti keskustan valoja. 

Oli hienoa katsella ikkunoita joista monet eri valot tuikkivat hämärään iltaan. Joka puolella näytti kovin kodikkaalta. Lenkin jälkeen olikin sitten mukava köllähtää saunan lämpöön nauttimaan kunnon tervantuoksuisista löylyistä. Aattoilta oli juuri kaikkea sitä mitä olin toivonutkin. Rauhallista köllöttelyä nauttien hyvästä musiikista ja vain olemisesta.

Näin sujui jouluaatto 2020 keltaisen rivari asunnossa nro 4.

rakkaudella,

Sartsa

JOULUN MAKUJA

 Joulu on mulle, niinkun toki monelle muullekin, hyvän syömisen riemua. Mä rakastan laittaa joulua ja tänäkin vuonna mä heti loman alettua seisoin parina päivänä tuntitolkulla keittiössä tekemässä laatikoita sun muita herkkuja. Se ei oo koskaan ollut mulle millään tavalla pakkopullaa, päinvastoin. Oon aina sanonut että minä en joulusta ala mitään stressiä repimään. Tulee se sieltä hermoilemattakin ja lopulta on vain päivät kalenterissa. Tulee ja menee hössötti sitten kuinka paljon vaan tai toisaalta jättää kaiken häslingin pois. Mä rakastan joulua ja siihen kuuluu mulla nuo tietyt jutut. Laatikoiden tekeminen, kortit, kodin koristelu. Mennään tässä noihin ruokapuolen juttuihin.

Ennen joulua täytyi saada jääkaapiin tilaa joten tein ruokia sieltä löytyvistä jämistä. Alla olevassa kuvassa valmistuu kasvisnyytit joiden kanssa laitoin riistamakkaraa ja vanhan juuston jämät. Marinoin kasviksia hiukan oliiviöljy-balsamicokastikkeella.

Kasviksia ja riistamakkaraa nyytissä

Olin ottanut sulamaan voitaikinan joista piti tehdä edellispäivän vieraille torttuja. Muiden herkkujen takia jäivät sitten tekemättä. Olin tässä vaiheessa jo tehnyt porkkanalaatikot ja siitä oli jäänyt hiukan riisipuuroa yli. Samoin jääkaapissa olivat myös tortilloista jääneet jauhelihan ja savukalan loput. Päätin sitten tehdä 2 erilaista täytettä käyttäen sitä riisipuuroa joista toiseen sekoitin jauhelihan sekaan ja maustoin suolalla ja pippurilla. Toiseen riisipuuroa ja savukalaa sekä pieni sitruunamehuloraus. Sitten vaan kaulitsin valmiit taikinalevyt ohuemmaksi ja siitä sitten täytettä sisään kuten pasteijoihin ja niistä tuli tuollaisia nyyttejä. Oli muuten todella hyviä ja glögin kanssa maistuivat iltapalaksi.

Pasteijan tyylisiä tyynyjä

Rosolli on joulupöydän must. Jännä ettei sitäkään tuu tehtyä tai syötyä muuten. Ihan perusreseptillä teen tämän. Porkkanaa, punajuurta, suolakurkkua, sipulia ja omenaa. Perunaa en enää laita.

Rosollia

Jouluviemisiksi tuli tehtyä viime vuotiseen tapaan taas glögiä. Itse tekemällä glögiin saa niitä makuja mitä haluaa ja on kyllä tosi hyvää. Tässä vaaleaan laitettu omenatäysmehua (viime vuonna omatekemästä mehusta mutta nyt ihan kaupan mehua), sokeria, kanelitankoja, tähtianista, neilikoita, appelsiinilohkoja ja inkiväärin pala. Näitä keittelen jonkin aikaa että maut kunnolla irtoaa mehuun ja sitten valkoviini perään. Mä tapaan keitellä vielä tuota viiniäkin että alkoholit haihtuu pois mutta sehän on vain makuasia.

Vaaleaa omenaglögiä

Punaiseen glögiin laitoin itsetehtyä viinimarjatäysmehua jonka sekoitin veden kanssa sopivan vahvuiseksi. Mausteet kattilaan ja keitto jonkun aikaa. Sitten punaviiniä perään. Käytin ihan kaupasta ostettuja alkoholitonta punaviiniä sekä 5,5% punkkua. Ai että mitkä tuoksut tuli keitettäessä.

Punainen marjaglögi

Päätin joulua ennen käydä vain kerran kaupassa ja silloinkin ruuhkia välttääkseni illemmalla. Noh, siitähän seurasi että esim sienisalaattien kohdalla oli hyllyssä tyhjä paikka. Niinpä päätin tehdä sen itse. Käytin kuivattuja suppilovahveroita ja todella hyvän salaatin sai aikaan niistäkin vaikka ei ole se tyypillisin sienisalaattiin laitettava sieni.

Sienisalaatti suppiksista

Meillä on tapana aina aattona syödä ensin kylmä kalalautanen iltapäivällä. Tämä tullut tavaksi siitä syystä että Aki on joulupukin virkaa hoidellut aiempina vuosina. Tuo kylmä lautanen on ollut sopiva ruoka ennen kierrosta. Ja muutenkin, koska ruokaa on yllinkyllin ei kaikkia makuja saisi kunnolla esiin jos ruuat olisi mätetty samalle lautaselle. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa savustettiin itse lohta ja ai että tuli hyvää. Anyway, kalojen seuraksi mä oon tehnyt marinoituja kesäkurpitsoja jotka tuovat hiukan potkua ja hapokkuuttaa siihen kokonaisuuteen. Nää valmistuu äkkiä ja sopivat kyllä kesällä vaikka grilliruuankin kanssa.

Marinoitu kesäkurpitsa

Toinen kalalautasen lisuke on marinoidut punasipulit. Näitä teen monta kertaa vaikkapa itse tehtyjen burgereiden täytteeksi. Nam!

Marinoidut punasipulit

Perinteiset laatikot kuuluu ilman muuta joulupöytään. Alla porkkanalaatikot vanhan tutun perinteisen reseptin mukaan.

Porkkanalaatikot

Myös lanttulaatikko valmistui mutta tällä kertaa valmiista soseesta. Eipä vaikuttanut makuun mitenkään. Aivan yhtä hyvää oli kun ennenkin. Punajuurilaatikko tehtiin aivan alusta asti itse ja tällä kertaa se onnistui ehkä jopa yli odotusten. Ihanan samettista! Alla oleva Kultainen Joulu kirja on luottokumppani jo jostain 1990 luvun lopulta. Sieltä sisältä löytyy kaikki tärkeät joulun reseptit.

Lanttu- ja punajuurilaatikot

Laatikoiden ohella joulupöytään on meillä kuulunut jouluruukku jonka resepti on vaihdellut vähän omien mieltymyksen mukaan. Tänä vuonna laitoin siihen bataattia, sipulia. lanttua ja porkkanaa. Aiemmin sinne on mennyt vaikkapa naurista, selleriä, punajuurta... Sitten vain juustokastike väliin ja päälle johon valitsee oman maun mukaisen juuston. Itte tykkään voimakkaamman makuisesta.

Jouluruukku

Bataattilaatikko on meidän joulupöydässä syrjäyttänyt perunalaatikon kokonaan. Tämänkin tein ihan alusta asti itse koska myös bataattisose oli kaupasta loppunut. Eipä ole kovin suuritöinen lopulta tämäkään. Ja hyvää tuli!

Bataattilaatikko

Laatikkojen teon lomassa tuli tarve lounaalle ja edelleen oli jääkaapissa jotain jämiä tuhottavaksi. Otin gluteenittoman sämpylän ja paahdoin sen pannulla samalla kun broilerin sisäfilepalatkin. Lämpimänä hieroin sämpylää valkosipulin kynnellä jolloin siihen saa hyvää makua. Pieni tujaus salaatinkastiketta ja cheddarjuustosiivu väliin. Jo vain kelpasi. 

Gluteeniton kanahampurilainen

Glögin lisäksi tehtiin lahjapusseihin likööriä. Näihin sopii mainosti vaikka pakastimeen jääneet edellisen vuoden marjat. Me laitettiin herukkaa, mansikkaa, mustikkaa ja karpaloa. Herukat viime vuodelta ja muut ihan tuoretta tavaraa. Nää vaatii vaan paljon aikaa kehittyä mutta tekeminen on tosi helppoa. Periaatteessa marjoja lämmitetään sokerin kanssa kattilassa että saadaan maku irtoamaan paremmin. Sitten vaan pullotetaan ja vodka päälle. Tai mitä alkoholia nyt haluaakaan laittaa. Ohjeita löytyy pilvin pimein netistä. Meillä nämä oli tekeentymässä n. 3kk. Purkkeja käännellään välillä että sokeri sulaa tasaisesti.

Marjaliköörien mäskejä ei tietenkään maltettu heittää menemään sillä marjat jäävät aikalailla kokonaisiksi joten keittelin niistä sitten hilloa myös jouluviemisiksi. Alkoholi-sokeriliemessä marinoituneet marjat tuovat erinomaista makua hillolle. Muuten tein ihan vain hillosokeripussin ohjeen mukaan ja hyvää tuli. Etenkin herukka- ja karpalohillo sopivat loistavasti lihan kanssa. Sekä broilerin että possun tai naudankin.

Herukkahillo

Tehtiin myös mansikkahilloa sekä mansikka-mustikkahilloa. Tämä oli myös todella hyvää. Ja jos joku nyt ajattelee että valmiissa hillossa on alkoholia niin eipä kyllä ole koska marjoja kuitenkin keitellään jonkun aikaa kattilassa niin siinä kyllä höyryt haihtuu taivaan tuuliin.

Mansikkahillo

Semmosia juttuja meidän keittiössä valmistui joulun alla ja jouluksi. Viime vuonna samaa tuunaushommaa piti harrastaa myös laatikon sun muun jouluruokien tähteiden kanssa mutta tänä vuonna ei mitään tuunattavaa jäänytkään. Muistelen tehneeni pitsaa kinkun ja kalan jämistä. Rieskoja lanttulaatikosta. Kasvispihvejä porkkanalaatikosta ja rosollin paistoin pannulla ja kaadoin kananmunan päälle niin saattiin herkkumunakas. Mä en millään tahtois heittää mitään ruokaa roskiin.

Palaanpa jouluun vielä aaton postauksena. Toivottavasti olosuhteista riippumatta joulu oli sullakin onnistunut.

rakkaudella,

Sartsa

KUULUMISIA SYYSLUKUKAUDEN VARRELTA

 Huhuu. Mä oon vielä hengissä. Ehkä tuntuu että nipin napin mutta hengissä silti. Tälläkin hetkellä mun pitäis olla tekemässä jotain aivan muuta kun istua perseeni päällä tässä koneella mutta nyt vaan on niin että puhti meinaa loppua kesken viikon. Kesken kiireisen viikon. Kesken monen kiireisen viikon. Jos mä nyt viime postauksen jälkeistä aikaa ajattelen niin noista ihanista lomafiiliksistä on tultu helvetinmoiseen prässiin jota on kestänyt jo, ai kamala, toista kuukautta.

Kaikki alkoi siitä kun työt alkoi elokuun alussa. Kuten tiedetään se tarkoitti meikämandoliinon kohdalla uutta työpaikkaa ja sen myötä stressitasojen nousun kohti huippuaan. No, totuuden nimissä on sanottava ettei sitä huippua oo kyllä varmaan saavutettu vieläkään koska henki tässä edelleen pihisee mutta suunta on ollut nouseva. Uus työ on vaatinut verojaan. Kaikkeen uuteen opettelu ja tottuminen on vienyt kyllä oman veronsa. Etenkin alussa, välillä vieläkin, 8 tuntia päivässä ei oikein oo riittänyt ja lisäksi tämä paska korona on sitten aiheuttanut vielä omat kommervenkkinsä ja kantonsa kaskeen. Mä alan väsyä tähän jatkuvaan epävarmuuteen. Maailmassa ei oo enää mitään muuta kun korona. Uutiset, lehdet, some, kahvipöytäkeskustelut ja kaikki arkinen on täynnä koronaa. Mä en voisi yhtään enää olla ärsyyntyneempi koko aiheesta. Koululla kun on töissä niin joka ikinen päivä pohditaan ja mietitään ja suunnitellaan varotoimenpiteitä että JOS käy niin tai näin. Välillä tuntuu ettei tätä tämän päivän oikeaa koulutyötä ehditä elää ollenkaan. Varotoimenpiteitä siihen ja tähän, rajoitetaan nuorten olemista kavereitten kanssa. Ei liian lähelle, ei kädestä pitelyä eikä ainakaan pussailua. Juu, ja sitten ihmetellään miten se nuoriso ei nyt oikein tartu näihin täkyihin ylös ilosta hyppien. Siksi koska nuorilla on sisäsyntyisesti tarve olla toisen lähellä, tarve elää omaa elämäänsä ilman rajoituksia  ja tarve koskettaa. Heidän maailmassaan kaikki on tässä ja nyt. Ensi viikkokin saattaa olla kovin kaukainen asia.

Se mua ehkä eniten tässä koronassa nyt ärsyttääkin että kaikki on muuttunut sellaiseksi sitku elämäksi. Mitään ei voi tehdä koska korona, ja jos päätät vaan uskaltaa niin sitten on naapurit heti osoittamassa sormella että soo soo. Puhuvat selän takana että se on meidän kylän koronalinko kun ei ymmärrä pysyä kotona. Voiko mennä harrastusryhmiin? Entä matkustaa, edes kotimaassa? Voinko osallistua ystävän tai sukulaisen juhliin tai järjestää omia? Kaikkeen vastaus olis ei jos mentäis oikein viimeisen päälle tarkkojen säännösten mukaan. He, jotka eivät mitään edellä mainittua tee ja pysyvät kotona neljän seinän sisällä nostavat itsensä jalustalle ja lyttäävät somessa kaikki muut sieltä ruutujensa takaa. Koska ärsyttää se, että joku uskaltaa mutta minä en. Tänä kesänä ja syksynä on kytätty jo paljon ennen kun BB alkoi. 

Mä en halua elää elämää jossa mä istun kotona neljän seinän sisällä tapaamatta ketään, jättämällä väliin rakkaiden ihmisten ainutlaatuiset juhlapäivät tai edes näkemättä uusia maisemia. Mitä mä siellä kotona sitten teen, odotan kuolemaa vai. Kellään ei oo mitään taetta kauanko tämä korona meidän riesana on, todennäköisesti pysyvästi. Rokote saattaa jollain aikajänteellä antaa hiukan helpotusta mutta siitäkin saattaa muiden rokotusten tavoin tulla myös sivuoireita. Pahempia kun itte tauti. Mut yksinäisyys ja sulkeutuminen kotiin sairastuttaa 100 kertaa varmemmin kun korona. Vaikka kuulun itte myös riskiryhmään tämän verenpaineeni takia. Silti en aio pelätä elää elämääni. Voi sitä järjen pitää päässä silti. Ei mun tarvi tukkia väkijoukkoihin vaan voin pitää omaa tilaa. Voin pestä käsiä, käyttää käsidesiä, en kaiva nenää enkä korvaa tai jos niin teen niin pesen taas ne kädet koskematta mihinkään.

EDIT: mä oon kirjoittanut tuon alkutekstin jo syyskuussa mutta ei uskoisi. Ihan samaa rataa jatkui koko syksy viimeiseen päivään asti. Työ vei kaikki mehut koska niin paljon kaikkea normaalista poikkeavaakin tehtävää tuli koko ajan, koska korona. Purettiin vanhoja perinteitä ja käytänteitä ja koitettiin jotenkin luovia lukukausi loppuun. Jopa oppilaat, yläkouluikäiset, alkoivat kysellä jouluperinteiden perään ja olivat vähän surullisiakin varmaan siitä ettei mitään perinteitä voitu noudattaa. Työyhteisössä kaikki joutuivat venyä äärimmilleen ja kyllä mä opettajille hattua edelleen nostan siitä miten hienosti saivat kaikki läpivietyä. Keksittiin jopa uusia hienoja tapoja tehdä asioita. Maskin käyttö tuli kuvioihin siinä vaiheessa kun kaikki olivat jo aivan täynnä kaikkea ohjeistusta ja määräystä ja varautumista kaikkeen. Monia meistä se ahdisti todella kovati ja ainakin itsellä pää kipeytyi ja aiheutti iltapäivisin etovaa oloa. Tuli tunne että mikä tässä nyt sitten on oikein järkevää ja mikä ei. Aloitin myös pikkuhiljaa etätyöhommat ja ehdin muutaman perjantain kotona töitä tekemään. Loistava homma!! Saatoin tehdä päivässä viikon työt ja hoidella kaikki rästit pois kun ei ollut sitä muuta ulkopuolista hässäkkää. Psykologisesti tosi tärkeä juttu ittelle. 

Luulin jo, että oli saavuttanut omien töideni suhteen sellaisen pakollisen tietyn hällä väliä asenteen jossa aivan rauhassa tein työt jotka piti sinä päivänä tehdä ja jätin muut tekemättä. Koska piti muutekin syksyn mittaan opetella madaltamaan omaa rimaa ja opetella tekemään hommia puolivillaisesti. Koska ei vaan kerta kaikkiaan ehdi kaikkea tekemään. Oman jaksamisen kannalta piti itselle saada tolkutettua kalloon että ei oo mun vika jos ei kaikkea saa tehtyä. Että ongelma on jossain ihan muualla kun minussa. Siksi olikin todella ikävä ja pelottava yllätys vipalla työviikolla että sain paniikkihäiriökohtauksen töissä. Se tuli aivan kun salama kirkkaalta taivaalta. Vieläpä työpaikalla. Kait se kuppi vaan sitten meni kuormituksesta niin nurin että putosin polvilleni, en saanut henkeä vedettyä ja itku tuli hallitsemattomasti. Sitten vain koitin hokea itselleni että hengitä syvään ja rauhallisesti niin sain vihdoin hengityksen tasoittumaan. Tunne kuitenkin säikäytti mut todella paljon sillä jo aiemmin olin kärsinyt sydämen tykytyksistä ja korkeasta verenpaineesta, lääkkeistä huolimatta. Palautuminen sekä henkisesti että fyysisesti alkoi olla todella huonoa. Yritin kotona hiukan jotain netin kautta löytyviä jumppatunteja suorittaa mutta ei onnistunut. En vain jaksanut puristaa. Harmittaa tosi paljon ettei mun tullut mentyä työterveyteen kertomaan kuormituksestani. Olisi ehkä ollut hyvä saada niitä mustaa valkoiselle. 

Pitkin syksyä mä olen työstäni ja sen kuormittavuudesta esimiehilleni kertonut joten kaikki on kartalla missä mennään. En mä koe tukea saavani. Ehkä ymmärrystä kuitenkin. Kaikki vaan hokee mulle että priorisoi. Se kuulostaa mun korviin samalta kun että opettele tekemään työsi kunnolla. Kyllä mä tiedän mitkä hommat kulloinkin on tärkeitä mutta jos kolmeen taloon on yhtä aikaa menossa yhtä tärkeä asia niin se että voin tehdä vaan yhtä asiaa kerralla tarkoittaa että mä sitten jätän jotain tekemättä. Voin vaikka vannoa että joka seuraavan kerran sanoo mulle että priorisoi niin saa verbaalisesti nenilleen. On mulla tunne ettei kukaan ymmärrä mistä mä puhun. Mä tarviin apua ja jos en sitä saa niin mun täytyy tehdä omat johtopäätökseni.

Nyt siis tilanne on se, että mulla oli viikon verran ylitöitä kertyneenä syksyltä. Päätin että otan tässä joulun aikaan niin paljon lomapäiviä että saan ne kaikki pidettyä pois. Aloitin loman 22.12 ja seuraavan kerran töissä olen 4.1. Joulun aikaan ei tullut kauheesti levättyä, sillä kaikki se tekeminen on mun mielestä niin ihanaa. Nyt sitten verenpaineet on välillä aivan liian korkealla mutta etenkin leposyke huitelee aivan väärissä lukemissa. En pysty lenkkeillä enkä harrastaa liikuntaa koska en palaudu. Eilen kävin lenkillä pitkästä aikaa ja vielä 2 tunnin päästäkin syke oli 100. Tunne ei ollut todellakaan kiva. Samoin tapahtuu mun lihaksille eli tänään mä pääsen hätinä liikkeelle kun lihakset menee totaalisen jumiin. Pohkeet on todennäköisesti kun lyijyä seuraavan viikon. Tällä hetkellä siis aloitin loppuloman kestävän moodin jossa lepoa, lepoa, lepoa. Yritän saada kroppani ja koppani siihen kuntoon että voisin jatkaa töitä loman jälkeen. Rehellisyyden nimissä en tiedä vielä mitä tulee tapahtumaan.

Mutta tässä nyt kumminkin kooste syksyn fiiliksistä aina tähän päivään asti. Koitan nyt taas alkaa fiiliksiä tänne kirjoitella niin jää itsellekin sitten muistijälki.

rakkaudella,

Sartsa

LOMA JATKUU KOHTEINA MM. KUOPIO,VARKAUS,LAPUA

Jahas, voikohan jotain mun loman sujumisesta ja etenkin ajan kulumisesta kertoa se ettei päivityksiä ole tullut tuon alun jälkeen lainkaan. Ehkäpä juuri näin. Mulla on nyt kohta kolmas lomaviikko loppusuoralla ja musta rehellisesti tuntuu että tarviin kohta lomaa lomasta. Nää pari viikkoa on ollut nimittäin aika hektisiä. Eka viikosta olin jo kirjoittamassa että se sujui tosi rauhallisissa merkeissä ihan vaan kotona mutta pikku vilkaisu kalenteriin näytti ihan jotain muuta. Keskiviikkona olin Jyväskylässä yleisurheilun gp kisoissa kahvion tätinä koko illan. Siinä tiesi tehneensä kun taas suunnilleen työpäivän pituuden verran oli jalkojensa päällä. Mukavaa oli, kuten aina. Talkoohommien kautta on jo ehtinyt tulla mukavia uusia tuttavuuksiakin tuolta JKU:n porukoista.
Viikon lopulla sitten lähdettiin vähän kun ex tempore Kuopion suuntaan ja tuttuun Rauhalahteen. Tarkoitus oli ensin mennä telttailemaan jonnekin mutta jatkuva sateen uhka sai sitten turvautumaan mökkiin Rauhalahdesta. Ja hyvä niin, sillä sateisessa kelissä itsensä olis saanut teltassa vaan vilustutettua. Kamat siis autoon kun Aki tuli töistä ja eikun matkaan. Mökkivarauksenkin tein vasta matkalla autosta. Matkalla Kuopijjooon me tietty taas geokätköiltiin vaikkakin mahtavat maisemapaikat ja - kohteet jäivät tällä kertaa näkemättä.

Me otettiin pikkuruinen 2 hengen mökki joka palveli meidän tarkoituksia ihan loistavasti.

Pikkuruinen mökki sopi meille tähän kohtaan oikein hyvin

 Olimme perillä vasta klo 20 jälkeen joten illalla ei siinä ihmeempiä enää touhuttukaan. Kävimme kiertämässä leirintäalueen läpi ja olin iloinen ettei ainakaan vielä satanut vettä. Järvimaisemaa ois katellut vaikka kuinka kauan.

Komia näkymä Kallaveelle

 Iltapala oli hiukan normaalista poikkeava sillä pätkispullat ja oluet ei ihan joka iltaiseen settiin istu. Vaikka alue olikin tupaten täynnä caravan väkeä, tai juuri siitä syystä, keittokatoksissa oli ihan hyvin tilaa istua ja kokkailla. Mökkiin mentiinkin sitten vasta puolen yön aikaan.

Iltapalaa ;)

 Lauantai-aamu aukeni vielä aika lämpöisenä. Aurinko yritti kovasti päästä pilvien takaa loistamaan mutta lopulta sitten sade kumminkin voitti. Onneksi vasta iltapäivän puolella.

Aamulla aurinko vielä pilkisteli

Aki nukkui työviikon väsymyksiään pois pitkään joten mulla oli aikaa istuskella kaikessa rauhassa mökin portailla ja nauttia vielä aamulla lämmittävästä auringosta. Samalla alueen touhuja seuraillen. Mä aina huomaan noilla alueilla että kyllä mussa elää pieni karavaanarinpoikanen. Varmaan nauttisin todella paljon jostain matkailuauto reissaamisesta. Ehkä joskus sitten...

Istuskelin mökin portailla ja nautin auringosta kun Aki vielä nukkui

 lltapäivällä lähdettiin sitten tutkimaan Kuopion keskustaa. Tarkoitus oli lähteä jo aiemminkin mutta annoin mielellään Akin nukkua kun unta kerran piisas. Hypättiin sisävesilaivaan joka vei meidät suoraan satamaan. Tuttu reitti mulle viinijuhlien ajoilta. Matkalla on kyllä todella hulppeita taloja ja asuinalueita. Ei oo pienet varmaankaan niiden hintalaput jos ostohousuja jalkaan vetelis.

Mentiin sisävesibotksilla Rauhalahdesta satamaan

 Keskustassa oloajan satoi sitten ihan koko ajan. Sade alkoi jo paatilla mutta onneksi oltiin sillon jo melkein perillä että Akikin pystyi näkemään noita maisemia. Joskus ollaan tultu laivalla niin että on satanut rakeita ja silloin oli kyllä näkyvyys lähes nolla. Lähdettiin sateen takia sitten suuntaamaan suoraan keskustaa kohti, sillä ei oikein viitsinyt kovin sivummalle lähteä kelin takia. Kirkkopuisto eli virallisesti kait Snellmannin puisto oli rempattu viime käyntini jälkeen aivan totaalisesti ja oli kyllä nyt mukavan avara ja valoisa. Paljon oli lehmusia kaadettu pois. Huomasin, että kirkon portailta on näkymä aina kallavedelle asti.

Kirkkopuistoa

Nätiksi oli Snellmannin puisto laitettu

 Menimme lähes kuokkimaan eräisiin häihin kun katsoimme että kirkon ovi on auki ja kellon ajat kertoivat että näin on. Ollaan aina tykätty käydä vierailemassa kirkoissa ja nythän se sopi oikein hyvin kun pääsi samalla sateelta suojaan. Onneksi raotin ihan varovasti sitä kirkon heiluriovea ja huomasin, että seurakunta istui penkeissä. Peräännyimme vähin äänin ja samassa morsian tulee isänsä kanssa sakastista ja valmistautuu kävelemään alttarille. Meitä nolotti ihan hirveästi ja luikimme häntä koipien välissä ulos eteisestä. Ulkona kyllä hiukan ihmetytti että miksei kirkon ovella tai jossain voi olla ilmoitusta että tiettyyn aikaan on joku tilaisuus. Etsiessämme nimittäin geokätköä kirkon pihalta huomasimme että ainakin 3 muutakin porukkaa yritti mennä kirkkoon sen vihkimistilaisuuden aikana.

Tuokoon nämä ruusun terälehdet tosi paljon onnea 

 Kaupungilla kiertelimme sateesta huolimatta torin laidalla. Kauppahalli oli mennyt juuri kiinni ja shoppailu muuten ei oikein märkänä innostanut. Pikku pietarin torikujakin oli laittanut porttinsa säppeen klo 13. Päätettiin siis mennä geokätköjen perässä tämäkin visiitti.

Hän tuli torin kulmalla vastaan

Kauppahalli 

 Päädyttiin torin lähellä sijainneeseen sankarivainjapuistoon ihan ensin. Kätkö löytyi ja monenlaista muutakin katseltavaa.

Patsas sankarihautausmaalla

Tämä rautapallo löytyi kaupungintalon torinpuoleiselta pihalta. Tûlay Shakir on suunnitellut tämän teoksen nimeltään Muuntamo No 149. Mun mielestä se näytti isolta teräs silmältä.

Tämmönen terässilmä löytyi kaupungintalon puistosta

 Kaupungintalo oli upea rakennus itsessään ja sen takapihalta löytyi raivaajapatsas joka sopi hienosti tälle paikalle.

Raivaajapatsas ja kaupungintalo

 Päätettiin sitten palata takaisin Rauhalahteen vähän aiemmin kun oli tarkoitus, sillä ei vesisateessa pidemmän päälle ollut kovinkaan mukava olla. Käytiin oluella/siiderillä Sataman helmessä sekä ruokakaupassa ennen kun astuttiin uudelleen laivaan. Illalla sitten mentiinkin kodalle tekemään päivän ruuat. Aikamoinen ruuhka oli ja voi kyllä sanoa ettei turvamääräykset koronan suhteen oiken täyttyneet. No sopu sijaa antoi ja meillä ei ollut mihinkään kiire. Tutustuttiin erääseen Turkulaiseen pariskuntaan ja heidän koiraansa kun siinä pitkään istuttiin.

Rauhalahdessa kodalla ruoan laitossa

 Myöhemmällä, puolen yön aikaan, mentiin sitten juominemme rantaan istumaan ja nauttimaan rasvatyynestä järvimaisemasta. Olihan ihana istuskella, harmi vaan että mukana ollut thermacell jäi mökkiin. Mähän olen hyttysille kävelevä buffet. Nukkumaan maltettiin mennä vasta aamuyön tunteina.

Yöllä järvi oli peilityyni

Sunnuntaina sitten mökki piti luovuttaa klo 12 joten ei muuta kun matkaan vaan. Muutaman kätkön kautta kotia vihdoin illan suussa. Eka kohteena Koivumäen kartano jonka pihamaalla kätkö sijaitsi. Joskus vähän arveluttaa toisten pihoissa hiipparoida mutta toisaalta nämä kätköt on aina ko. paikassa tiedossa ja me ei edes yleensä toisten pihojen lähelle mennä. Tämä nyt kuitenkin oli ns. julkinen paikka niin viitsi mennä. Jonkun yksityisissä pihoissakin kätköjä toki on mutta ne ei oo meidän juttu.

Komia pytinki

Hauska toteutus eräästä kätköstä

Ville niminen paatti oli söpö

 Varkaudessa sitten päätettiin että pysähdytään vielä jossain kahvilla/iltapalalla ennenkun suhataan suoraan kotiin. Aki sitten löysi jostain interneteistä tälläisen terassikahvilan. Johan olin hulppeat maisemat ja tuo savulohivohveli joka sitten päätyi meidän lautaselle, oli oikeesti aivan järkyttävän hyvä. Ei osannut ollenkaan odottaa mitään niin hyvää. Käykäähän jos siellä suunnalla kuljette.

Näkymä oli huikee tornikahvilasta

Savulohivohveli oli aivan taivaallista

Illalla kotona mä yritin ehtiä purkaa tavaroita että saatoin alkaa samantien miettiä mitä sitä pakkais seuraavan viikon Lapuan lomaa varten.

Toka viikolle tultaessa mä siis lähdin Lapualle lähes koko viikoksi. Ma-to kului siellä suunnalla ja siihen mahtui paljon rakkaiden ihmisten tapaamisia, kirpparikierrosta lapsukaisten kanssa, vanhempieni luona ajan viettoa. Ihanaa, mutta aika kuluttavaa. Oon aina, kuten nytkin, aivan rättiväsynyt kun kotia päin ajelin. Ehkä nämä käynnit on vaan jotenkin sellaisia että haluan antaa kaikille tapaamilleni läsnäoloa niin paljon kun mahdollista ja se sitten pidemmän päälle väsyttää. Mutta ehkä tätä väsymystä kuitenkin voi hyvällä omallatunnolla sanoa hyväksi väsymykseksi, sillä aivan liian pitkä aika oli monenkin rakkaan ihmisen näkemisestä. Viikko meni kuitenkin niin, että torstaina ajelin siis kotiin ja torstai menikin sitten oikeastaan reissukasseja purkaessa ja uutta suunnitellessa.

Mulla kun ei oo grillausmahdollisuutta kotona niin sitä koitetaan sitte tehdä aina kun mahdollista. Lapseni tuli mun kans yöpymään mun vanhempien luo ja laittoikin sitten grillin kuumaksi.

Grilli kuumaksi lapsen toimesta

 Haluan yleensä aika ajoin kokeilla kaikkea uutta grilliin. Nyt mä päätin tehdä täytettyjä paprikoita joihin sisälle tuli nuudelia, kirsikkatomaattia, fetaa ja päälle juustoraaste. Pohjalle ensin laitoin pekoni-sipuli tuorejuustoa. Oli muuten hyviä.

Piti testata taas uutta

 Mun vanhempien paikka vanhalla koululla on kahden joen risteyksessä ja tuota jokimaisemaa vois kans kattella vaikka aina. Se on vuodenajasta, vuorokaudenajasta sekä vuodestakin riippuen erilainen. Nyt se oli illalla utuinen ja satumainen.

Illalla oli mahtava usva joella

 Lapualla on tosi kiva käyntikohde jos haluaa vaikka matkan varrella vaan jaloitella. Jokilaakson matkailupuutarha on keskustan liepeillä ja täysin ilmaista huvia. Siellä on kiva kattella huolella laitettua puutarhaa ja käveleskellä pitkin polkuja. Paikat ja maisemat vaihtelee ja pääset vaikka laiturille ihailemaan jokea joka virtaa vuolaana ihan vieressä. Tai käydä katsomassa eläimiä. Alueella on myös pikku kahvila Nukkeruusu jossa voi nauttia välipalaherkkuja halutessaan. Kattohan täältä millanen paikka on kyseessä

Ryytimaata jokilaaksossa

Omenapuutarha

Ihana näkymä

Saispa tälläsen puutarhan itelle

 Lapuan visiittiin mahtui monia ihania tapaamisia niin kummilasten, sukulaisten kun rakkaiden ystävienkin kanssa. Iltaisin sitten nautin maisemista ja maaseudun rauhasta sekä vietin aikaa vanhempieni kanssa.

Illan zen hetki jokirannassa