Paljon toki muutenkin on näiden kahden viikon aikana sattunut ja tapahtunut. Töissä eletään kiirusta aikaa ennenkun oppilaat ryntäävät kesälaitumille. Asia on toki tuttu päiväkotimaailmastakin,sillä ennen kesälomia on aina pitänyt ehtiä yhtä sun toista tähteellistä. Nytkin oon purkanut ylitöinä tulleita tavarakuormia, sillä päivät on mennyt suitsait open apulaisena. Sairastumisia ja poissaoloja on tullut tähän samaan syssyyn ihan kiitettävästi joten välillä olen toiminut ihan open sijaisenakin. Kuten viime torstaina, jolloin sain pitää nelosilleni liikuntatunnin. Meillä olikin sitten tosi kivaa. Oon huomannut, että mulle on veressä annettu semmonen läsnäolemisen tahto ja ehkä sitten taito/kykykin. Jos pienempien lasten kanssa mä olin mielelläni kuulevana korvana ja tukenakin tarvittaessa, niin mä teen sitä samaa erittäin luontevasti myös näitten kouluikäisten kanssa. Mä oon ilmeisen oikealla alalla, sillä mua ihan aidosti ja "aikuisten oikeesti" kiinnostaa se mitä asiaa lapsilla on. Meille aikuisille monesti niin vähäpätöiseltä kuulostavia, mutta lapsen maailmassa isoja juttuja. Kuitenkaan mä en tuo niitä juttuja kotiin, mikä on ihan ehtona sille että lasten kanssa voi ylipäänsä työtä tehdä.
Edellisviikolla oli sitten äitienpäiväkin. Mulla oli eka äitienpäivä kun asun täällä kauempana ja aika iisisti tulikin juhlittua. Hain Ville nuorimmaiseni perjantaina töitten jälkeen tänne mun luo. Tehtiin isänsä kanssa treffit tuossa matkan puolivälissä olevaan Keskisen kyläkauppaan josta mä siis hain lapseni kyytiin. Sain samalla ihanan ruukkuruusun ja suklaata <3 Ville vietti sitten täälä sen yhden illan ja seuraavana päivänä mä sitten kuskasin pojan samaan paikkaan, tällä kertaa isänsä noukki hänet kyytiin. Oikeana äitienpäivänä lähdin sitten Hänen vanhempiensa luo, ensimmäistä kertaa siis äitienpäivän merkeissä. Sinne on oikein mukava aina mennä, tunnen olevani tervetullut.
Viime viikko sitten töissä olikin hiukan erikoinen, toisaalta kiireinen ja muutosten värittämä, mutta toisaalta jotenkin leppoinenkin. 5-6 luokkalaiset olivat leirikoulussa joten koulu oli hiukan hiljainen, mutta koska heidän mukaansa lähti tietenkin sekä muutama opettaja että yksi meidän avustajien tiimistä niin paikattavaa oli vähän siellä sun täällä. Ylityötuntejakin tuli siinä jonkinverran, mutta silti fiilis oli koko viikon jotenkin kiva ja rento. Ja aika meni todella nopeaa.
Keskiviikkona mulla oli melko tiukka päivä kun lähdin edestakaisin ajelemaan vanhoille kotikonnuille iltaseltaan töitten jälkeen. Mun rakas keskimmäiseni valmistui 9 vuoden puurtamisen jälkeen teatteritaiteen opinnoista ja heillä oli päättäjäisjuhlassa näytelmä, sekä tietenkin todistusten jakaminen. Aluksi ajattelin, etten uskalla lähteä yksin ajamaan 2 tuntia per sivu, että nukahdan vielä väsyneenä rattiin. Tiesin kuitenkin etten ikinä antaisi itselleni anteeksi ellen mene joten lähdin kuitenkin.
Elinan tiedän tykkäävän kovasti neilikoista joten kävin mennessäni tyhjäämässä yhden kukkakaupan siis neilikoista :D
Kas noin. Kyllä sai äiti olla ylpeä jälleen kerran tyttärestään ja sillä adrenaliinilla sitä kait sitten kotia jaksoikin ajella ihan hyvällä fiiliksellä, eikä tarvinnut pelätä kovin paljon sitä että rattiin nukahtaa.
Viime viikko muuten menikin sitten ihan töistä huiliessa kotosalla, sillä ylitöitäkin tuli jonkin verran tehtyä. Viikonloppuna käytiin piiiiitkiä keskusteluja todella tärkeistä ja vielä isommista asioista joten kait nyt voi sanoa että on taas hyvä jatkaa eteenpäin. Kattokaahan kuinka kesäkin lähestyy vauhdilla, luonto on jo näin ihanan vihreää.
Tämä viikko alkoi vatsavaivojen merkeissä. Eilen mahdoin syödä liian raskaasti tai jotain sillä tänään on ollut saikkupäivä ja alas on mennyt tähän mennessä vaan mustikkakeittoa. Olo alkaa olla jo ihan hyvä, mutta joku tuola vatsassa valvotti koko viime yönkin.
Aurinko piisaa edelleen, ja hyvä niin!! Mukavaa viikkoa sulle myös.
Rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti