Viikko toi tullessaan pakkaset ja eilen vihdoin myös vahvemman lumipeitteen. Ai että mä sitte nautin siitä että saatiin lunta. Ja niin nauttivat lapsetkin töissä. Eilen sitä tulikin oikein ihanan isoja hiutaleita ja maa peittyi kunnolla lumivaippaan. Heti tuli tietenkin joulufiilis, siitä ei pääse tällänen vanha joulufriikki mihinkään. Oon niin onnellinen että muutamien latteampien vuosien jälkeen oon saamassa joulun tunnelman takaisin sydämeeni. Mutta mikä se joulufiilis sitten oikeastaan on?
Joulufiilis on ajatus sellasesta lämmöstä ja rauhallisuudesta. Voi istua kaikessa rauhassa katselemassa ulos ikkunasta missä valot tuovat lämmintä fiilistä lumiverhoa vasten. Ei oo kiire mihinkään, voi vaan pysähtyä siihen hetkeen ja nauttia luonnon kauneudesta. Jouluun ajatuksena sisältyy mulla hyvän tekeminen ja hyvän mielen tuottaminen toisille. Haluaisin kovasti ilahduttaa vaikka vähävaraisia perheitä ja erityisesti lapsia antamalla panokseni joulupuu- tai muuhun vastaavaan keräykseen. Aikanaan kun mulla oli ystävä, jolla oli todella tiukkaa huolehtiessaan yksinhuoltajan lapsistaan,vein heille jouluksi herkkuja. Ja yritin auttaa muutenkin tuomaan joulun iloa heille. Siitä tuli mulle todella hyvä mieli. Sellasessa on sellaista tiettyä joulun henkeä jota tähän aikaan vuodesta vaan tuntuu ilmassa olevan. Ja ihana niin. Toisaalta joulu on myös lämminhenkinen, sopivasti punaisella väritetty koti. Joulufiilis on pieniä ajatuksia sinne tänne, hyvää tahtoa ennenkaikkea. Sellanen tuo mulle valtavasti energiaa ja voimaa. Muuten kun eletään jotenkin kauhean kovassa ja hektisessäkin maailmassa.
Toissa vuodesta muistan elävästi yhden pienen hetken joka fiiliksensä puolesta on iskostunut mun päähän oikein tosissaan. Siinä oli jotain ihanan rahoittavaa. Yllättävää on se, että mä olin silloin kotona ihan yksin. Aki oli töissä ja tuli kotiin vasta aika myöhään. Mä istuin yökkärit päällä ja villasukat jalassa kuunnellen Raskasta joulua. Kädessä höyryävä glögimuki ja ajatukset kaikkien tärkeiden ihmisten luona. Mä muistan niin tarkasti miten välillä laitoin silmät kiinni ja muistelin kaikkia ihania hetkiä joita on koettu yhdessä. Tottakai piti vähän kyyneltäkin tirautta, sillä taisi siinä tulla hiukan ikäväkin mutta pääasiallisesti tunnelma oli oikein ihana ja lämmittävä. Ehkä joulumieli tulee juuri tuollaisista pienistä hetkistä ja senpä vuoksi joulu on alkanut mulla jo nyt. Siellä sydämessä.
Töissä on oikein hyvä fiilis, mulla ainakin. Vähän huolta ja harmaata pilveä tuo sellainen alavire ja jaksamattomuus mitä on ilmoilla työkaverien taholta. Yksi sun toinenkin avautuu siitä, että ovat uupuneita ja jaksaminen meinaa loppua. Onneksi itse oon nyt tukevasti jaloillani ja oon saanut tuon oman bluesini taltutettua. Mä oon oppinut armollisuutta itseäni kohtaan ja sen, etten töissä ota liikaa suorituspaineita tai kerrytä itselleni muutenkaan mitään ylimääräistä taakkaa. Senpä vuoksi mä jaksan nyt kuunnella kun toisilla on vaikeaa. Se ei hetkauta väärällä lailla mun maailmaa eikä suista mua raiteiltaan. Toivon, että puhumisella on puhdistava vaikutus tässäkin kohtaa ja olo kevenee kun niitä raskaita ajatuksia saa purettua. Siksi haluankin olla kuulevina korvina jos jollain on avautumisen tarvetta. Itse seison tukevasti eikä mua moiset huojuta. Jännittää vaan mitä seuraa jos tässä ennen joulua työkavereilta yksi toisensa jälkeen loppuu voimat kokonaan ja tarvitaan sairaslomaa. Siihen on jokaisella oikeus ja oon jopa siihen kannustanutkin. Ei töiden takia kannata itseään loppuun ajaa, etenkään jos se vaikuttaa vielä töiden ulkopuoliseen elämään. Sen verran itselle loppuunpalaminen aiheutti arpia, että muistissa on. Oon neuvonutkin kaikki pitämään huolta itsestään ja jäämään kotiin lepäämään jos tuntuu siltä, ettei kerta kaikkiaan jaksa. Sitä hiukan jännityksellä odottelen, mutta yleisvire itsellä on jopa hämmästyttävänkin hyvä. Yritän muistaa nauttia siitä.
Ehkä tuolla liikunnan säännöllistymisellä ja lääkitysten kohdilleen saamisella on jotain tekemistä tämän olon kanssa. Mene ja tiedä, mutta tuntuu energiseltä. Mä jaksan mun mielestä ihan toisella tavalla nyt kohdata lapsiakin töissä. Niistä saa ihan älyttömästi virtaa kun siihen maailmaan menee mukaan ihan täysillä.
Mutta siis tähän hetkeen mennäkseni. Eilen siis eka kertaa piti putsata auto lumesta. Yks mun lempparipuuhista. Ihan oikeesti.
 |
| Ei sitä tuon enempää eilen satanut mutta kiva tuokin |
Jos eilen tuli lunta ja näkymä ikkunasta illalla oli jouluisen satumainen niin tämän aamun näkymä on hiukan erilainen. Mittari näyttää muutamaa lämpöastetta ja on likaista ja märkää. Normimarraskuuta siis. Ei haittaa sillä tänään on siivouspäivä. Huomenna saadaan isänpäivän kunniaksi ruokavieraita joten tarvii vähän raivata tilaa. Elokuviinkin meinataan ehtiä iltapäivän mittaan. Kiva päivä tulossa siis.
Ettikäähän sitä joulun henkeä niin valaistuu tämä pimeä aika kummasti sisältä päin.
rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti