Olihan toukokuu. Uusissa työkuvioissa on ollut kyllä haltuun ottamista mutta oon päättänyt tehdä asian kerrallaan ja yrittää omaksua asioita niin, että muistaisin vielä seuraavallakin kerralla miten hommat hoituu. Ihmeen rauhallisena oon kyllä pysynytkin. Tällä kertaa mun hermot on pysyny tosi hyvin aisoissa mikä on kyllä todella outoa ja uutta ja ihmeellistäkin. Mutta hyvä näin.
Viimeinen viikko yläkoululla on tarkoittanut lähinnä arviointiasioita ja todistusten valmistumiseen liittyviä hommia. Siihen kuuluukin aika monenlaista mitä ei ehkä osaisi ajatella. Ai mitäkö muka? No matka kohti todistuksia alkaa siitä että opettajat antavat käytösnumerot joista sitten koulusihteeri koostaa keskiarvot ja sitten taas opet palaveeraa että mitkä ne lopulliset numerot on. Sitten seuraa toimeenpanoja, uusia palaveria arvioinneista, niiden toimeenpanoja, asioiden tarkistamisia, numerojen viilaamista, ja vihdoin lopulta kun aika jo kertakaikkiaan on loppumassa reksi puhaltaa pelin poikki ja sanoo että nyt ei numeroita enää muuteta. Lopulliset toimeenpanot ja todistusten tulostamiset. Kaikki mahdolliset todistusten ja muiden papereitten arkistoimiset. Kiirettä kiirettä kiirettä. Mutta ei se mitään, aina on kaikki tullut tehdyksi. Joko ihan normaalein työtunnein tai pienellä lisätyöllä. Tänä vuonna olin erityisen tyytyväinen siitä, että uudessa työpaikassa sain kaiken tehtyä ajallaan. Tuli sellainen rohkaistunut olo, että vaikka olenkin astumassa älyttömän isoihin saappaisiin niin ehkä mä selviydyn kuitenkin.
Edit:tähän väliin on vielä pakko kertoa se miten paljon Opet tekevät näinä viimeisinä päivinä töitä sen eteen että jokainen oppilas saisi todistuksen käsiinsä. Viimeisiä tehtäviä siis hiotaan, palautellaan ja korjaillaan sekä sitä myöten viimeisiä numeroita tiputellaan pitkin viikkoa. Mua ainakin inspiroi hirveästi se välittämisen määrä jota opeista huokuu. Siinä missä oppilaat viljelevät aivan sama-asennettaan niin ope tsemppaa ja kannustaa ja hoputtaa vielä ne viimeisetkin tarvittavat tehtävät valmiiksi. Upeaa!!
Viiiko sitten torstaina, viimeisen työviikon kruununa vanhan työpaikan ihanat työkaverit järkkäsivät mulle ylläripiknikin. Mä jotenkin arvasin että jotain saattaa olla suunnitteilla mutta piknik oli todella kiva ja tervetullut ylläri. Vielä kun se tapahtui ympäristössä mikä on ollut mulle tuossa työpaikassa se kaikkein mieluisin. Työkaverit laittoivat kystä kyllä ja mä sain aivan valtavan hienon ja liikuttavan lahjan. Oli mahtava huomata miten hyvin mut tunnetaan. Sain ison kassillisen kaikenlaista retkitavaraa ja ihan oikeasti sellaista joka tulee käyttöön. Mahtavaa sitten tuolla retkeillessä muistaa vanhoja hyviä työkavereita ja heidän kanssaa vietettyä aikaa. Se mun täytyy sanoa, että ensimmäistä kertaa mulla ei tullut millään tavalla haikea olo lähteä työpaikasta. Luulenpa että se johtuu tästä vallitsevasta, hieman epäselvästä, tilanteesta jossa mulla on edelleen toinen jalka kyseisessä työpaikassa. Vai sitten siitä että uus työpaikka on ottanut mut niin hyvin vastaan ja koen pääseväni ihan hyvään paikkaan jatkamaankin. Ehkä se haikeus iskee sitten joskus myöhemmin. Kuka tietää.
 |
| Kaikenlaista tarpeellista kassin täydeltä |
 |
| Eskarilaiset oli tehneet mulle upeet kiikarit |
Meidän koulussa ensin aamulla tulivat yläkoululaiset. Heillä oli virtuaaliset päättäjäiset luokissa ja ysit saivat peruskoulun päättötodistuksensa omassa luokassaan hiukan normaalia arkisimmissa oloissa. Sitten vuoroon tulivat ylioppilaat joiden todistuksen ja stipendien luovutustilaisuus oli kauniin sään vuoksi ulkona. Tuulinen sää meinasi tehdä vähän tepposia papereiden kanssa mutta kaikesta selvitiin ja gaudeamus igitur saattoi kaikua keväisessä auringonpaisteessa. Lakkiaiset pidetään sitten vasta elokuulla.
Yllättäen lähdin sitten töitten jälkeen uuden työkaverini luo kesän aloittajaisiin. Kotoa vähän viintä mukaan ja kaupasta lounas salaatti ja eikun menoksi. Olihan todella hauska ilta ja vahvisti kyllä mun käsitystä siitä että aivan mahtavaan työyhteisöön olen mukaan pääsemässä. Mahtavaa! Viintä tulikin sitten nautittua ehkä sen parin punkkulasin verran liikaakin jos olotila mitään kertoo. Pitkästä aikaa taisi mennä hiukan huonon olon puolelle mutta kyllä kannatti sillä hauskaa oli.
Sunnuntaina lähdettiin iltapäivällä sitten kätköilemään tuohon naapurikuntaan ja nähtiinpä taas kivoja paikkoja ja kaikista mukavinta oli että tuli oltua ulkona sillä sää oli aivan upean kesäinen.
Sellainen siis oli mun viimeinen työviikkona koulussa kun oppilaat vielä olivat paikalla. Tämä viikko on mennyt sitten vanhoja oppilaita arkistoiden, uusia sisäänkirjaten ja muutenkin uusia luokkia ja oppilaslistoja luoden. Paljon paljon paljon oon oppinut taas uutta ja toivon että ens vuonna muistan edes osan näistä asioista.
Kesäinen sää on hellinyt nyt jo toista viikkoa mikä on ollut aivan ihanaa!! Jatkuispa vaan tälläisenä. Kohta käännetään jo katsetta kohti juhannusta mikä tuntuu aivan älyttömältä. Mihin alkuvuosi on oikein mennyt.
Nautitaan auringosta, lintujen laulusta ja vehreydestä täysillä
rakkaudella,
Sartsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti