Näin kauan siis saatin odottaa sitä, että mun koti on siinä kunnossa että lapseni pääsee tulemaan. Ville tuli äitin kanssa lauantaina ja oli mukavaa kun äitikin jäi sitten yhdeksi yöksi. Nyt ollaan saatu viettää mukavasti aikaa yhdessä kaiken kivan merkeissä. Sunnuntaina juhlistettiin laskiaista käymällä laskemassa mäkeä. Päälle sitten nautittiin tietenkin hernekeittoa ja vielä laskiaispullia. Tästä päivästä teki mulle vielä erityisemmän ja tärkeämmän se, että Ville ja mun rakkaani nuorin lapsukainen tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa. Ovat samanikäisiä, joskin Hänen lapsensa on tyttö. Me oltiin siis neljästään sielä mäen laskussa ja oli kyllä todella hauskaa ja mun sydäntä lämmittin niin paljon kun huomasin että lapsista molemmat oli ihan omia itsejään eli meininki oli rentoa. Ja kuulemma ihan kivaakin oli ollut, kun jälkeenpäin asiaa tiedusteltiin. Tämä kohtaaminen jännitti mua aika paljon joten senkin vuoksi mieli oli hyvä kun kaikki meni niin hienosti.
Seuraavana laitan kuvan joka kiteyttää tämän nykynuorison ajanvieton ja jota vastaan mä oon tässä jonkin verran joutunut taistelemaan;
Mun telkkari kaapattiin kun Ville huomasi että saa kännykällään nettiyhteyden televisioon ja saa pelailla ja katsella videoita sitä kautta. Välillä on pitänyt irrottaa puhelimesta ihan väkisin :)
Mutta oon mä siinä onnistunutkin. Sunnuntaina mäen laskussa ei kaivattu pääasiassa puhelimia ollenkaan, mitä nyt välillä kun piti hiukan huilia ;)
Sunnuntai kun meni tuollaisen ulkoilun merkeissä niin eilen sitten vetäisin ainakin 8 vuoden tauon jälkeen luistimet jalkaan ja käytiin tunnin verran luistelemassa. Ai että oli muuten mukavaa, ja alkoi kyllä ihan sujuakin alun haparoinnin jälkeen. Yks hallittu kaatuminenkin vaan tapahtui :D
Hikihän siinä tuli ja pumppukin hakkas siihen malliin että kyllä tietää ettei flunssa oo vielä ihan päästänyt otteestaan.
Eilen sitten illalla tein vielä retken Tampereelle hakemaan keskimmäistä lastani junalta. Elina oli reissussa Milano/Venetsia akselilla ja tuli nyt sitten suoraan reissusta tänne mun luo, myöskin ekaa kertaa. Tosi tosi kiva juttu! Vaikkaki ajokeli oli tullessa ihan kamala kun lunta tuli niin vahvasti että tie katosi ihan kokonaan.
Katsotaan josko lapset pääsisivät heräämään tähän päivään niin, että ehdittäis vaikka jossakin vähän käydäkin ennenkun huomenna lähtevät isänsä noutamana kotiin.
Eilen käytiin nuorimmaiseni kanssa keskustelu hänen mahdollisesta muutostaan kesän tullen tänne. Oli alunperin sellainen ajatus, että kunhan alakoulu on käyty loppuun niin ensi syksynä yläkoulun voisi alottaa halutessaan täälä. Sitä silmällä pitäen hommasin asunnonkin niin, että olisi sitten oma huone käyttöön ja vähän oon elätellyt sellasia toiveita tähän asti vaikka kuitenkin täytyy myöntää että takaraivossa on koko ajan ollut ajatus, että noinkohan Ville haluaa vieraalle paikkakunnalle muuttaa. Eilinen keskustelu nyt sitten teki selväksi sen, että kyllä Ville jää sinne tutulle paikkakunnalle isänsä kanssa asustelemaan. Hiukan se otti sydämestä, mutta toisaalta ei tullut yllätyksenä. Enkä mä kyllä voi ihmetelläkään. Tutut ympäristöt, omat kaverit... onhan ne nyt tärkeitä juttuja kenelle tahansa, saati sitten tuon ikäiselle. Mä kuitenkin tiedän, että Villellä on sielä ihan hyvä olla isänsä kanssa eikä oo mitään syytä huoleen tai paniikkiin. Isosisko on myös tärkeänä tukena joka päivässä. Onhan yläkouluun siirtyminen toki muutenki iso muutos ja jännä paikka niin onhan se ehkä helpompi tehdä tuttujen kavereitten kanssa. Tähän on nyt hyvä alkaa sopeutua sillä tässäkään vaiheessa ei tulisi pieneen mieleenikään alkaa väkisin ja pakottamalla hankkimaan lasta tänne, itsekkäistä syistä. Mulle on pääasia se, että lapsi voi hyvin ja on onnellinen. Villestä huomaa, että kaikki on kohdallaan ja elämä tasapainossa. Äiti on jo iso tyttö ja sopeutuu :)
Nyt ei muuta kun Kalevalan päivää ja pitkiä pellavia Sinulle!
-Sartsa-
" Osmotar, oluen seppä,
| Kapo, kaljojen tekijä, | |
| ainakin ajattelevi: | |
| 'Mitä tuohon tuotanehe | |
| oluelle happaimeksi, | |
| kaljalle kohottimeksi?' |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti